Kaikki aiheet eivät kiinnosta kaikkia, mutta onhan blogin tarkoitus myös kirjoittaa bloginpitäjälle itselleen. Joskus jopa muistella.
En nyt ihan huomenna aio kuolla, vaikka mistäpä senkään voisi tietää. Kai nämä jotenkin märrätty on nämä päivämme täällä. Ei vain meille etukäteen ilmoitettu.
Monena olen siis elämässäni ollut. Opettajanakin, tosin aina vain tilapäisesti. Oikeastaan minä pidin siitä työstä, mutta kun homma oli aika kevyesti palkattua. Enkä silloin vielä tiennyt, mikä arvo todellakin sillä pitämisellä on, niin en koskaan ajatellut sitä muuna kuin tilapäisenä hommana. Jos olisin tiennyt, että sitä tilapäisyyttä kertyy toistakymmentä vuotta lähes kaikentasoisissa oppilaitoksissa, niin olisin ehkä ajatellut monia asioita eri tavalla.
Monia asioita ihmettelin silloinkin, ja samoja asioita mietin vieläkin. Eräs suurimmista ihmettelyn aiheistani on ollut tuo suomalaisten menestys noissa Pisa-tutkimuksissa. Minä kun en ole ollenkaan samaa mieltä tästä suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuudesta. Voi se kuitenkin olla kohtalaisen hyvä, tai sitten... ehkä nämä mittaukset ovat samaa tasoa kuin suomalaissa oppilaitoksissa oppimistulosten mittaus.
Pääsääntöhän on, että hyviä arvosanoja annetaan niille oppilaille, jotka ovat ahkeria, opettelevat pitkiä lauseita kirjoista ja kopioivat niitä sitten koepaperiin. Kokeen jälkeen se voidaan sitten onnellisesti unohtaa, sillä sehän ei koskaan ole mennyt ymmärryksen tasolle, eikä näin ollen voi myöskään häiritä tulevia yöunia.
Kun kokeista ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen, tämä järjestelmä tehdään mahdolliseksi. Pitäisiköhän oikeasti ruveta mittaamaan oppimista ja ymmärrystä. Tässä järjestelmässä ei koskaan ilmoiteta kokeista etukäteen. Kokeet vain pidetään ilman minkäänlaista ennalta määrättyä aikaa tai säännöliistä sykliä. Se mittaisi oikeasti oppimista, mutta myös opetuksen tasoa.
No mitä tästä seuraisi? Ainakin se, että opppilaiden pitäisi seurata todella opetusta, sillä laiminlyöntejä ei voisi enää korjata asioiden nopealla ulkoa opettelulla.
Monet ovat ihmetelleet, mistä johtuu, että hyvä koulumenestys ei läheskään aina korreloi hyvin myöhemmän menestyksen kanssa. Hyvästä Pisa-menestyksestään huolimatta eivät suomalaiset myöskään kansainvälisesti loista.
Mahtaisikohan juuri tässä olla selitys?
Ja sitten lopuksi tunnustus. Minusta tuli DI vain siksi, että pääni oli tosi hyvässä kunnossa. Tarkoitan alapäätä. Kun kesken jääneen keskikoulun jälkeen jaksoin istua kolme vuotta ammattikoulussa, kolme vuotta teknillisessä koulussa, pari vuotta teknillisessä opistossa ja vielä muutaman vuoden teknillisessä korkeakoulussa, niin hups... niin vaan olin valmis DI.
Kiitos vahvan takapuolen. Se kesti kaiken tuon istumisen. Yläpää ei olisi kestänyt asioiden ulkoa opettelua, siksi minusta ei pappia tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti