Mikä maakunta

Paljon luulen tietäväni, mutta paljon on näköjään epäselvääkin. Kovasti hämilläni olin jo Ähtärissä asuessani, kun ihmiset lauloivat Keski-Suomen kotiseutulaulua ja joka toinen sanoi olevansa keskisuomalainen ja toinen puolisko vannoi kovasti pohjalaisuuden nimiin. Eikä se tilanne oikein miksikään muuttunut Kalajoella, jonka sanottiin kuuluvan Pohjois-Pohjanmaahan, mutta kuorot lauloivat Keski-Pohjanmaan laulua.

No joo, saahan sitä laulaa vaikka Venäjän kansallislaulua kuulumatta silti Venäjään, mutta kyllä minulle edelleen on hieman epäselvää, missä ne maakuntien rajat kulkevat. Olen kyllä tietoinen siitä, että savolaiset asuvat Savossa, mutta hämärän peittoon on jäänyt se, missä on Savon raja. Kyllä vanha läänijärjestelmä oli selkeämpi. Lääneillä oli maaherrat ja selkeät rajat. Mahtaako olla niin, että rajat on nytkin, mutta tiedotus on vähän ontunut?

Kun nykyistä sote-uudistusta on junnattu eteenpäin, on suu vaahdossa puhuttu siitä, että se ja se asia kuuluu kunnalle ja loput on maakuntien vastuulla. No minkä ihmeen maakunnan, kun minä ainakaan en edes tiedä, missä se maakunta päättyy ja mistä se alkaa? Vai onko niin, että maantieteellinen valta tässä suhteessa on annettu vanhoille puhelinyhtiöille. Jos lankapuhelimen suuntanumero on vaikkapa 08, kuulut automaattisesti Pohjois- Pohjanmaan maakuntaan.

No onhan se tietysti niin, että virnaomaiset tietävät nuo rajat, mutta haittaisiko se, jos asia tehtäisiin jotenkin selväksi myös meille suomalaisille. Kyllä sittenkin saisi olla joku maakuntajohtaja, jonka virkanimike saisi olla vaikkapa maaherra, tai sitten feministien rauhoittamiseksi maarouva. Tärkeintä olisi, että olisi joku, jolla olisi selkeä vastuu joistakin asioista ja jonka virka-aseman kaikki tunnistaisivat. Sitten vaan määriteltäisiin selkeät reviirien rajat ja ne kerrottaisiin koko kansalle. Käytännössähän tämä tietysti merkitsisi vanhaan läänijärjestelmään palaamista, jossa vain läänit olisivat hieman entistä isompia. Mikä vika lääneissä oli ja miksi kaikenmaailman päällekkäisorganisaatioita?

Saattaa olla, että nämä minun blogit poukkoilevat aiheesta toiseen, mutta kun minä kirjoittelen pääasiassa asioista, jotka poukkoilevat minun päässäni. En siis niinkään kerro sitä, mitä tänään olen tehnyt, teen tai aion tehdä. Uskon, että ne ovat asioita, jotka eivät kovin paljon ihmisiä kiinnosta, eikä niillä missään tapauksessa ole mitään todellista merkitystä, kävinpä minä vessassassa aamulla, illalla vai olisinko kokonaan käymättä.

Ei ole ehkä suurta merkitystä silläkään, missä kulkee maakunnan raja, mutta olisihan se kiva tietää ”rajatapauksessa”, sanonko itseäni keskisuomalaiseksi, pohjalaiseksi vai karjalaiseksi. Syntyperältänihän minä toki karjalainen olen, mutta kun olen asunut ja työskennellyt Jyväskylässä, Heinolassa, Hämeenlinnassa, Jalasjärvellä, Kokkolassa, Oulussa, Rovaniemellä ja parissa paikassa ulkomaillakin, niin olisihan se kiva tietää, mihin maakuntaan olen milloinkin kuulunut. Niin, ja tietysti Kalajoella asuin, josta sitten palasin tänne Jyväskylään viiden vuosikymmenen kierrokseltani.

Nämä maakuntauudistukset yms. uudistukset yleensä tässä yhteiskunnassa näyttävät vähintään tarpeettomilta. Ainakin ne lisäävät byrokratiaa, tekevät asioista entistä vaikeampia, maksavat paljon ja saavat ihmiset epätoivon partaalle. Ei todellakaan kannata tehdä uudistuksia uudistusten vuoksi.

Murskatut linnun siivet

Jotenkin tuntuu, että maailman kirjat ovat nyt sekaisin ja ennen kovasti arvostamani instituutiot ovat ottaneet tehtäväkseen tuhota kulttuurimme. Näinhän on tapahtunut muutamien vuosisatojen ja vuosituhansien välein, mutta nyt luulin teknisen kehityksen nousseen jo sille tasolle, että enää ei tarvitsisi näin käydä.

Olen syvästi tietoinen siitä, että en yksin voi tätä maailmaa pelastaa, sillä vastassani on tuhansia ja taas tuhansia toisinajattelijoita. Jotenkin on kuitenkin ruvennut tuntumaan siltä, että jos kukaan ei tee mitään, niin ainakin meidän maamme tuho on väistämättä edessä, eikä monia vuosijuhlia enää tarvitse viettää.

Joo joo, en minä hulluksi ole tullut, se vaan näyttää siltä, kun taistelen tuulimyllyjä vastaan ja vielä aivan kirkkain silmin väitän, että Kalajoen häkkyrät tekivät minut sairaaksi. Vihreä liike on politisoitunut järjestö ja politisoiduttuaan se on unohtanut alkuperäisen ajatuksensa, jossa kantavana voimana oli luonnon, eläinkunnan ja maapallon pelastaminen. Kuinkas sitten kävikään?

Kaikille vähänkin tekniikkaa tunteville on ajat sitten tullut selväksi, että energia ja sen tuottaminen on ilmakehämme eniten saastuttava asia. On täysin selvää, että mitään ilmaston päästörajoituksia ei saada toteutettua ilman energiantuotannon järkevöittämistä. Ainut tällä hetkellä käytössä oleva keino on ydinvoima, mutta juuri tätähän vihreät vastustavat. Omituista on myös, että vihreät suosivat tuulivoimaa, vaikka koko tieteellinen maailma tietää, että kyseessä on pelkästään näennäisvoima, joka tarvitsee aina rinnalleen suunnilleen saman määrän ”oikeaa” energiaa, jotta tasainen sähkönsaanti voitaisiin turvata.

En halua tässä blogissani ainakaan tällä erää puuttua paljonkaan ydinvoimaan, mutta sähkövoima- ja voimalaitostekniikan opiskelun jälkeen opiskelin teknillisessä korkeakoulussa materiaalitekniikkaa. Kaikkihan me tiedämme, että materiaalit koostuvat atomeista ja atomeilla on ydin. Ydinvoimatekniikka perustuu tämän ytimen manipulointiin. Ydin on siis muillakin atomeilla kun vain uraanilla, ja jos hyödyttömän tuulivoiman sijaan keskityttäisiin ydinvoiman kehittämiseen, uskon että varsin pian löydettäisiin moniakin ”polttoaineita” ydinvoimalaitoksille. Kiinassa lähitulevaisuudessa käynnistettävä suolareaktori on pitkä askel tähän suuntaan.

Kiinan ilmansaasteet ovat jo sitä luokkaa, että oli pakko kieltää tuulivoimalat ja satsata puhtaaseen energiaan.

Tuulivoiman suosiminen ei siis olekaan askel maapallon pelastamiseksi, vaan se on askel ihan toiseen suuntaan. Niissä maissa, joissa ei ole ydinvoimaa eikä vesivoimaa riittävästi, ovat tuulimyllyt lisänneet ilman saasteita juuri tuon ”pakollisen” säätövoiman takia. Tämä on fakta, ei mikään utopistinen laskelma, joita tuulivoimayhtiöt esittävät.

Olen S-ryhmän jasen, mutta koska tuo osuustoiminnallinen ryhmittymä on osoittautunut tuulivoiman tukijaksi ja jopa omistajaksikin, olen päättänyt erota jäsenyydestä. En näe mitään syytä tukea järjestelmää, joka aiheuttaa toiminnallaan pelkkää vahinkoa. Toivoisin, että muutkin tuulimyllyjen vastustajat tekisivät samoin, sillä tuskinpa minun yksittäinen protestini mihinkään vaikuttaa. 

 

Tilannetta hyvin kuvaava on graafikko Erik Bruunin S-ryhmälle suunnittelema juliste, johon hän on onnistunut vangitsemaan murskatun linnun siiven. Tottahan on, että maailmassa on tuhansia lintuja murskautunut noidin vaarallisiin häkkyröihin. Entisen kotiseutuni Kalajoen myllyihinkin todistettavasti ainakin kaksi uhanalaista merikotkaa, eivätkä nuo myllyt ole vielä kauaa pyörineet, joten lisää tuhoa on odotettavissa silläkin taholla. 

Lappeenrannan proffien tuulivoimakytkökset

On oletettavaa, että tapaus ”tuulivoima” on paitsi maailman suurin huijaus, niin myös Suomen suurin korruptiorikos. Kun Perussuomalaisten Matti Putkonen sai suurella mediakohulla valtiovallan uskomaan, että tuulivoiman terveyshaitat on tutkittava, ei hallitus uskaltanut tehdä päätöstä, että mitään ei tutkita.

Hallitus hehkutti suureen ääneen, että nyt sitten tutkitaan ja järjestetään peräti puolueeton tutkimus. No mitä sitten tapahtui? Tutkimusprojektiin valittiin monia tuulivoimalaitosten omistajia, eikä puolueettomuudesta ollut mitään tietoa. Näyttää siltä, että kaikessa nojataan jo aiemmin tehtyihin mielipidekyselyihin, joita alun alkaenkaan ei voitu pitää tutkimuksina, eikä edes luotettavina.

On yhä edelleen uskottavaa, että tohtori Maria Peresin tutkimukset sellaisenaan ovat luotettavimmat alalta suoritetut tutkimukset. Niissä on vain se vika, että jos niihin uskottaisiin, ei koko maailmassa olisi yhtään tuulimyllyä. Kun tuulimyllyfirmassa töissä oleva lobbari kysyy kihniöläiseltä maanviljelijältä, häiritseekö tätä tuulimyllyjen meteli. tämä vastaa, että ei häiritse. Jos vastaus olisikin, että ei häritse, mutta infrasaaste tekee minut kipeäksi, panisi voimayhtiön ”tutkija” tuon vastauksen paperikoriin, sillä henkilö ei vastannut kunnolla esitettyyn kysymykseen.

En tiedä, onko lääkärikunta aivopesty, lahjottu vai muuten vaan erityisen tyhmä, sillä kun eteen tulee selvästi vibroakustisesta oireyhtymästä kärsivä ihminen, tuhlataan sairauden tutkimiseen omaisuuksia, vaikka kannattaisi suhtautua vakavasti oireisiin, jotka esiintyvät hyvin samankaltaisina kaikkialla tuulivoimaloiden vaikutusalueella ja joiden takia sadat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa.

 

En nyt halua kertoa, kuka tekee ja mitä tekee, mutta julkisuuden selän takan suoritetaan nyt myös oikeaa tutkimusta, jota ei rahoita mikään virallinen taho. Miksi tästä ei haluta kertoa, johtuu vain pelosta, että tuulivoimakuplasta hyötyvät olisivat varmasti valmiit sabotoimaan tutkimusta. Eräs asia on jo selvä: ne kunnat, joissa kunnan päättäjät ovat tavalla tai toisella hyötyjien joukossa, suhtaudutaan myllyihin virallisella taholla myönteisesti. Sen sijaan kielteisiä päätöksiä syntyy alueilla, joissa poliittinen kirjo on heterogeenisempaa ja monetkaan päättäjät eivät ole hyötyjien joukossa.

Tosiasiassahan tilanne on se, että tuulimyllyistä ei hyödy kukaan, sillä eiväthän ne pysty edes kunnolliseen sähkön tuotantoon. Tuulivoimayhtiöiden laskelmat eivät kestä minkäänlaista päivänvaloa. Koko kupla perustuu siihen tosiasiaan, että on vain hyvin pieni joukko ihmisiä, joilla on riittävästi koulutusta tai kokemusta kumota nuo laskelmat, ja heistäkin suurin osa voidaan lahjoa.

Sellaista se vaan on. Se katastrofi sähkön loppumisesta, josta Iltasanomat kertoi, ei ole pelkkää teoriaa. Sellainen on tapahtunut Saksassa, jossa vahingot jäivät kuitenkin suhteellisen vähäisiksi, koska sattui sunnuntai, jolloin teollisuuden sähkön tarve oli vähäistä. Vuosi sitten oli tilanne Suomessakin melko tukala, mutta naapurimaasta saatiin silloin sähköä. Silloinen ”tuulivoimareservimme” oli teoriassa satoja megawatteja, mutta todellisuudessa saatiin siitä käyttöön vain runsaat 40 MW, ja sekin meni pääosin omien voimalaitosten lämmitykseen ja jään sulatukseen.

Kyllä kai se niin on, että jos joku kirjoittelisi näin ja se olisikin puppua, tuulivoimayhtiö haastaisi varmaan oikeuteen. No, ihan vapaasti saavat haastaa, mutta tuskin uskaltavat, sillä kyllä he tietävät, että tunnen asian paremmin kuin heidän parhaatkaan asiantuntijansa. He häviäisivät jutun, mutta näin asiasta tulisi julkinen.

Miksi populismia pelätään

Populismi on politiikassa yleisesti käytetty ase, eikä se lähtökohtaisesti ole edes väärin. Se on yritys vaikuttaa äänestäjiin ja päätöksentekijöihin, ja sehän ei liene kiellettyä. Populismin teho riippuu täysin siitä, miten me vaikuttamisyritysten kohteeksi joutuneet siihen suhtaudumme. Niin kauan kuin pidämme välihuutoja, toisten ihmisten mollaamista ja paatoksellisia puheenvuoroja arvokkaampina ja kannatettavimpina kuin asiaperusteista argumentointia, ei meillä pitäisi olla edes äänioikeutta.

 

Suomen politiikassa on kautta aikojen ollut merkittäviä populisteja sekä vasemmalla että oikealla, eikä keskustakaan ole säästynyt populismilta, vaikka juuri nyt ei kovin montaa sanan säilällä ihmisten ruoskijoita olekaan. Jos pakko olisi joku ”kepulainen” populisti nykypoliitikoista nimetä, niin eiköhän vain Mauri Pekkarinen ensimmäisenä tule mieleeni. Samaa on sanottava ”demarien” Antti Rinteestä ja toimittajanakin kunnostautuneesta Timo Harakasta.

Kokoomusvaikuttajissakin näitä on merkittävin lienee pitkäaikainen parlamentaarikko Ben Zyskovicz. Kuten jo sanoin, se ei tee näistä ihmisistä epäpäteviä, mutta heidän vaikuttamiskeinonsa ovat hieman kyseenalaisia ja ainakin parlamentaarikoille sopimattomia. He eivät siis välttämättä ole väärässä, mutta he kalastelevat äänestäjiä vähän samaan tapaan kuin helppoheikit joskus torilla. Kyniä myydessään huusivat: :”Tällä kun veikkaat, niin aina on kolme oikein: nimi osoite ja ammatti.” Tottahan tuo varmaan oli ja naurunpurskahduksia herätti, mutta ei sillä mitään tekemistä kynän laadun kanssa ollut.

Nykypolitiikkojen joukosta kohoaa muutama ”helppoheikki” selvästi yli muiden. Selkeimmin ehkä nykyeduskunnan johtavin populisti Ville Niinistö, jonka puheista ei oikein puristamallakaan löydy totuutta. Tästä huolimatta Niinistö on saanut puolueen kannatuksen nousemaan, koska suuri osa Suomen kansasta uskoo, että Niinistön lupaama autuus tuo paratiisin tähän maahan. Samantapaisena mainoksena toimivat aikoinaan Timo Soinin huudahdukset ”missä EU, siellä ongelma”, vaikka vieläkään ei oikein tiedetä, onko EU:sta ollut enemmän hyötyä kun haittaa. Kaikesta huolimatta se vei ”persut” aina hallitukseen saakka.

Populismi on myös tyylikysymys. Paavo Arhinmäki on kiistatta myös populisti, mutta hän on oman tyylinsä populisti, eikä tuo tyyli lauluineen päivineen oikein pure suureen yleisöön, eikä vasemmistoliitto ole saanut taakseen samanlaista kansannousua kuin nuo aiemmin mainitut puolueet.

Vasemmistoliiton rasitteena on yhä edelleen kommunismin pelko, joka toisaalta siivitti oikeiston nousua aina 1980 luvulle saakka. Epäilemättä puolueessa onkin muutamia ”piilokommunisteja”, mutta on toivottavaa, että puolue aikaa myöten puhdistautuu näistä.

Kokonaisuudessaan ”vasemmisto on jäänyt työpaikkansa säilyttäneiden vangiksi. puolustamaan saavutettuja etuja” siteeratakseni Osmo Soininvaaran sanoja.

Ehkäpä meillä ei sittenkään ole ollut varaa noihin saavutettuihin etuihin, kun koko maan kilpailukyky on muuttumassa kyseenalaiseksi, eivätkä nämä saavutetut edut taida sittenkään pienimmässä roolissa olla.

Ydinenergia säästää mijoonia ihmishenkiä

Minä toki olen tämän suunnilleen tiennyt. Varmaan monet muutkin ammattilaiset ovat tämän tienneet, mutta kaikesta tietämättömät vihreät ja tuulivoimauskovaiset ovat saaneet pakan sekaisin pelottelemalla ihmisiä kauhuskenaarioilla.

Useat amerikkalaiset tutkimukset ja maailmanlaajuiset tilastot kertovat melko karua kieltä nykymaailman energiatilanteesta. Selväähän se kaikille on, että ilmaston tilaan vaikuttaa energia ja ennen kaikkea se tapa, jolla energiaa tuotetaan.

Nasan tutkijoiden mukaan ydinvoiman vastainen hysteria on perusteetonta, eivätkä mitkään tilastot ja tutkimukset tue tuota hysteriaa, jonka on ilmeisesti synnyttänyt se tosiasia, että sota-aseena on käytetty samalla energiamallilla tuotettua asetta.

 Kuvakaappaus: yle.fi

Ydinvoimaa on käytetty kuitenkin hyvin paljon enemmän rauhanomaisiin tarkoituksiin, ja se on tällä hetkellä ylivoimaisin energiantuottomalli maailmassa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa luopua ydinvoimasta, sillä ydinvoimasta luopuminen vaikeuttaisi todella pahasti kamppailua ilmastonmuutosta vastaan.

Maapallolla on hyvin paljon maita, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää vesivoimaa energian tuotantoon, joka on tuo toinen päästötön vaihtoehto. Tuuli- ja aurinkoenergia tulevat aina olemaan varsin merkityksettömässä sivuosassa, eivätkä ne ole edes erityisen ekologisiakaan vaihtoehtoja. Varsinkin tuuli tarvitsee aina rinnalleen ”tasausvoimaa”, jonka vesivoimanpuutteesta kärsivät maat joutuvat tuottamaan jollakin fossiilista polttoainetta käyttävällä voimalalla. Esimerkiksi Tanska on joutunut lisäämään päästöjään tuulivoiman yleistymisen myötä. Muissa pohjoismaissa ei tällaista ongelmaa toistaiseksi ole.

Ydinvoiman käyttäminen fossiilisten energianlähteiden sijasta on tutkijoiden mukaan säästänyt kaksi miljoonaa ihmishenkeä viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Nasan Goddard instituutin tutkijat Pushker A Khareeha ja James E Hansen väittävät, että ydinvoimaan tukeutumalla voitaisiin tulevaisuudessakin säästää miljoonia ihmishenkiä. Samantapaiseen tulokseen on tullut myös Forbes, vedettyään yhteen energiatuotannon kuolonuhreja, joita ovat myös tuotantoprosessissa surmansa saaneet. Tässäkin suhteessa ydinvoima on ylivoimaisesti turvallisin vaihtoehto.

Aurinkoenergian ja tuulivoiman laajamittaisella käyttöönotolla on tutkijoiden mukaan edessään vielä niin suuria haasteita, että nämä energiamuodot eivät vuosikymmeniin pysty haastamaan ydinvoimaa keskeisenä energiantuottomuotona.

Olen kovasti iloinen, että nämä kansainväliset ja arvostetut tutkimukset tukevat minun esittämiäni väitteitä erilaisista energiantuottomuodoista. Todella ihmeellistä on, että täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella voidaan esittää asioita, jotka kantavat esittäjänsä jopa eduskuntaan. Ei sen ihan niin pitäisi mennä, sillä minun mielestäni ei tietämättömyys ja ihmisten perusteeton pelottelu voi antaa kykyjä yhteisten asioiden hoitamiseen.

Onnittelen vilpittömästi Hanhikiven läheisyydessä asuvia. Saatte naapuriksenne turvallisen hyvinvointia tuovan laitoksen, jonka vaikutus näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Naapurikunta Kalajoki näyttää valinneen täysin päinvastaisen vaihtoehdon:kalliin ja suuren määrän ongelmajätettä tuottavan häkkyräkokoelman, joka aiheuttaa ongelmia sekä luonnolle että ympäristölle. Mahdollista on, että se tuhoaa myös ihmisten terveyden.