Home in home

Ihan omaa englannin kieltä taittaa olla :-)  Ei kai sitä pitäisi vakavalla asialla vitsailla, mutta ei myöskään saisi liioitella vakavaa asiaa.  Tällainen Suomessa suuresti liioiteltu asia on rakennusten homeongelmat.  Puutun tähän lähinnä harrastuksen vuoksi, mutta jossakin määrin myös ammattimiehenä.  Useimmiten ongelmaan puututaan, jos joku jossakin alkaa oireilla. Yleensä lääkäri toteaa, että syynä on home, jota ilmassa on tosiasiallisesti kaikkialla.  Jotta se johtaisi oireiluun, on määrä jo suhteellisen suuri ja lähde usein joko kotona tai työpaikalla. Yleensä paikka, jossa vietetään pitkiä aikoja. Ennen kuin lähde on edes paikallistettu, aletaan asiaa kauhistella ja puhutaan suurista korjauskustannuksista.  Jos rakennusmiehiltä kysytään, he yleensä suosittelevat rakennuksen purkamista, maustamalla ehdotustaan pelottelulla, ettei korjaus luultavasti onnistu ja jos onnistuukin, niin uusii varmasti ja jos ei uusi, niin ainakin maine on mennyt.

En pyri tällä kirjoittelulla mitätöimään ongelmaa, mutta pidän sitä nykyaikana paljon pienempänä kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää. Olen itse peruskorjannut kolme pientaloa, joissa kaikissa oli homeongelma ostettuani ne. Tein ”vileenit” , ostin kun halvalla sain. Se harrastus, josta mainitsin, on nimenomaan historiallisten rakennusten suojelu.  Ja syy siihen, miksi asiasta kerron on se, että purkupäätöksiä perustellaan usein juuri sillä, että homettakin on löytynyt.  Kyllähän se tietysti niin on, että talo kun talo homehtuu, jos se on riittävän kauan tyhjänä, eikä sitä edes yritetä suojella. Pääsääntöisesti on kuitenkin niin, että home ei juuri milloinkaan ole todellinen purkamisen peruste, joskaan eivät kaikki talot myöskään säilyttämisen arvoisia.  Homeongelmainen oli tämäkin talo, joka Kalajoelta ostin ja johon sitten muutin. Ei tämä vieläkään valmis ole, mutta tervetuloa vain tutustumaan. Homeongelmat ovat kyllä jo voitettu kanta ja minun mielestäni talo myös säilyttämisen arvoinen. Olen antanut kertoa itselleni, että tämä talo pitää sisällään pätkän Kalajoen tukkiuiton historiaa.

Varsinainen syy tähän kirjoitukseeni on kuitenkin nuo Ventelän talot.  Olen tainnut niistäkin kirjoittaa jo aikaisemmin, ja varmasti tulen kirjoittamaan myöhemminkin, jos tarve vaatii. Toivon kuitenkin, ettei koskaan tarvitsisi kirjoittaa valitusta minkään kaupungin viranomaisen purkupäätöksestä, vaikka senkin olen valmis tarvittaessa tekemään. Nämä talot olen käynyt läpi asiantuntijan kanssa, ja hänenkin selkeä mielipiteensä oli, että täysin kunnostuskelpoisia.

Olen kyllä syvästi tietoinen, että se maksaa vähän, mutta historiallinen arvo on korvaamaton.  Itsekin voisin osallistua ideointiin, jotta taloille saataisiin sellaista käyttöä, että kustannuksista ainakin osa saataisiin pois.  Miltä tuntuisi vaikkapa vanhanaikainen kievari tai majatalo ?  Eihän Kalajoen keskustassa ole edes puistonpenkkejä, joissa voisi yöpyä, puhumattakaan lakanalla varustetuista petipaikoista, joita voisi vuokrata päiväksi tai pariksi.

Kyllä se häpeäksi on tämän tasoiselle matkailupitäjälle, ettei sellaista ole.