Politiikka ja rötösherrat

Kun Veikko Vennamo aikoinaan perusti Suomen maaseudun puolueen (SMP), oli menestyksen salaisuus pitkälle Vennamon ylläpitämä ”rötösherrajahti”.  Osa kansasta, minä muiden mukana, ihastui vennamoliseen suorasukaisuuteen. Ei ollut Veikon aikana mahdollista, että puolueen edustajat olisivat juopotelleet tai päissääntöppöilleet. Kaikenlainen rötöstely oli ehdottomasti kielletty. Ei olisi ollut mahdollista, että joku rikollinen olisi ollut missään tekemisissä puolueen johdon kanssa. Puhumattakaan, että olisi tullut valituksi puolueen puheenjohtajaksi. Se ei vaan tullut kysymykseen.

SMP:n nousu tapahtui 60-luvulla, jolloin rötöstely oli melkein maan tapa. Yksittäisiä rikoksia jotka olisivat nousseet median korviin, ei ehkä ollut niin paljon kun nykyisin.  Mutta yleisessä tiedossa oli, että tietyn puolueen jäsenkirja oli painavampi asiakirja kuin yliopiston todistukset. Vain sukulaisuus tai läheinen ystävyys saattoi merkitä vielä enemmän. 60-luvulla tapahtui myös eduskunnassa suuri ”kassanryöstö”, josta toki tuli tietoja julkisuuteenkin, mutta syyllisyys taisi jäädä selvittämättä. Samoin kävi monelle pienemmälle rikokselle. Eräs toimittaja kertoikin nähneensä ne isot kengät, joiden päälle hän ei uskaltanut astua vaikeuksien pelossa. Veikko Vennamokaan ei koskaan sanonut nimiä, mutta monet meistä tiesivät tapauksia, joihin hän viittasi puheissaan. Rötösherra oli Vennamon yleisesti käyttämä nimitys, ja monet rötösherrat pelkäsivät tätä kovasanaista lakimiestä.  Että ei vaan valtiomme ylin johtokin.

Kävi kuitenkin niin, että monen helpotukseksi SMP kaatui talousvaikeuksiin ja pari nykysinistä perusti Perussuomalaisen puolueen. Jonka oli tarkoitus olla SMP:n suoranainen jatke. ”Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti”, on joku joskus sanonut. Politiikassa on varsin yleistä, että ääniä ostetaan keinolla millä hyvänsä, jotta valtaa saataisiin. Tähän sortuivat myös perussuomalaiset. Varsinainen aate unohtui, kun alettiin haalia jäseniä ja valtaa. Jäseniä ostettiin muun muassa julistamalla, että ”seinät on levetä ja katto korkealla.”  Toisista puolueista erotettujakin hyväksyttiin jäseniksi, ja jo kerran kiellettyjen aatteiden innostamien järjestöjen jäseniä liittyi ”persuihin”.  Mistään rötösherrajahdista ei enää ollut puhettakaan, kun puolueen johtavia jäseniä alettiin tuomita sopimattomista kirjoituksista ja rasistisista teoista.

Selvää oli, että näin ei voinut jatkua, ja kun tuo sekalainen joukko onnistui ”junttaamaan” puolueen johtoon erään rikoksesta tuomitun toisinajattelijan, oli jäsenistön alkuperäiseen aatteeseen uskovien mitta täynnä, ja he yksinkertaisesti marssivat ulos puolueesta.  Ulosmarssijoiden joukossa olivat puolueen perustajat ja uskollisimmat kannattajat.

Tuskinpa voidaan väittää, että olen väärässä, kun sanon, että tuo alkuperäisiä aatteita vierastava porukka jäi puolueeseen vieden sekä nimen että rahat. Vain valta jäi ministereille, joita ei sentään tarvinnut vaihtaa, kun nämä järjestäytyivät uudeksi puolueeksi.

Totta on, että kansa reagoi näihin muutoksiin vähän ”jäkijunassa”, mutta onneksi hallituskumppanit tajusivat, että ”nykypersujen” porukkaa ei voida kelpuuttaa tämän maan johtoon.  Olen täysin vakuuttunut, että vennamolaista aatetta ajava Sininen tulevaisuus ottaa oman paikkansa politiikassa. 

Olen aivan varma, että vennamolaiselle rötösherrajahdille on nyt todella iso tilaus.  Ihan konkreettisista rikoksista on tuomittu johtavia oikeusviranomaisia ja korkeita poliisiviranomaisia. Nimiä mainitsematta voidaan vain todeta, että heidän kohdallaan oikeusjärjestelmämme jyrää ihan oikeaan suuntaan.  Tehtävä onkin piilorikollisuuden puolella. Meillä kukoistaa lainvastainen vihapuhe, korruptio ja syrjintä.

Rötösherroja on ja rötösherrajahtia tarvitaan.