Rötösherrat ja -rouvat

Kyllä minä nyt asetun puolustamaan Heidi Hautalaa, joka yritti vain puolustaa tasa-arvoa. Onhan se toki väärin, että esimerkiksi asiakirjan väärentäminen avaa paikan vaikkapa pääministeriksi, mutta paljon pienempi rikos, pimeän työn teettäminen, johtaa melkein eroon.  En tiedä mitä Heidi ajatteli, mutta voin kuvitella, että kovasti on ollut rouva närkästynyt.  Ehkäpä tuota valtion yrityksen johtoon kohdistunutta kiristystä ei haluttu päästää julkisuuteen, mutta kun noilla tekstiviesteillä on ikävä tapa jäädä kännykkään jos niitä ei älytä poistaa. Tekstiviesteihinhän se Kanervakin aikanaan sortui, vaikka tapauksia ei nyt ihan sellaisenaan voidakaan rinnastaa.

Jos kansanedustajalta vaaditaan nuhteettomuutta, pitäisi vähintään samaa nuhteettomuutta vaatia myös ministereiltä. Ja kun nyt näin ulkopuolisena asiaa katselen, niin yhtä nuhteettomia tai nuhteellisia herrat ja rouvat keskimäärin ovatkin. Kummassakin tapauksessa revitään äidiltä paita, jos se saadaan myydyksi. Totta varmasti on, että joukossa on myös joitakin ihan rehellisiä ihmisiä. He ovat kuitenkin hyväksyneet nämä maan tavat ja melkoisella varmuudella tietävät, että se pienemmän risan tie löytyy siitä, että ei tiedä eikä muista mitään ja sulkee silmänsä silloin, kun jotain tosi härskiä tapahtuu. 

Jostakin kerran löysin listan kansanedustajien tekemistä rötöksistä, mutta en parhaalla tahdollakaan löytänyt sitä mistään.  Ja kun tällainen muistamaton horisko olen, en edes yritä kaivaa asioita aivonystyröitteni sopukoista. Jotenkin hämärästi muistan kuitenkin listan olleen niin pitkä, että eduskuntaan ei jäisi kuin vahtimestari ja muutama kansanedustaja, jos todella noudatettaisiin tuota nuhteettomuuden vaatimusta.  Se on jo maan tapa, että rötösherrojen rötöstelyä katsotaan läpi sormien puolueesta ja kannatuksesta riippuen. 

Kyllä minä silti Heidi Hautalaa puolustan. Niin, tai oikeastaan minun ei tarvitse puolustaa, sillä eihän häntä oikeasti edes rangaistu.  Mikä rangaistus se semmoinen on, että ministerin pallilta joutuu lähtemään, jos työtään ei osaa. Kyllä muurarikin potkut saa, jos ei muurata osaa. Ei sitä silti rangaistukseksi sanota.  Kun Heidiä ei erotettu, vaan hän erosi, jäi todellinen syy kansalta hämärän peittoon. Tavalliselle äänestäjälle syntyi käsitys, että perimmäinen syy olikin se, että Hautala valehteli.  Kun poliitikosta on kysymys, se ei taas oikeastaan ole mikään syy, sillä sitähän he joka tapauksessa tekevät päivittäin. Siis kaikki muutkin kuin Hautala, puolueiden alemmista pikkunilkeistä puhumattakaan. Joskus tällaisen melkein tavallisen tossunkuluttajan mieleen tulee, ettei uralla voi edetä, jos ei tuohon salatieteeseen ole kunnolla paneutunut.  No, onneksi minulla ei koskaan ole ollut niin paljoa poliittista kunnianhimoa, että olisin joutunut käyttämään mokomaa asetta. 

No voi voi. Taas tuli heiteltyä lokaa melkein ilman osoitetta, joten täytyy tähän loppuun lisätä, että toki joukossa on ihan katseen kestäviä henkilöitä. Jopa omassa lähipiirissänikin tunnen muutamia, ja kun hieman kauemmaksi mennään, niin johan löytyy muutama kansanedustajakin. Sorry vaan, mutta ei teitä montaa ole, vaikka kuinka koetan hakea. 

Suomi elää puusta, joten kyllä kai pääministerin sijaisenakin toimii puupääministeri.

Hyvät Kalajoen markkinat

En minä nyt väitä, että nämä Plassin markkinat täällä Kalajoella olisivat Suomen parhaat.  Tuskinpa edes länsirannikon parhaat, mutta kauhean hyvät kuitenkin. Kyllä markkinat ovat muutakin kuin makkaran myyjien tapaamisjuhlat, sillä ne tarjoavat monille kansalaisjärjestöille tilaisuuden esittäytyä. Puolueet tämän olivat jo oivaltaneet ajat sitten, vaikka Perussuomalaisia lukuun ottamatta muut puolueet olivat kansan asialla vain vaalivuonna. Perussuomalaisia kiinnostaa aidosti yhteisten asioiden hoito myös tällaisina välivuosina. Niinpä Plassilakin olivat ”persut” esillä, eikä mitään paljonpuhuttua eripuraa tai nurkkakuntaisuutta näyttänyt olevan. Paljonhan asioita on puhuttu, mutta tosiasia lienee, että kyseessä on olleet lähinnä ihmisten väliset erimielisyydet, jotka ilman muuta on yhdistetty paikallisjärjestöön. 

Perjantaina olivat paikalla niin kalajokiset kuin merijärvisetkin, ihan sulassa sovussa, eikä minkäänlaista yhdistysten välistä vääntöä ollut. Sunnuntain oli Kalajoen Perussuomalaiset ry: sihteeri sopinut kansanedustajien päiväksi ja paikalla olivatkin Ville Vähämäki ja Pirkko Mattila ja heidän vahvistuksenaan pari paikallista. Jälleen kaikki olivat vain perussuomalaisia, ilman kaunaa ja vihanpitoa.  Katsoipa asiaa ihan miten tahansa, niin huhut Kalajoen Perussuomalaiset ry:n kuolemasta näyttävät kovasti liioitelluita. Totta se tietysti on, että yhdistys on erotettu perussuomalaisten piiriorganisaatiosta, mutta… Kysyä sopiikin, kuinka tarpeellista moiseen organisaatioon kuuluminen on.

Kerran kuukaudessa tapahtuva keskustelutilaisuus kuntalaisten kanssa ajaa reilusti ohi piirijärjestön nuivahkojen kokousten, joissa parhaassakin tapauksessa saa olla paikalla vain yksi paikallisjärjestön jäsen, keskustelemasta asioista, joita kukaan ei tunne omakseen. Mihin me moista piiriä tarvitsemme?

Plussaa Perussuomalaisille koitui varmasti thaimaalaisen korukauppiaan esiintyminen puolueen alueen yhteydessä. Perjantaipäivän oli Pirjo Keronen luvannut tälle ”mamulle”, ja Pirkko Mattila jatkoi lauantaina samaa linjaa. Kalajokisille tuli nyt selväksi, ettei ainakaan paikallistasolla ajeta kovin rasistista linjaa.  Johtuisikohan siitä, että puolueemme ääniharavakin on thaimaalaista alkuperää.  Ihan hyvä suomalainen.

Puhutaanpa sitten vähän vertauksilla, sillä joskus tapahtuu tosi huvittavia juttuja, joita ei oikein selväsanaisesti viitsi edes kertoa. Minua tapaus niin huvitti, että en vaan malta olla tätä kertomatta siinäkään pelossa, että joku vetää herneen nenäänsä.

Kuvitelkaapa tilannetta, että ostatte kaupasta pussin karamelleja ja päätätte myydä siitä puolet jollekin toiselle ihmiselle, joka haluaa maksaa koko pussin saadakseen oman puolikkaansa. Kuvaan astuu kolmas, täysin sivullinen henkilö joka soittaa kauppiaalle, että väärälle ihmiselle olet myynyt.  No tietenkään kauppias ei tehnyt mitään, ja mitä olisikaan voinut tehdä. Taisivat sekä kyvyt että halut puuttua.  Ostettuaan karamellipussin oli ostajalla kyllä täydellinen oikeus namuihin ja niiden jakoon ihan miten parhaaksi näki.

No mitenkä tämä sitten Plassin- markkinoihin liittyi? No ei oikeastaan mitenkään, mutta voitaisiinko kuvitella vaikka vaan ihan teoreettisesti, että melkein tuon kaltainen tapaus olisi voinut markkinoilla sattua.

No onhan se niin huvittava, ettei sellaista oikeasti voi tapahtua, vaikka huhuja kuulinkin. Kaikenlaisia huhujahan sitä liikkuu, mutta ei se ihan sama ole kuin totuus.

Munaus mikä munaus. Jos tällaista olisi sattunutkin, niin älkää ainakaan minua syyttäkö.  Täysin syytönhän minä tapaukseen olen, vaikka kerronkin siitä. Tällainen ”totuudentorvihan” tämä blogi on.  Joskus sattuu joku asia osumaan jonkun nilkkaan ja sitten joutuu ontumaan pitkään. Totuudeksi väittämäni asiat pystyn toki näyttämään toteen.

Riidankylväjät

Onkohan nyt syyskylvöjen aika, kun riidankylväjiä on liikkeellä. Minä olen taas niin helposti syttyvä ja joskus jopa provosoitavissakin. En minä halua vanhoja asioita nostaa haudasta, mutta kaipa se rajansa minunkin kärsivällisyydellä on. Minulla kun ei ole tuota valheeksi kutsuttua asetta käytössäni. Vakaasti uskon siihen, että totuus ei pala tulessakaan. Näissä blogeissa kirjoitan omia näkemyksiäni, jotka ovat varmasti noin 90% totta ja loput 10% otaksumia ja valistuneita arvauksia, joita en totuudeksi ole koskaan väittänyt. 

En meinannut tänään kirjoittaa blogia lainkaan, mutta on taottava silloin kun rauta on kuuma. Lukijoitten määrä näyttää kasvaneen kominkertaiseksi piirisihteerin ryhdyttyä mainosmieheksi. Hyvä niin, sillä luettavaksihan nämä jutut on tarkoitettu. 
 
Perussuomalaisten politiikkaan olen erittäin tyytyväinen, mutta ihmisiin en aina. Muistan sen valtavan jäsentulvan, joka SMP:n nousun aikoihin tuli puolueeseen. Porukkaan eksyi silloin paljon nousukkaita, joita kiinnosti asema enemmän kuin puolueen ohjelma. Tämä porukka onnistui sitten kaatamaan koko puolueen kuvitellessaan että tilanne on vakaa ja näin jatkuu ikuisesti. Ei jatku ei… kyllä se näyttää menevän sykleittäin: seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa vuotta. Jos lihavina kausina ei osata varautua laihoihin kausiin, niin huonosti käy. Jotenkin näin sivullisesta nyt näyttää, että jälleen on varautuminen unohtunut ja piirijärjestöt ovat unohtaneet asemansa. Piirijärjestön tehtävä on tukea ja opastaa paikallisyhdistyksiä, sillä ne ovat juuri näiden yhdistysten perustamia. Se on kuin kannettu vesi, joka ei kaivossa pysy, jos piirijärjestö lähtee sille tielle, että se rupeaa väkivalloin perustamaan omia paikallisjärjestöjään. Paikallisjärjestön menestys vaatii sekä paikallisten asukkaiden hyväksymisen että paikallisten olosuhteiden tuntemisen. 

 Kalajoen Perussuomalaiset ry on piiristä erotettu itsenäinen yhdistys, joka ei ole puolueen jäsen. Puolueen sääntöjen mukaan eivät muutkaan paikallisyhdistykset ole puolueen jäseniä, vaan ainoastaan piirien jäseniä. Useimmat piirit, ainakin SMP:n aikoihin, olivatkin paikallisjärjestöjen muodostamia. Nyt asema on jotenkin käännetty päälaelleen, ikään kuin piiri olisi se, joka hallitsee paikallisjärjestöjä. Sääntöjä muokkaamalla tähän tilanteeseen tietysti voidaan tulla. Säännöistä löytyy pykäliä, joiden mukaan puolue voi erottaa paikallisjärjestön, mutta syyhän siihen tarvitaan. Sitä syytä ei koskaan saada varmasti selville, jos yhdistystä ei edes haluta kuulla. Käytäntö lienee se, että piirijärjestö tutkii asian ja kerää todisteet ja tosiasiat, jonka jälkeen piirihallitus käsittelee asian ja kuultuaan asianosaista yhdistystä antaa puolueelle tiedon erottamisesta.

Kun eräs piirimme vanhimmista yhdistyksistä, 40v sitten perustettu Kalajoen Perussuomalaiset ry päätettiin erottaa piiristä, ei asioita tutkittu, puhumattakaan että yhdistystä olisi kuultu ennen erottamispäätöstä. Olikohan se karkeaa todeta, että puolue sanoi menettäneensä luottamuksen yhdistykseen pelkkien huhupuheiden perusteella. Kyllä se kieltämättä mieleen tulee, sillä ei puoluekaan asiaa liiemmin perustellut. No sellaista sattuu kai paremmissakin perheissä, mutta ei pitäisi sattua perussuomalaisille. 

Ja sitten vielä. Kovasti pyydän lukijoiltani anteeksi, kun näin tylsiä asioita kirjoittelen, mutta odottakaa. Odottakaa rauhassa, sillä tulossa on myös hieman värikkäämpiäkin juttuja, joita sitten käsittelen tässä blogissa.

Poliittista pelleilyä

En minä koskaan ole politiikkaan niin vakavasti suhtautunut, että olisin pitänyt kannattamaani puoluetta ainoana oikeana.  Kovin laaja kokemukseni ei toki ole ollutkaan, koska olen ainoastaan tässä ”persujen klaanissa” vaikuttanut ja tässäkin ennemmin apupojan asemassa.  Aina minä olen hieman ”munattomina” pitänyt miehiä, jotka eivät ole kantaansa uskaltaneet avoimesti kertoa, ja niitä näyttää olevan tämä paikallistason politiikka täynnä.

Piirihallituksen jäseneksikin sorruin, kun luulin siten voivani auttaa paikallisjärjestöä, jolla ei ollut muitakaan paikalle ehdottaa. Tai ainakaan ei ehdottanut.  Kun sitten koitti aika, että Kalajoen Perussuomalaiset ry koetettiin raivata Merijärvelle perustettava uuden yhdistyksen tieltä hieman kyseenalaisia keinoja käyttäen, sain monelta taholta kyllä myötätuntoa, mutta en piirihallituksen viimeisessä kokouksessa tukea, jota ehkä olisin tarvinnut.  Kyllä minä kokouksesta poistuin, koska juttu alkoi minua tympimään, en siksi että pakko olisi ollut. Kyllä minut ihan laillisesti oli tehtävään valittu, enkä siellä suinkaan ollut Kalajoen Perussuomalaisten edustajana, vaikka hämäyksen vuoksi niin yritettiin uskotellakin. Se nyt vaan oli se pienemmän riesan tie.  Monikaan ei näyttänyt tajuavan, mistä todella oli kysymys.

Kysymys oli laittomasta menettelystä, jossa piirikokouksen yksimielisesti valitsemalta piirihallituksen jäseneltä evättiin sekä puhe- että läsnäolo-oikeus.

Politiikan paradoksista olen aiemminkin kirjoittanut ja tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa ehkä laajemmallakin tasolla. Sehän on se, että ”vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, siihen hakeutuvat ja valikoituvat ne, jotka ajavat vain omaa etuaan.”  Tämä ei ole varmaankaan puoluesidonnainen, eikä aina edes valtakunnan politiikassa mukana olevien yksinoikeus. Näyttävät siihen pyrkivän monet pikkunappulatkin.  Jos todella politikoimalla elantonsa hankkivat miehet ja naiset kokevat asemansa jotenkin uhatuksi, ei mikään lain kunnioittaminen tai solidaarisuus tunnu tarpeelliselta.

Sympatiaa tunnen myös James Hirvisaarta ja Jussi Halla-ahoakin kohtaan, vaikka en heidän kanssaan yhtä mieltä olekaan. Hirvisaaren tempauksista en enempää tiedä kuin moni lukijanikaan. Jos kyse oli tahallisesta provokaatiosta, en missään nimessä sitä hyväksy.  Ehkäpä Heinäluoma tiesi mitä teki huomautusta antaessaan,  mutta Hirvisaaren erottajista en ole varma. Ei näitä asioita ihan sähköposteilla pitäisi hoitaa, puhumattakaan facebookista tai tällaisista blogeista.

Kaikki viralliset päätökset tulisi tehdä kokouksissa, joissa ollaan nenäkkäin ja joissa tapahtuu myös asianosaisten kuuleminen. Totta on, että järjestöjen tai puolueiden hallitukset eivät ole tuomioistuimia, mutta kyllä niidenkin päätöksiltä voidaan oikeudenmukaisuutta ja laillisuutta odottaa, sillä kyllä moni harrastajakin on asiaansa vakavasti paneutunut.   Siksi olenkin sitä mieltä, että jos tunnet tulleesi väärin kohdelluksi, niin ei muuta kun oikeuteen. Kuormittaahan se tuomioistuimia, mutta opettaa myös väärintekijöitä.  Suurin este tälle onkin, että se lihottaa kohtuuttomasti lakimiesten kukkaroa, sillä monet näistä ovat suurempia ”rosvoja” kuin heidän asiakkaansa.

>

Säännöt

Toki oli tarkoitus, että en tässä blogissani enää käsittele asioita, jotka koskevat Kalajoen Perussuomalaiset ry:tä. Julkaisenpahan kuitenkin nyt säännöt, joita olemme joutuneet noudattamaan, koska jostakin syystä mahdollisia sääntömuutoksia ei ole toimitettu yhdistysrekisteriin. Huhut siitä, että Kalajoen perussuomalaiset ry:n nykyinen hallitus olisi jotenkin muokannut pykäliä, ovat täysin ulkopuolisten keksintöä. 

Sääntömuutoksen voi hyväksyä ainoastaan yhdistyksen yleinen kokous.