Kovin on tummanvihreää

Alkuperäinen vihreä aate on kovasti tässä politisoitumisen myötä muuttunut tummanvihreäksi. Jopa melkein mustaksi. Jos joku asia onkin hieman vihertänyt, niin siinä on käynyt vähän niin kuin vihreälle luonnolle syksyllä: muuttunut ruoteen ruskeaksi.

Taitaa kuitenkin olla enemmänkin tekniikan tuntemattomuutta kuin pahaa tahtoa. Niin minä ainakin haluan uskoa, kun esimerkiksi melkein maapallon pelastajaksi mainostettu tuulivoima onkin osoittautunut lähes pahimmaksi maapallon saastuttajaksi ja ilmastomme pilaajaksi.

Kuinkahan moni vihreä mahtaa tietää esimerkiksi, mikä kaasu on rikkiheksafluoridi ja mihin sitä käytetään?

 

Kyseessä on hajuton ja väritön kaasu, joka on kyllä erinomainen eriste, ja siksi sitä käytetäänkin esimerkiksi tuulivoimaloiden tekniikassa. Ei vallan suuria määriä yhtä myllyä kohden, mutta kun sen saastuttava vaikutus on kymmeniä kertoja suurempi kuin normaalien kasvihuonekaasujen, riittää pienikin määrä lisäämään ilmaston lämpenemistä. Jokaisesta myllystä pääsee aina pieniä määriä karkuteille, ja kun myllyjä on paljon, niin kaasuakin kertyy paljon.  Pahinta tässä kaikessa on se, että juuri tällä kaasulla on kyky säilyä ilmakehässämme vuosisatoja, jopa vuosituhansiakin, joten hälytyskellojen pitäisi soida.  Ehkäpä soisivatkin, mutta luulen, että 99% vihreiden kannattajista on autuaan tietämättömiä koko kaasun olemassaolosta.

Ei se minullekaan ihan selvää ollut, vaikka olen materiaalitekniikan diplomi-insinööri ja energia-painotteisen tuotantotekniikan insinööri.  Ihan sattumalta törmäsin tuohon ongelmaan valmistellessani väitöskirjaa kierrätyksestä.

Samassa yhteydessä törmäsin toiseen kauhistuttavaan asiaan: tuulivoimaloiden aiheuttamaan jäteongelmaan. Pelkästään roottoreiden siivet sisältävät kymmeniä tonneja kellekään kelpaamatonta jätettä. Tähän verrattuna myllyjen sisältämä hydrauliöljy on pikkujuttu, joskin toki haitta sekin.

Vihreät vastustivat aikanaan puhtainta ja saasteetonta ydinenergiaa, vedoten siihen, että jäteongelmaa ei ole ratkaistu. Puppuahan se oli, ja kirjoitinkin aineesta silloin. Nykytekniikka mahdollistaa ”ydinjätteen” kierrättämisen niin hyvin, että jäljelle jäänyt materiaali on lähes neutraalia. Lupasin silloin, että sen voisi tuoda vaikka meidän takapihalle.  Nyt täytyy jo perua lupaus, sillä jouduin muuttamaan pois omakotitalostamme juuri tuulimyllyjen tähden.

Tuulimyllyjen haitat ovatkin varsin moninaiset, niin ihmisille, eläimille kuin muulle luonnolle.

Tuulimyllyjen keski-ikä on noin 14 vuotta.  Ranskalaiset ovat laskeneet, että kun yhden myllyn rakentaminen ja purku tulevat maksamaan noin 9 miljoonaa euroa, pystyy mylly elinaikanaan tuottamaan sähköä vain noin 5 miljoonan euron verran. Ei siis ihme, että ilman meidän tukea jokainen mylly kaatua rojahtaisi. 

Suomalaisten kanalta merkittävää on lisäksi se, että niin suomalailta kuin nuo tuulivoimayhtiöt näyttävätkin, niin suurin osa,niiden omistuksesta on ulkomailla. Jokainen mylly tuottaa siis kansantaloudellista tappiota.  Paitsi että tuulivoima ei ole saasteetonta energiaa, se ei ole myöskään taloudellisesti tuottoisaa.  Tässä suhteessa jopa hiilivoima päihittää tuulivoiman, puhumattakaan kotimaisesta hakkeesta tai jopa turpeesta. 

Väitöskirjassani olen tutkinut myös jätteen polttoa, joka todellakin nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi energian tuotannosta puhuttaessa.

Taitaa olla niin, että täysin päästötöntä energian tuotantomuotoa ei ole olemassakaan, jos tuotantolaitosten rakentaminenkin huomioidaan.  Ehkä vesivoima ja aurinkovoiman paikalliskäyttö ovat parhaimmillaan sitä ja heti niiden jälkeen tuleekin sitten ydinvoima.

Tuulivoima taitaa jäädä tuon listan jälkipäähän, vaikka voimayhtiöiden taitavat lobbarit muuta väittävätkin.

Niinhän se on, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.