Tilastollinen harha

Varmasti jokainen on kuullut vanhan hokeman ”vale, emävale, tilasto”.  Eihän tuossa ole mitään perää, sillä vaikka vale ja emävale ovat todella olemassa, ei tilastoja kannata tuohon sarjaan sotkea. Pääsääntöisesti tilastot ovat totta, mutta niiden lukeminen ei ole ihan jokaisen hanskassa… ei edes joka toisenkaan. Toki on myönnettävä, että ei tilastointikaan aina ole aivan loogista. Ja jos niistä todella halutaan poikia jotain tietoja, on syytä kaivella niitä hieman pintaa syvemmältä. Nykyinen tilastointijärjestelmämme antaa melkein joka asiassa mahdollisuuden poimia omiin tarkoitusperiimme sopivan tilaston, joka näennäisesti tukee väittämäämme. Esimerkkeinä tässä nyt muutamia väittämiä ja tilastoja;

”Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien työttömyysaste on korkeampi kuin keskimäärin samanikäisten suomalaisten.”

No onhan tuo tilastollisesti totta, mutta jospa katsotaan tilastoja hieman syvemmälle.

”Mamu” on tullut maahan täysin kielitaidottomana ja hänellä on mennyt 2 – 5 vuotta kotoutumiseen ennen kuin hän on täysin työkykyinen ”suomalainen”. Välittömästi työvoimatoimiston ovesta astuttuaan hänet kuitenkin kirjataan työttömäksi ja saa sitä olla koko kotouttamisvaiheen ajan. Vastasyntynyt suomalainen saa olla tuosta ikeestä vapaana keskimäärin 20 vuotta, johon asti hän on pääasiassa vain kuluttanut tämän yhteiskunnan varallisuutta. Miltähän tilasto mahtaisikaan näyttää, jos tuo alkuajan ero otettaisiin huomioon?

Myös toinen esimerkkini liittyy maahanmuuttajiin.

Suomessa on tilastoitu erikseen ulkomaalaisten tekemät rikokset ja kantasuomalaisten tekemät rikokset. Kun näitä rikoksia vertaillaan siten Suomessa asuviin suomalaisiin ja Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, saadaan tilasto todella näyttämään siltä, että prosentuaalisesti ulkomaalaiset tekevät enemmän rikoksia kuin suomalaiset.

Ihan tottahan ei tämäkään tilasto puhu.

Ulkomaalaisten tekemät rikokset Suomessa ovat pääasiallisesti sellaisten ulkomaalaisen tekemiä, joilla ei ole edes asuntoa Suomessa, vaan he ovat naapurimaiden rikollisia, jotka ovat tulleet ”keikalle” Suomeen. Joukossa myös omia maamiehiämme, jotka ovat onnistuneet hankkimaan jonkin naapurimaan kansalaisuuden.

En väitä, että tilasto kääntyisi kokonaan päälaelleen, jos tällainen korjaus tilastoon tehtäisiin, mutta kyllä nuo virheet tässä rasistisessa valtiossa pitäisi korjata ja puhua niistä myös julkisesti.

Totta on myöskin se tilasto, jonka mukaan Suomen väkiluku on ollut hienoisessa kasvussa alhaisesta syntyvyydestä huolimatta.  Tästä saamme kiittää pelkästään sitä, että Suomeen on nyt muuttanut enemmän väkeä kuin Suomesta pois. Hyvä niin, sillä kun jokainen Suomeen muuttanut ulkomaalainen maksaa kansallemme noin 20 000 €, niin vastaavasti jokainen maastamuuttaja maksaa enemmän kuin kymmenkertaisen määrän. Tähän todella kannattaisi kiinnittää huomiota.  Jokseenkin sama suhde on työvoimaan kasvattamisessa.  Kun ulkomaalainen maksaa tuon 20 000€, niin eikös vain syntyperäinen suomalainen maksakin noin kymmenkertaisen määrän.

Juuri nuo tilastolliset harhat antavat rasisteille aseet omien näkemystensä puolustamiseen.  Monet toki uskovatkin asian olevan noin, mutta porukassa on kyllä niitäkin, joiden ainakin voisi olettaa ymmärtävän sen, mitä oikeasti on tilastoitu.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ”maahanmuuttokriittinen” -nimityksen taakse kätkeytyvä rasisti ei missään tapauksessa ole kriittinen… ainoastaan rasisti. Pienikin kritiikki ja asioiden tarkastelu saisi ehkä mielipiteen muuttumaan, ellei tällä mielipiteellä ole rasistiset motiivit.

Minä ”ryssän lapsena” ymmärrän hyvin, miltä tuntuu olla syrjittynä omassa maassaan.

Ei se suomalainen koulujärjestelmäkään sotien jälkeen ollut ihan maailman paras, sillä jopa opettajat yhtyivät tuohon ”pakolaiskritiikkiin”.  Opettajista huolimatta minä onnistuin raivaamaan itselleni jopa ylemmän korkeakoulututkinnon, mutta tunsin paljon ystäviä, jotka olisivat tarvinneet siihen opettajien apua. ”Arjalaista” rotua oleva syntyperäinen suomalainen ei sitä kuitenkaan meille ”karjalaisrotuisille” tarjonnut.