Kunnalliset hankinnat

Oikeasti minä en tiedä, miten Kalajoen kaupunki on ohjeistanut osto- ja hankintatoimen, mutta monia Kalajokeakin koskettavia hankintoja olen saanut seurata melkein aitiopaikalta. 

Laki julkisista hankinnoista asettaa valintakriteereiksi joko ”kokonaistaloudellisesti edullisin” tai sitten ”hinnaltaan halvin”. Periaatteessa tämä on aivan hyvä laki, jos sen tulkinta olisi ammattimaista. Valitettavasti vain näin ei aina ole. Esimerkiksi TE-keskuksen hankintaohjeisiin on livahtanut lause, jonka mukaan on aina valittava halvin. Sanoisin, että se on jonkun virkamiehen lapsus, joka on sitten mennyt läpi kaikilta muiltakin virkamiehiltä, eikä sitä ole kovin paljon edes kritisoitu. Tästä syystä laista pitäisi kokonaan poistaa lause ”hinnaltaan halvin” ja tyytyä tuohon kaikenkattavaan ”kokonaistaloudellisesti edullisin”.  Kokonaan toinen asia on se, riittäisikö tämäkään takaamaan parasta mahdollista lopputulosta, sillä toki tuonkin lauseen sisälle voidaan piilottaa monenlaisia tekijöitä, mutta ainakin se antaisi hyvän pohjan suunniteltaessa kunnallista hankintaohjetta. Tosiasiassahan tämä on mahdollista myös nykyisen lain perusteella.  EU:n kilpailuttamisdirektiiviä voidaan ehkä joutua hieman venyttämään, mutta pieni kunnallistottelemattomuus voisi vain tervehdyttää nykyisin aika sairasta kilpailuttamiskäytäntöä.  Tästä sairaudesta voisin kertoa montakin esimerkkiä, mutta lyhyesti vain kaksi.

Eräs kaupunki päätti kilpailuttaa pesulapalvelut. Kilpailun voitti halvimmalla hinnalla virolainen pesula. Paikallisen pesulan ja virolaisen pesulan hintaero oli vain reilut pari tuhatta, vuoden pesutuksista. Aivan huippumatematiikko ei tarvitse olla tajutessaan, mitä tässä tapauksessa kokonaisedullisuus olisi tarkoittanut.

Olen työskennellyt laatukouluttajana, joten toinen esimerkki onkin omasta kokemuksestani. Tarjosin kunnalliselle laitokselle päivän laatukoulutusta 700€ hintaan. Paketti piti sisällään matkat ja päivärahan, joten jokaisen ammattimiehen olisi pitänyt tajuta, ettei hinta ainakaan kovin kallis ollut.  Toki tuolla hinnalla tehtävän sainkin, mutta mitä se oikeasti tuli maksamaan kunnalle. Ei koulutus tuosta enempää maksanutkaan, mutta kun tuo hinta ylitti hankintaehdoissa määrätyn 500€:n hinnan, piti siitä järjestää tarjouskilpailu. Yksikön päällikön mukaan tarjouskilpailun järjestäminen maksoi henkilökunnan palkkoina ainakin sen 500€ ja sen lopputulemana todettiin, että kyseisetä koulutuksesta 700€ oli erittäin edullinen hinta ja että 500€ oli maksettu oppirahoja.

Mitä näistä kahdesta esimerkistä sitten voidaan oppia?  No ainakin se, että myös terveen järjen käyttö pitäisi sallia ja ainakin kunnalliset hankintaohjeet päivittää niin, että ne mahdollistaisivat kuntalaisten edun huomioimisen.

Ja lopuksi sitten vaalilupaus.

Kun tulen valituksi valtuustoon, paneudun kaupungin hankintaohjeisiin ja tarvittaessa teen valtuustoaloitteen ohjeiden päivittämisestä niin, että niissä painotetaan kokonaisedullisuutta, laatua ja paikallisuutta.  Laki julkisista hankinnoista antaa tähän mahdollisuuden jo nyt, ja kaupungin etu suorastaan vaatii sitä.