Kyllä minun sappeni hieman kiehahti, kun luin lehdestä ministeri Virkkusen uhkailun, joka oli suunnattu Pyhäjärveä kohtaan. Tämä blogikirjoitus nousi ihan spontaanisti jostakin syvältä sielusta. Ehkä siinä on ollut takana jo jonkin aikaa kytenyt närä parlamentarismin voimattomuutta vastaan. Tämä nykyinen hallitus on todellakin joukko ihmisiä, joilta jotenkin on vaan suhteellisuuden taju täysin karannut, eikä kosketuspintaa todelliseen elämään enää ole.
En minä ihan varma ole, olisinko koskaan halunnut nähdä tämän kansanvallan raiskauksen. Hallituksen nuoret ja kokemattomat ministerit pitävät täysin luonnollisena sitä, että hallitus voi kävellä minkä tahansa lain yli, täysin riippumatta siitä mitä eduskunta tai perustuslaki sanoo. Luulen, ettei kuntaministeri Virkkunen edes tiennyt, ettei hallituksella ole oikeasti valtaa määräillä kuntia pysymään yhtään missään yhteistyöelimessä, jos kunta ei itse sitä halua. Sorry vaan Virkkunen, mutta niin se menee, että jos Pyhäjärvi haluaa erota jostakin kuntien yhteistyöelimestä, niin mitenkään et voi sitä estää.
Onhan se minulle henkilökohtaisesti ihan samantekevää, miten mikin kunta haluaa palvelunsa järjestää, mutta kimmokkeen tähän kirjoitukseen sain siitä ministerin ylimielisestä lausunnosta, jonka mukaan hallitus viimekädessä päättää. Ei päätä ei. Itse asiassa hallitus ei viimekädessä päätä mistään mitään, sillä Suomen perustuslaki määrää vallan kuuluvan kansalle, ja että sitä käyttää kansan valitsema eduskunta. Kaikista asioista päättää siis viimekädessä eduskunta, jonka tulee taas puolestaan nauttia kansan luottamusta.
Olen minä monesti ihmetellyt, että olenko minä maan ainoa oikeasti oikeusoppinut, vai mistä se johtuu, että koskaan en ole kenenkään muun huomannut puuttuvan esimerkiksi sellaiseen rikokseen kuin kansanedustajien painostus, uhkailu tai kiristys. Laiton uhkaus ja kiristys ovat tekoja, joista laissa on määrätty rangaistus. Ne ovat myös ne keinot, joiden avulla puoluekuria on ylläpidetty. Ilman tiukkaa puoluekuria ei edes tämä enemmistöhallitus olisi enää koossa. Edes kuntien itsemääräämisoikeuden yli ei hallitus voi noin vain kävellä.
Kauanhan siitä on, kun minä lakia olen lukenut, sillä insinöörihän minusta lopulta tuli, kun ne lakikirjat niin tylsältä tuntuivat. Voi olla, että moni asia on muuttunut, mutta eiköhän joku paras hanke tai paras laki, niin kuin ministeri Virkkunen asian ilmaisi, kuulu kuitenkin siihen kastiin, josta käytän nimitystä ”syrjäytyvä laki”. Tämän sanonnan keksin melkein itse silloin, kun käsiteltiin lakeja, jotka olivat välittömästi tai välillisesti ristiriidassa perustuslain kanssa. Sanamuodosta en ole enää täysin varma, mutta asiasisältö oli kuitenkin tämä: ”laki tai asetus, joka on tämän (perustuslaki) lain vastainen olkoon mitätön”. Välillisellä ristiriidalla tarkoitan sitä, että toteutuessaan joku laki saattaa johtaa tilanteeseen, joka sellaisenaan on perustuslain vastainen. Tällainen asia on muun muassa kuntien pakkoliitokset, tai juuri kyseinen Pyhäjärven pakottaminen johonkin ”ruotuun”. Se nyt vaan on niin, että mikään ”paras laki” ei voi ohittaa perustuslakia, eikä kumota kunnallista itsehallintoa.
Hyvät pyhäjärviset. En tiedä onko se teille hyväksi vai pahaksi, mutta ilman muuta teillä on oikeus päättää oman kuntanne asioista. ”Kuntatottelemattomuus” on kansalaistottelemattomuuden jalostettu muoto. Pitäkää nyt vain pintanne, sillä te olette ministerienkin työnantajia ja teillä on oikeus palkata ja myös erottaa nämä vallanväärinkäyttäjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti