lauantai 20. huhtikuuta 2013

Maailman pihamaat



Ihan oikeasti minä olen perussuomalainen. Perussuomalainen siis sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka olen saanut etuoikeuden nähdä maailmaan muualtakin kun tämän rakkaan totimaamme perspektiivistä. Tämä maailman laajailmeinen katselu on varmasti karsinut pahimman rasisminkin pois hampaista, vaikka se niin mielellään meihin ”persuihin” yhdistetäänkin. Aivan turhaan. Ei perussuomalaisten ohjelmaan mitenkään kuulu ulkomaalaisvastaisuus, eikä yleensäkään minkään vastaisuus vain vastaisuuden itsensä vuoksi, vaikka joku joskus niin on luullutkin.

Perussuomalaseksi ei kerta kaikkiaan tulla sillä, että ollaan kaikkea vastaan ja varsinkin ulkomaalaisia. Perussuomalainen on pikemminkin hyvien asioiden puolella, ja jos vastuttettava on jotakin, niin vastustetaan sitten niitä asioita, joilla on todellisia negatiivisia vaikutuksia kansamme hyvinvoinnille. Puhdasoppinen ”persu” tuskin katselee kovin suopeasti myöskään nykyistä maahanmuuttopolitiikkaamme, joka oikeasti on kaksipiippuista ja rasistista.

Tuskinpa yksikään ”persu” olisi ollut ajamassa harmittomia mummoja pois perheensä luota, vaikka maahanmuuttopolitiikkamme sellaista halusikin. Totuus on, että tosiasiassahan kyse oli rasistisesta viranomaispäätöksestä. Oikeasti asia olisi voitu tulkita toisellakin tavalla.

Minä siis olen ”persu” ja hallelujaa.

Olen syntynyt Suomen rajojen ulkopuolella ja työskennellyt muutamassa maassa. Eiväthän nämä maailman pihamaat ole aina olleet samanlaisia kuin kaunis kotimaamme, mutta sellaistahan se on. Tuskinpa löytyy kohta aivan samanlaista paikkaa edes meidän kotimaastamme. Tuskin maailmalta myöskään löytyy maata, johon suomalainen ei olisi eksynyt.

Miltähän meistä suomalaisista mahtaisi tuntua, jos meitä alettaisiin syrjiä pelkästään ihonvärimme ja uskontomme perusteella. Niin… luonnolliselta se tuntuu, että meistä tykätään. Silloin on syytä muistaa, että tykkää kuka tykkää. Kyllä meistä tykätään silloin, kun kuokimme oman sarkamme kunnolla, mutta auta armias, jos emme sitä tee. ”En finne igen” ei ole aivan harvoin kuultu lause läntisessä naapurimaassamme, joka ei sinänsä tunne rasismia juuri lainkaan. Kyllä se niin on, että itse olemme maineemme hankkineet. Näin se on myös Suomeen tulleiden maahanmuuttajien keskuudessa. On olemassa hyviä ja huonoja ihmisiä. Suurin osa Ruotsiin muuttaneista suomalaista on ahkeria kunnon ihmisiä – näin myös Suomeen tulleiden vierasmaalaisten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti