Aina minä olen ollut yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, mutta jonkin verran vierastanut aktiivista politiikkaan osallistumista ihan vaan siksi, että en pidä kieroilusta enkä oman edun tavoittelusta silloin, kun se tapahtuu toisten kustannuksella. Monesti olen kirjoittanut siitä, että vastustan puoluekuria. Joku on kysynyt minulta että miksi. No, olen kai minä siihen ennenkin vastannut, mutta vastaan taas. Puoluekuri estää valittua edustajaa toimimasta vakaumuksensa mukaan, ja pahimmassa tapauksessa hänet pakotetaan pettämään valitsijoille antamansa lupaus. Valtakunnan tasolla puoluekuri voi viedä myös päätäntävallan eduskunnalta, niin kuin Suomessa nyt on tapahtunut.
Demokratian irvikuva oli tuo Arkadianmäen näytelmä, josta jo aiemmin kirjoitin. Kansanedustajat komennettiin kesken kesäloman äänestämään asiasta, josta kukaan ei ymmärtänyt mitään. Ainut asia josta he ymmärsivät oli se, kumpaa nappia piti painaa, sillä sen oli puoluejohto määrännyt. Ei haitannut, vaikka puoluejohtokaan ei asiasta mitään ymmärtänyt. Sanoivat, että käsittivät asian ihan väärin, mutta käsittivät kumminkin. Eihän suomen ministerienkään oikeasti mitään tarvinnut käsittää, sillä isot pojat ja tytöt olivat asian jo päättäneet.
Niin, siitä politiikan vierastamisesta. Kun minua nyt taas kerran on pyydetty mukaan, olen ehdottoman jyrkästi kieltäytynyt ottamasta määräyksiä vastaan keneltäkään. Minun korvani ovat aivan liian heppoiset, että niistä voisi minua taluttaa. Neuvoa saa, sillä ihan oikeasti en voi uskoa, että kukaan kaikkea tietää, en edes minä, vaikka maailmaa olen nähnytkin ja kouluja käynyt. Se ei vaan aina riitä, joten tarvitaan myös oppimiskykyä ja totuudelle avointa mieltä. Ennen kaikkea politiikkaan osallistujan tulee asettaa yhteinen menestys ensisijalle. Se voi tapahtua vain silloin, kun ihminen itse saa harkita vapaasti kuhunkin tilanteeseen parasta mahdollista vaihtoehtoa. En millään jaksa uskoa, että kaikki tieto on keräytynyt Helsinkiin ja poliittisten puolueiden johdolle.
Tuossa tulivatkin ne reunaehdot, joihin vedoten suostuin, mutta en vieläkään voi tietää, kelpuuttiko puolue minut listoilleen seuraavissa kunnallisvaaleissa. Ihan helposti voi kynnyskysymykseksi nousta se, että olen sanonut kannattavani kaikkia niitä ehdotuksia, jotka mielestäni koituvat Kalajoen parhaaksi, täysin riippumatta siitä, mikä puolue on ehdotuksen tehnyt. Urheilupolitiikassa olen ollut paljonkin mukana, ja ihan tarpeeksi nähnyt niitä, joskus tosi hyviäkin ehdotuksia, jotka ovat kaatuneet siihen, että väärä mies on niitä ehdottanut.
Ai että puolue ? No kaipa siitä jo jotain vihiä on näkynyt, ellen peräti suoraan ole sitä sanonutkin jo aikaisemmissa kirjoituksissani. Syykin siihen lienee selvä, joista vähäisin ei tietenkään ole tuo yksilön vapaus yhteisen edun ajamisessa. Ehkä myös karjalaisuus on asiaan vaikuttanut, sillä Perussuomalainen puoluehan on selkeästi SMP:n jälkeläinen, jonka aikoinaan perusti siirtolaisten asiaa ajanut Veikko Vennamo. Hän perusti puolueen lähes samoista syistä, joita minäkin olen luetellut. Suorastaan tavaramerkiksi Vennamolle muodostuivat hänen lauseensa ”rötösherrajahti” ja ”asialinjalla”.
Vennamo vastusti viimeiseen asti poliittisia lehmänkauppoja, korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja yleensä rötöstelyä veronmaksajien rahoilla. Muistanpa tapauksen, kun ”rötösherrat” tunsivat olonsa niin kuumaksi eduskunnassa, että Vennamo kannettiin ulos kesken puheen. Tästäkös Vennamon kannatus vain lisääntyi, sillä kyllä kansa ihan oikeasti ymmärsi mistä oli kyse.
Vaikka ihan omien sanojeni mukaan en ihan ymmärtämätön ole minäkään, on minun melko vaikea ymmärtää, miksi media ihan pokkana vaikenee poliitikkojen tekemistä rötöksistä ja oikeista rikoksista. Kaiken maailman blogikirjoituksista tehdään sitten poliittisesti suuria juttuja, vaikka ne ovat vain kirjoittajan omia mielipiteitä, eivätkä todellakaan vahingoita ketään.
Mediaakin enemmän ihmettelen näissä asioissa meidän oikeuslaitosta, joka tekee syyttämättäjättämispäätöksiä selkeistä rikoksista, mutta näkee suuresti vaivaa keksiäkseen rikosnimikkeitä näille blogijutuille. Mielipiteen ilmaisunhan pitäisi nauttia lain suojaa, joten ihan sellaisenaan eivät kai syytteet menestyisi, vaikka syytteessä olisi joku perussuomalainen.
Niin, että silleen. Olen siis perussuomalainen ja ylpeä siitä, vaikka en ihan kaikkia kirjoituksia hyväksykään. Vitsit ja ironian kyllä ymmärrän, mutta kun ne täällä tosikkosuomessa käännetään niin usein päälaelleen, vaikka nämä kääntäjät olisivat asian ymmärtäneetkin. Saavatpahan herkullisen poliittisen aseen, johon lehdistö häpeällisen usein tarttuu.
Toivotaan nyt sitten, että Veikko Vennamo olisi aikoinaan ollut tässäkin asiassa oikeassa…. ”kyllä kansa tietää”. Eiköhän se vähän kerrassaan ala kaikille selviämään, mihin tätä Suomea ollaan viemässä ja missä ne oikeat rikolliset istuvat. Maailma on täynnä ”mielipidevankeja”; jos emme hyväksy niitä muualla, miksi hyväksyisimme ne kotimaassamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti