Sinisenä sipissä

No en ehkä ihan minä, enkä sen takia, että kannatan sinisten ajamaan politiikkaa pääosin.  Puolueena siniset joutui kuitenkin kärsimään tuosta ”sipissä” olemisesta, kun  persut onnistuivat kaappaamaan sekä puolueen nimen että rahat. Kyllähän se juridisesti ihan oikein meni, mutta onhan se hieman epäeettistä nauttia puoluetukea toisen puolueen kansanedustajista. Tuskinpa Timo Soini tuota lakia ehdottaessaan ajatteli, että hänen on lähdettävä perustamastaan puolueesta. Näinhän siinä kuitenkin kävi, sillä laajentumispyrkimyksissään puolue oli ottanut suojiinsa myös käenpoikia, eikä kyseessä olut enää sama puolue, jonka perustajana Soini oli ollut. Ei siis ihme, että persut paisuivat suosituimmaksi puolueeksi ja siniset jäivät ilman ainuttakaan paikkaa eduskunnassamme. Olihan persujen käytössä sekä puolueen vahva nimi että myös rahat.  Olen jokseenkin varma siitä, että puoletkaan Perussuomalaisten äänestäjistä ei ymmärtänyt, että kyseessä ei enää ole sama puolue kuin Soinin aikana. Kävi jopa niin, että sinisiin siirtyneet onnistuttiin leimaamaan loikkareiksi, vaikka todellisuudessahan se oli puolue, joka liukui alta pois.  Osa jäsenistä jäi vaalimaan vakaumustaan ja perusti lopulta uuden puolueen. Siinä samassa tuli pelastettua myös Suomen hallitus.

Tätä vakaumusta ja vanhoja vennamolaisia arvoja minäkin kunnioitin ja periaatteet löysin Sinisestä tulevaisuudesta. Näitä periaatteitahan ”nykypersut” eivät edes halunneet viedä mennessään.

En toki ole kaikesta sinistenkään kanssa samaa mieltä, mutta kuitenkin tuon puolueen ohjelma kosketti minua eniten. En koko ohjemaa pysty tähän lyhyeen kirjoitelmaani sisällyttämään, mutta joitakin kohteita vaaliohjelmasta.

Lisää turvallisuuden tekijöitä:

 -1000 uutta poliisia kentälle.

 -hätäkeskuksiin, pelastustoimeen ja rajavartiostoon lisää henkilöstöä.

 -väkivalta ja seksuaalirikosten tuomiot tuntuvasti kovemmiksi.

Tuosta listasta en kovin paljon huomauttamista löydä, mutta mitä on reilu sosiaaliturva?

 -työnteosta on tehtävä aina kannattavaa

 -palvelut yhdelle luukulle

 -ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille

 -tasokorotus pienimpiin eläkkeisiin.

Sosiaaliturva on asia, joka meitä kaikkia joskus puhuttaa. Opintotuesta olen kovasti toista mieltä yleisen linjan ja varsinkin opiskelijoiden kanssa. Se kuuluu sosiaaliturvan piiriin ja moni roikkuu oppilaitoksen kirjoilla niin kauan kuin saa nostettua tuota tukea. Valtion takaama opintolaina olisi paljon parempi vaihtoehto ja takaisi kaikkien mahdollisuuden opiskeluun, mutta opettaisi myös vastuullisuutta.

Pienimpien eläkkeiden korotus olisi varmasti paikallaan, mutta samalla pitäisi mielestäni asettaa myös katto suurimmille eläkkeille.  Esimerkiksi 4000€ on summa, jota enempää ei kukaan tarvitse.

”Työtä kansalle” on vappukulkueiden yleisin iskulause, ja tuota kylttiä kantavat nekin, jotka suorastaan järkyttyisivät, jos heitä työllä uhkailtaisiin. Niitäkin Suomessa on, mutta vain harvoin ne ovat ulkomaalaisia, vaikka pahat kielet toisin väittävät. Suvakki kun olen, poikkeaa ajatukseni paljon puolueen linjasta, jonka mukaan ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinta pitäisi säilyttää.  Ainahan meillä työnantajat ovat vain tarpeeseensa palkanneet, miksi siihen pitää ulkomaalaisia erikseen sotkea?

Osaava Suomi -kohtaa en oikein viitsi edes kommentoida. Homerakentaminen ei ole poliittinen asia, mutta kaiken kaikkiaan koulutuksemme tarvitsisi uuden koulu-uudistuksen. Entinenhän meni vähän pieleen ja sen seurauksena jouduttiin laskemaan hieman rimaa monessakin asiassa. Edelleen opiskelussa tarvitaan päätä, mutta nyt pää on vain vaihtunut. Jos istumalihakset kestävät, niin valmista tulee.

Maahanmuutosta olen aina ollut tätä mieltä:
Maahanmuuttajien taustat on tarkistettava, joten siinä suhteessa maahanmuuton on oltava hallittua, mutta mitään muita rajoituksia en hyväksy. Maahanmuutto on huomattavasti pienempi ongelma kuin maastamuutto, jota ei kuitenkaan yksikään puolue ole vaaliohjelmaansa sisällyttänyt.

Sinisten vaaliohjelmassa sanotaan: ”Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset on karkotettava.”  Niinpä niin, mihinkäs me karkottaisimme nämä kotoiset rikolliset.  Toki olen samaa mieltä, mutta edelleen ongelmaksemme jää tämä kotoinen rikollisuus, joka sentään muodostaa huomattavasti ulkomaalaisia suuremman joukon.

Uskottava maanpuolustus on viimeinen ohjelman kohta, johon nyt otan kantaa. Tämän teen vain siksi, että en kovin hyvin satuihin usko. Meillä ei ole uskottavaa maanpuolustusta, emmekä sellaista pysty rakentamaan, jos kuvittelemme nykyisen sodankäynnin uhkia. Hävittäjien määrä on lähes suoraan verrannollinen alumiiniromun määrään, s todella syttyisi jokin aseellinen konflikti ison naapurin kanssa. Kyllä Suomen ainut turva on hyvät naapuruussuhteet ja Naton ystävyys.

Tässä oli nyt pääosin ne asiat, joihin edes haluan ottaa kantaa. Ohjelmassa on vielä sama määrä kohtia, mutta mielestäni ne sisältävät sitä samaa liirumlaarumia, joka kaikissa vaaliohjelmissa on.

Nyt sitten mennään näillä eväillä.  Toivottavasti tämä puolue pysyy aatteelle uskollisena vaalituloksesta huolimatta. 

Taas tuulivoimasta

Jonkin verran on taas aikaa kulunut siitä, kun olen kirjoittanut mitään tuulivoiman vastaista, vaikka näiden vaarallisten ja hyödyttömien härveleiden vastustaminen on ollut lähellä minun sydäntäni siitä asti, kun olen oikeasti tajunnut niiden haitat.

Kun Hannu Heinonen kirjoitti Keskisuomalaisen mielipidepalstalle aiheesta otsikolla ”On järjetöntä rakentaa lisää tuulivoimaloita Suomeen”, minä heräsin jälleen.  Tuon kaiken olin kertonut jo vuosia aikaisemmin ja ihmettelin vain, että mikä oli se poliittinen voima, joka sai ihmiskunnan unelmoimaan tyhjästä.  Eikä ainoastaan tyhjästä, vaan asioista, jotka todellisuudessa tulevat mahdottoman kalliiksi ja vaarantavat tuhansien ihmisten terveyden.

Nyt en toki tuntenut tuulimyllyjen vaikutusta talouteeni, mutta nuo terveysvaikutukset sain kokea hyvinkin konkreettisesti.

Aina minä sitä olen ihmetellyt, millä salausmekanismilla totuus on onnistuttu pitämään piilossa. Onhan asioista sekä kokemusta että tutkimusperäistä näyttöä.  Tuulivoiman tukeminen on melkein kuin yllytettäisiin rattijuoppoa autoilemaan pikku kännissä.

Nekin, jotka vastustavat tuulivoimaa, puhuvat yleensä vain välkkeestä ja metelistä.  Toki sellaistakin esiintyy, mutta se suurin haitta ei todellakaan ole sitä.  Suurin terveysriski aiheutuu infraäänestä, joka on niin matalataajuista, että sitä ei ihmiskorva edes kuule. Se on kuitenkin olemassa ja professori Alves-Pereiran mukaan aiheuttaa vibroakustisen syndrooman, joka poikii monia muita sairauksia. Tästä seurauksena herkkä ihminen voi sairastua moniin muihin sairauksiin, joista mainittavimpia ovat verenpainetauti, sydänsairaudet ja unettomuus.  Nämä taas johtavat moniin muihin sairauksiin. 

Suomalaiselle välinpitämättömyydelle tyypillistä on, että edes terveysviranomaiset eivät vaivautuneet kuulemaan tämän ansioituneen tutkijan luentoja hänen kiertäessään Suomea kertomassa tuon myllyhelvetin vaaroista.

Minun mielestäni totuuden salailun tässä maassa pitäisi jo loppua.

Tiedän, että monet lehdet ovat jättäneet minun kirjoituksiani julkaisematta. Ei siksi, että ne olisivat olleet huonosti kirjoitettuja, eikä muistakaan journalistisista syistä, vaan siksi, että se on se pienemmän riesan tie.  Jostakin syystä lehti on suostunut siihen, että se ei kerro mitään tuulivoiman vastaisia asioita.  Tähän kategoriaan sisältyvät myös mielipidekirjoitukset.

Joskus tunnen itseni melko avuttomaksi.  Blogini lukijamäärä on melko vähäinen ja lehdet eivät julkaise, muutoin kun vahingossa, totuutta asiasta.  Onnittelen Hannu Heinosta, joka on onnistunut raottamaan totuuden verhoa.  Tapahtuisipa se oikeasti niin, että Suomessakin opittaisiin luottamaan kokemukseen ja myös ulkomaalaisiin tutkimuksiin.  Ehkä me sittenkään täällä Suomessa emme ole niin korrutiovapaita kuin usein annamme ymmärtää.

Ensinnäkin on niin, että kustannukset alkavat jo paljon ennen kuin myllyt ylittävät Suomen rajan. Myös tarvittavan säätövoiman rakentaminen tuo kustannuksia, joskus jopa enemmän kuin varsinaisten myllyjen pystyttäminen.

Harvoin olen myöskään nähnyt diagnoosia, jossa olisi tuo vibroakustinen oireyhtymä mainittu, vaikka kyseessä olisi ollut siitä aiheutunut kuolemaan johtanut seuraussairaus.

On valitettavaa, että luultavasti minä en ennätä näkemään, kun noita myllyjä aletaan purkaa Suomessa.  Uskon, että näin kuitenkin tapahtuu, sillä joskushan meidän on herättävä. Surullistahan se olisi, jos ulkomaalaisista lehdistä saisimme vain lukea: ”Tuulimyllyt tappoivat kansan sukupuuttoon.” 

Se olisi teko , johon edes venäläiset eivät pystyneet.

Liirumia ja laarumia

Lupasin edellisissä kirjoituksissani, että yritän demarien vappupuheista löytää jotain sellaista, johon voisin vilpittömästi yhtyä, mutta yhtä ainutta liirumia ja laarumiahan ne tuntuivat olevan.  Näin siis, jos jotain oikeasti konkreettista yritin niistä löytää.

Kaikkihan sen tietävät, että työllisyyttä pitää parantaa ja elintasoa nostaa, eikä koulutuskaan ole pahasta, mutta jos joltakin SDP:n poliitikolta kysytään, miten se tehdään, niin se on melkein kun märkä rätti paiskattaisiin suuhun.  Ei yhtäkään järkevää vastausta.

Taitaa käydä näille minun lupauksilleni samalla tavalla kuin sille Rinteen sataselle. Ei ole kertakaikkiaan mistä puristaa. Minä ehkä en tarvitse sitä Rinteen lupaamaa satasta ja ehkäpä tuo lupaus ei minua koskekaan, mutta pelottaa, että ihan kaikki muutkaan eivät sitä saa.  Vielä muutama kuukausi sitten pidin moisia lupauksia puhtaina vaalivalheina, miksi ne epäilemättä oli tarkoitettukin.  Nyt näen niissä pienen mahdollisuuden toteutuakin.  Suomessa eläke on ansio, jota verotetaan, joten tällä mekanismilla voidaan suuri osa tuosta satasesta pyydystää takaisin yhteiskunnan haltuun. Se ei siis olekaan aivan niin suuri menoerä kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Samaisesta verotuksesta johtuen se ei myöskään ole niin suuri tulon lisäys eläkeläisille kuin aluksi saattaa vaikuttaa.

Tästä satasestakaan ei siis löydy sitä pointtia, josta voisin olla yhtä mieltä demareiden kanssa.  Kyllä minä nuo sataset käyttäisin mieluiten vaikkapa Kemin radan parantamiseen, jos kiinalaisten lupaama sellutehdas toteutuu.

Vanhusten ja lasten ”tarhauksesta” ovat kaikki puolueet huolissaan, ja oletettavaa onkin, että tuleva hallitus tekee jotain asian eteen.  Koulu-uudistus me on jo kerran tehty, ja luultavasti kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä kanssani, että pieleen meni.

Ja pieleen on menossa taas, jos koulutuksen painopistettä aletaan siirtää yliopistoihin ja korkeakouluihin.  Ammattimiehistähän meillä se puute on, joten eiköhän olisi viisainta ottaa mallia vaikkapa Saksasta, jossa on hyvin vahva painotus ammattikoulutukseen ja työssäoppimiseen.  Käytännössä se tarkoittaa oppisopimuskoulutukseen panostamista.  Yritykset eivät aina ole halukkaita palkkaamaan nuoria oppisopimussuhteeseen, sillä se kieltämättä on yrityksille rasite. Työn ohjaajien palkkaus olisikin se tapa, jolla koulutusrahoja voitaisiin oikein suunnata ja yritykset saisivat opiskelijoista todellista apua.

 

Entisenä ammatinopettajana olen joutunut usein painimaan tilanteessa, jossa firma kertoo, että heillä ei ole resursseja harjoittelijan opettamiseen.

Kyllä se niin on, että jokaisella firmalla on sen verran spesifit työmenetelmät, ettei niitä voida sellaisenaan missään ammattioppilaitoksessa opettaa.

Kun nyt demareilla ja ammattiyhdistyksillä tuntuu olevan keskinäisiä kytköksiä, voisi SDP myöntää, että on aivan kohtuullista, että vajaataitoiselle työntekijälle ei voida maksaa ammattimiehen palkkaa.   Näin siis niin kauan kuin tuo kytkös demareilla ja ammattiyhdistyksillä on.  Kansakunnan edun mukaista olisi kuitenkin, että valtiovalta Suomessa kuuluisi eduskunnalle, joka on saanut valtuutuksen kansalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös sosiaalidemokraattien tulisi irrota ammattiyhdistysliikkeen käsipuolesta, niin kauan kuin aikoo vaaleihin osallistua.