Suomalaiset, Suomi ja perussuomalaiset

Kun Tyrnävän Sanomat järjesti kilpailun sanan ”politiikka” suomalaistamiseksi, oli ehdotusten joukossa muun muassa sanat pälpätys ja paasaaminen. Vitsejä varmaan nekin, mutta mitä tästä kuitenkin voidaan päätellä.? No minä ainakin vedin sen johtopäätöksen, että monet suomalaiset pitävät politiikkaa pelkkänä puhumisena.  Seurauksena tästä on ollut se, että poliittisesta kielenkäytöstä on tullut meillä melko tosikkomaista ja jopa yleensä kohtuullisella huumorintajulla varustetut toimittajatkin ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Toki vanhat puolueet ovat ajat sitten oivaltaneet, että politiikka on hyvin tosikkomaista touhua, jossa vitseille ei ole sijaa. Niinpä monet, älymystöön kuuluvien perussuomalaisten lausunnot on otettu todesta, vaikka ne ilmiselvästi on tarkoitettu ironiaksi. 

Kun Jussi Halla-aho kirjoitti, että kreikkalaiset uskovat asioita vasta sitten, kun tankit ovat kaduilla, rynnättiin Parolassa vartioimaan panssarivaunuja erityisen tarkasti, ettei vain Jussi lähtisi niillä Kreikkaa rauhoittelemaan. Helena Erosen hihamekkivitsi ei juurikaan saanut sen enempää ymmärrystä, vaikka minunkin älykkyysosamäärälläni varustettu ihminen oivalsi, että kyseessä oli poliisiviranomaisiin kohdistettu ironia. Nämä kun olivat sanoneet, että ei ulkomaalaisia voi aina erottaa suomalaisista.

Jos todella kävisi niin, että meidän poliitikkomme alkaisivat puheiden sijasta tehdä jotain hyödyllistä, niin ehkäpä huumorintajukin saisi sille kuuluvan paikan. Kyllä politiikan ja poliitikkojen pitäisi sitä sietää.  Niin kauan kuin politiikka mielletään pelkäksi hölpötykseksi, on poliitikkojen turha odottaa erityisen suurta arvostusta.

Kauan sitten - silloin kun vilkkaimmilla puolueenvaihtajilla oli vasta toinen tai kolmas puolue menossa - olin minä ylpeä siitä, että olin perussuomalainen. Jo SMP:n aikoihin olin pitänyt Veikko Vennamon rohkeista sutkauksista, mutta nyt näyttävät asiat olevan toisin.  Kalajoelle muuttoni jälkeen olen joskus jopa arastellut kertoa puoluekantaani.  Tämä vain siksi, että täällä on jotenkin muodostunut hyvin erikoinen käsitys perussuomalaisuudesta. Johtuiko sitten siitä, että ainut perussuomalaisten edustaja täällä ei oikeasti edustanutkaan perussuomalaisuutta, vaan pelkästään itseään.  Saattoi olla, että ei herran huumorikaan aina purrut kanssaihmisiin. 

Kyllä minä ihan vakuuttunut olen, että eivät esimerkiksi Erkki Ahon puheet ja teot ole mitenkään ristiriitaisia. Ne ovat vain ihan erillisiä asioita. Kun Erkki sanoo olevansa rehellinen ja oikeudenmukainen, niin kyllä kai useimmat sen vitsiksi ymmärtävät. Se on juuri sitä ironiaa, ei Erkki varmaan sitä oikeasti tarkoita.