Suomalainen on tosi sitkeä juntukka, joka pitää suuressa arvossa lakia ja lainsäätäjiä, ansaitsivatpa nämä sen tai sitten eivät. Kansalaistottelemattomuutta pidetään suorastaan epäsopivana ja siihen syyllistyviä yksilöitä vähintäänkin outoina. Eihän tämä tietenkään mikään ihme ole, sillä pääosin kansalaistottelemattomuus onkin Suomessa ihan oikeasti rikollista toimintaa ja se ilmenee kännissä möykkäämisenä, rattijuoppoutena ja muuna häiriökäyttäytymisenä. No tietenkään tämä ei ole kansalaistottelemattomuutta, vaan selkeästi rikollista toimintaa, jota ei kenenkään tulisi edesauttaa. Siihen ei hääppöistä miestä tarvita, että pystyy puistonpenkillä viinaa juomaan ja ohikulkijoita häiritsemään.
Oikeaa kansalaistottelemattomuutta ilmensi pieni kylä Pohjois-Karjalassa, josta kunta oli päättänyt lakkauttaa koulun. Kylä nousi kapinaan, sillä asukkaiden mielestä koulu oli paljon muutakin kuin oppilaiden ”päivähoitopaikka”. Koulu oli kylän sielu, joka piti sisällään paljon muutakin toimintaa kuin päivittäisen opetustyön. Vastarinnan keulahahmoina olivat tietenkin kouluikäisten lasten vanhemmat, mutta hyvin pian koulukapinaan yhtyivät myös muut kyläläiset, heidän joukossaan myös koulun opettaja. Koululaiset yksinkertaisesti kieltäytyivät lähtemästä koulusta ja koko kylä tuki päätöstä. Lakkautuksesta huolimatta opetus jatkui koululla, eikä viranomaisilla ollut muuta keinoa kuin uhkailu ja kiristys. Suomalaisessa politiikassa hyvin yleisesti käytettyjä menetelmiä molemmat. En tiedä mikä tilanne on nyt, mutta ainakin se oli hyvä esimerkki oikeansuuntaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Tällaisen tottelemattomuuden lakikin sallii, sillä eihän Suomessa ole koulupakkoa, on ainoastaan oppivelvollisuus. Olen antanut kertoa itselleni, että opetuksen tasokin nousi, kun vanhemmat hoitivat osan opetuksesta. Heitä todella kiinnosti se, mitä lapset koulussa oppivat.
Tapaus taisi sattua Lieksan kaupungissa… jos oikein muistan… ja se sai koko kylän uuteen nousuun. Tämä oli siis silloin joskus jo jonkin aikaa sitten. Koko kunnallinen organisaatio asettui vastustamaan kyläläisiä ihan vaan siksi, että ”eihän se voi olla oikein, että kylä pärjää omillaan” ja että viisaat päättäjät ovat väärässä. Väärässä olemisen myöntämin on suomalaisille yleensäkin vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on poliitikoille, jotka pelkäävät arvostuksensa vähenevän sillä että myöntää erehtyneensä jossakin asiassa. Kokemukseni kuitenkin kertoo, että rehti virheen myöntäminen ja sen korjaaminen lisää ihmisen arvostusta huomattavasti enemmän kun jääräpäinen pään seinään hakkaaminen. Ehkä poliitikonkin olisi hyvä muistaa, että ”halu olla aina oikeassa on huonommuuden tunnetta”.
Ehkäpä pieni tutkimisenarvoinen asia olisi se väite, jonka olen useammastakin kunnasta kuullut, että koulujen lakkauttaminen ei ole tuonut merkittäviä säästöjä yhdellekään kunnalle. Tosiasiassa säästöt ovat ilmenneet vain niissä laskelmissa joita on tehty ennen lakkauttamispäätöksiä. Totuus on sitten osoittautunut aivan toiseksi.
Ehdotankin nyt Kalajoen kaupungille aivan uudenlaista koulukokeilua. Tehdään päätös, että viiteen vuoteen ei lakkauteta yhtään toimivaa koulua, jos sillä on yksikin opinhaluinen oppilas. Katsotaan tilanne ennen ja jälkeen kokeilun ja tarkastellaan sitten vaikutuksia kylille ja kokonaisuudelle. Kokeilu ei varmaankaan ole kallis, eikä sillä aiheuteta korvaamatonta vahinkoa kylille. Ainakin se toisi positiivista julkisuutta Kalajoen kaupungille, joka ei koskaan matkailupitäjälle ole haitaksi.
Pakko taas kerran sanoa, että olen myös tuotantotalousinsinööri ja ammattini vuoksi tiedän, että tämän tapaisten laskelmien ja käytännön välillä on aina olemassa ero. Tämän eron huomioiminen on sitä ammattitaitoa, jota toivoisin päättäjienkin osoittavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti