Kouluavustajat ja Kalajoen kouluverkko

Juhannusaattona päivystettiin taas ortodoksisella rukoushuoneella niin kuin edellisenäkin juhannuksena, ja aikaa oli sekä lukea lehtiä että kirjoitella blogia. Sattuipa silmään juttu Kalajoen kouluverkosta ja opetustoimen tarvitsemista säästöistä. 

Koulujen lakkauttamista olen aina vastustanut, enkä ole aivan varma koko opetustoimen säästötarpeesta. Se ei nyt kuitenkaan saanut minua tarttumaan kynään, vaan muistelot omasta opettajan urastani. Moneen asiaan olen ottanut kantaa, ja joskus oikein hävettää sanoa, että olen sitä ja tätä tehnyt. On melkein kuin julistaisi itsensä kaikkien alojen ammattilaiseksi, niin kuin joillakin poliitikoilla tapana on. No, en ole varsinaisesti poliitikko, enkä muutoinkaan ihan kaikessa keskivertomittareilla mitattavissa. Suhteellisen pitkään elämään sopii kuitenkin monenmoista, jopa opetustointakin. Tällä sektorilla kokemukseni on suhteellisen vähäinen; ainakin jos ajatellaan peruskoulutasoista opetusta, niin kyllä se rajoittuu muutamiin tuurauksiin ihan työurani alussa ja sitten taas eläkkeelle siirtymisen jälkeen. En yritäkään kertoa mikä on hyvä ja mikä taas erityisen huonoa, sillä siihen ammattitaitoni ei totisesti riitä.

Silmiini pisti erityisesti artikkelissa mainittu kouluavustajien määrän väheneminen, josta puhuttiin samaan hengenvetoon opetuksen laadun kanssa. Tästä asiasta haluaisin herättää keskustelua, sillä minun kokemukseni kertoo jotain tästäkin asiasta.

Työskentelin Vääksyssä kansalaiskoulun teknisten aineiden opettajan sijaisena 60-luvun lopulla, kun peruskoulua ei oltu vielä keksitty, eikä kouluavustajista osattu uneksiakaan. Joissakin työelämän vaiheessa olen kyllä opettanut myös ammatioppilaitoksissa, ammattiopistoissa, ammattikorkeakoulussa ja aikuiskoulutuskeskuksissa, mutta kosketuksen peruskoulun ala-asteeseen sain vasta eläkkeelle siirryttyäni ja toimiessani Päivärinnan koulussa luokanopettajan tuuraajana. Silloin sain myös elämäni ensimmäiset kokemuksen näistä kouluavustajista. Kyllä minä kokonaisuutena lasken heidän panoksensa plusmerkkiseksi, vaikka nyt haluankin keskustelua juuri tästä aiheesta.

Mielestäni kouluavustajat helpottivat varsinaista opettajan työtä, mutta aika arveluttavaa on arvioida sitä, parantaako vai huonontaako heidän panoksensa oppimistuloksia. Seuraavassa esimerkki, joka herätti tämän kysymyksen minulle itselleni. Annoin tunnilla pienen probleeman ratkaistavaksi oppilaille. Toisille se oli aika helppo, joten luultavasti aivan sopivaa tasoa, mutta toiset tarvitsivat kouluavustajan apua. Kouluavustaja ratkaisi tehtävän kätevästi, mutta minulle kyllä jäi mietintämyssyyn kysymys, mitä hyötyä tästä oli oppilaalle. Kun näin myöhäisherännyt olen, niin vasta nyt mietin, ettei vain olisi sittenkin ollut parempi, että oppilas olisi ihan itse joutunut pohtimaan ratkaisua.

 

Saattaahan olla, että olin hieman ylikoulutettu tuohon tehtävään, kun jonkun oppilaan isä valitti, että kotitehtävät olivat liian vaikeita. Edes hän ei, kertomansa mukaan, pystynyt niitä ratkaisemaan. No, ne olivat viidennen luokan tehtäviä, eivätkä isää varten lainkaan.

Kouluavustajia pidän erityisen tärkeinä, mutta ennen kaikkea opettajan työn helpottajina. Oppimiskykyyn ja koulutuksen tasoon niillä minun mielestäni ei ole mitään merkitystä.

Ehkäpä he voisivat laatia isiä varten sopivan helppoja tehtäviä.

Tosiasioiden vääristelyä

Olen minä todella vihainen rasismille ja tosiasioiden vääristelylle. Monessa tapauksessa toki on kyse tietämättömyydestä ja kykenemättömyydestä tulkita tilastoja. Sanoisin, että syy on EU:n, joka on tehnyt mahdolliseksi rikollisten ”pistäytymisen” keikalla jossakin toisessa EU maassa. Kiinni joutumisen riski on huomattavasti pienempi kuin omassa maassa, jossa ei kai ole niin paljoa sopivia kohteitakaan kuin näissä länsimaissa. Ja jos kiinni joutuukin, pääsee kotimaan hotelleja parempaan majoitukseen valtiomme kustannuksella.

Täällä Kalajoellakin on taas liikuskellut varasteluryhmä, joka epäilyksien mukaan on romanialainen, ja jotain he saaliikseen ovat saaneetkin. Kalajoen juhannus kuulemma kerää tätä porukkaa, joka syyllistyy sitten muihinkin laittomuuksiin. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa, puhumattakaan pakolaisuudesta, jossa yleensä kyse on todellisesta hädästä. Kyllä, kyllä minä sen tiedän, sillä olen pakolainen itsekin.

Olkoon tämä nyt kirjoitus vaikkapa 70-vuotispäiväni kunniaksi, sillä synnyin sotatoimialueelle Karjalassa samana päivänä, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä, ja jo yhdeksän päivää myöhemmin olimme pakomatkalla tänne nykyiseen Suomeen. Kuulemani mukaan ei vastaanotto ollut erikoisen ystävällinen, joten tätä taustaa vasten ymmärrän hyvin suomalaisten nurjamielisyyden pakolaisia kohtaan. Varsinkin ruotsinkieliset kieltäytyivät lähes totaalisesti kaikesta avusta meille ”ryssille”. Ymmärrän, mutta en hyväksy. Tämmöistä en tietenkään voi itse muistaa, mutta en ihmettelisi, jos pakkoruotsin vastaisuuteni on imeytynyt jo äidin maidossa. Ensimmäiset kouluvuoteni kuitenkin muistan hyvin. Sain kantaa ”ryssän lapsen” titteliä vielä vuosikausia, vaikka varmasti olin yhtä suomalainen kuin joku vaasalainenkin. 

Mitä minä tällä kaikella nyt yritän sanoa?

Yritän kertoa meille suomalaisille, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Suurin osa maahanmuuttajista on kunnollisia ja ahkeria ihmisiä ihan uskontoon ja rotuun katsomatta. Vain pieni vähemmistö on pakolaisia, jotka hekin ovat paenneet juuri siksi, että ovat joutuneet vainotuksi kotimaassaan. Monet jopa siksi, että eivät ole halunneet sotia. Kyllä minun mielestäni meidän kristittyjen velvollisuus on noudattaa ”laupiaan samarialaisen” esimerkkiä.

Ei, ei, ei…  Ei missään tapauksessa pidä käsittää tätä kirjoitustani niin, että kaikki ”mamut” olisivat ahkeria kunnon ihmisiä. Kyllä siihen joukkoon sopii myös näitä ”mätiä omenia”, mutta heitä ei ole yhtään keskimääräistä enempää. Ulkomaalaiset vain ovat ihmisiä siinä kuin me suomalaisetkin. Jos tämä tieto on yllätys niille ihmisille, jotka eivät kovin usein ole kunnan rajaa ylittäneet, niin nyt sitten kerron sen. Minäkin olen sen ihan sattumalta huomannut liikuskeltuani lähes kaikissa Euroopan maissa ja todettuani, että ihmisiähän niissä asuu.

Suurin joukko tapaamiani häiriköitä ulkomailla ovat suomalaiset… näin se vaan valitettavasti on. Tällä sektorilla ovat jopa jotkut ministeritkin kunnostautuneet, joten ovatkohan peilit loppuneet tästä maasta.

Mitä Jeesus opetti

Maailma on täynnä erilaisia uskontoja, joista hyvin monet pohjautuvat Raamattuun. Raamatun sanomasta ollaankin sitten jo hyvin montaa mieltä, ja melkein kaikilla kirkkokunnilla ja lahkoilla on omat tulkintansa tästä teoksesta. Jehovan todistajat Suomessa ovat jopa tehneet oman käännöksensä siitä, koska ovat oivaltaneet, että kyseessä on käännöskirjallisuus, jonka lukuisat erilaiset tulkinnat voivat johtua pelkästään erilaisista käännöksistä. Aivan poikkeuksetta jokainen uskontokunta ja lahko on syvästi vakuuttunut siitä, että juuri he ovat oikeassa ja kaikki muut maanpäällä elävät ihmiset täysin väärässä.

Minä pidän kyllä Raamattua pyhänä kirjana, koska sen opetuksissa ei mielestäni ole mitään väärää. Raamatun historiaan hieman perehtyneenä suhtaudun kuitenkin skeptisesti väitteeseen Jumalan sanasta. En vain yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että joku ukkolauma voi päättää, mikä on Jumalan sanaa ja mikä taas ei. Samoin kun en usko siihen, että helluntailaisilla tai ”jehovilla” on oikeus päättää, kuka on oikeauskoinen ja kuka vääräuskoinen.

 Biblia, 1642

Raamattuun hyväksyttävät tekstit nimittäin päätti vuonna 397 pidetty ”kirkolliskokous” Karthagossa. Se kanonisoi Uuden testamentin ja päätti, mitkä tekstit jätettiin raamatun ulkopuolelle.

On kyllä totta, että olen ortodoksi, mutta en ole sitä siksi, että luulisin sieltä löytyvän sen autuuden. Olen ortodoksi siksi, että en voi olla monen uskontokunnan jäsen. Ortodoksisuus tarjoaa minulle kaikki ne puittee,t joita juuri minä tarvitsen hiljentymiseen ja mietiskelyyn, jotka ovat minun uskoni perusta. En tarvitse kielillä puhumista, enkä ylenmääräisiä ylistyksiä. Minulla ei ole mitään muita kirkkokuntia vastaan, enkä arvostele heidän tapaansa palvella Jumalaa. 

Allah on arabiankielinen sana, joka tarkoittaa jumalaa. Siis myös muslimit ovat jumalaan uskova kansakunta, ja monet heistä ovatkin hyvin hartaita ja kunnollisia ihmisiä. Heidän pyhä kirjansa on Koraani, joka kirjoitettiin noin 500 vuotta myöhemmin kuin Raamattu, joten ei siis ihme, että noin 30% Koraanin teksteistä on melko suoria lainauksia raamatusta. Koraani on Raamattuakin vaikeaselkoisempi kirja, joten se on antanut mahdollisuuden varsin monien suuntauksien muodostumisen. On ihan totta, että jotkut näistä suuntauksista ovat taipuvaisia väkivaltaan, mutta siitä tuskin voidaan syyttää niitä ihmisiä, jotka haluavat elää rauhassa ja joista monet ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan. Täysin kristillisen opin vastaista on, jos emme ole valmiita tarjoamaan suojaa näille ihmisille.

Jopa Jeesuksen persoonaan on kohdistettu monia arvailuja, jopa epäilyjäkin. Se ei kuitenkaan poista sitä historiallista tosiasiaa, että tämänniminen henkilö eli muinaisessa Israelissa ja jakoi kansalle moraalista oppia. Koko oppi voidaan kiteyttää seuraaviin dogmeihin, joita myös käskyiksi nimitetään:

1.     Minä olen herra sinun Jumalasi, äläkä pidä muita Jumalia.

2.     Älä turhaan lausu herran, sinun Jumalasi nimeä.

3.     Muista pyhittää lepopäivä.

4.     Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

5.     Älä tapa.

6.     Älä tee huorin.

7.     Älä varasta.

8.     Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

9.     Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

10.   Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä älä mitään mikä hänen on.

Tämän lisäksi on olemassa ns. rakkauden laki, joka sanoo: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.”

Sinä päivänä, kun ihmiset pystyvät noudattamaan noita oppeja, on maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Persujen politiikka

Niin, kyllä minä olen ollut Perussuomalaisen puolueen jäsen melkein yhtä kauan kuin puolue on ollut olemassa, joten hyvin olen mielipiteeni ennättänyt muodostamaan. Sitä en kuitenkaan ole saanut selville, mitä puolueelle on tapahtunut, sillä toiminta ei enää ole samaa, mitä se joskus on ollut. Rehdin ja suoraselkäisen toiminnan sijaan on tullut kieroilua ja jopa suoranaista valehteluakin. Tämä ei suinkaan ole ainoastaan ”persujen” ongelma, vaan sitä esiintyy kaikissa puolueissa. Ehkä se kuitenkin korostuu juuri ”persujen” kohdalla, koska kasvu on ollut suomen oloissa harvinaisen nopeaa ja mukaan on soluttautunut suuri joukko ihmisiä, jotka eivät täytä minkään mittapuun mukaisia vaatimuksia.

Kun minulta on moni kysynyt, miksi olen puolueesta eronnut, voinen sen nyt tässä sitten kertoa. Tuo edellä mainittu toiminnan muuttuminen on ollut yksi syy. Kun Kalajoen Perussuomalaiset ry järjesti kaksikin toritapahtumaa täällä Kalajoella, kirjoitti puolueen oma lehti moneenkin kertaan, että järjestäjänä oli Merijärven yhdistys. Vaan kun ei ollut, eikä lehti suostunut edes oikaisua kirjoittamaan. Oli kyllä totta, että Kalajoen yhdistys oli erotettu piirijärjestöstä, joka sekin tapahtui sääntöjä rikkomalla ja oli tietenkin viimeinen pisara minulle. Se ei kuitenkaan anna oikeutta valehteluun eikä muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Kalajoen Perussuomalaiset oli tilaisuudet järjestänyt. Eikä ainoastaan minulle viimeinen pisara, vaan laskelmieni mukaan menetimme tusinan verran aktiivijäseniä. Erosin puolueesta, mutta en yhdistyksestä. Yhdistyksen kannalta ikävää tietenkin on, että tapahtuneen seurauksena perussuomalaisten valtuustoryhmä rupesi elämään omaa elämäänsä, eikä sillä juurikaan ole tekemistä perussuomalaisuuden kanssa. Ehkäpä siihen on jo totuttu Kalajoella, sillä näinhän on ollut ennenkin.

 Kaupunginvaltuutettu Lek Pernu

Perussuomalaisten ohjelmaa pidän sinänsä hyvänä, mutta saattaa olla, että minäkin ajaudun samaan tilanteeseen kuin moni muu on minulle kertonut: ei voi äänestää perussuomalaisia, koska ääni voi mennä aivan väärälle ihmiselle. Totta on, että yhä edelleen ”persuissa” on ihmisiä, joita ei yksinkertaisesti voida pitää pätevänä yhteisten asioiden hoitajina. En tarkoita tällä koulutusta tai oppineisuutta, sillä kyllä tuohon ryhmään sopii jokunen maisteri ja tohtorikin. Kyllä se etupäässä on ihmisen luonteesta kiinni. Kyllä ”persujen” joukossa on ihmisiä, jotka saavat karvani nousemaan pystyyn, kun ajattelen että ääneni menisivät näille.

Olisiko paras äänestää jotain vanhaa puoluetta, sillä uudet puolueet ovat joko poispotkittujen kaatopaikkoja tai muutoin luonnevikaisten perustamia ja hyvin epävakaita. Tiedän, että tähän turvalliseen ratkaisuun päätyi myös moni muukin kalajokinen viimeisimmissä kunnallisvaleissa. Hyvin moni sanoi sen suoraan, ja nyt minä ymmärrän heitä. Vaikka kunnallisvaalit ovatkin selvästi eduskuntavaaleja enemmän henkilövaalit, vaikuttaa täällä sama suhteellisuuden periaate kuin valtakunnallisissakin vaaleissa. Se pelottaa monia äänestäjiä, sillä pienellä paikkakunnalla ihmiset tuntevat toisensa. Ehdottoman turvallinen ratkaisu on äänestää jotain vanhaa puoluetta, tai olla äänestämättä.

Viimeksi harkitsin jopa, että varmistan jonkin luotettavan ystäväni läpimenon äänestämällä häntä, sillä tosi kovan kamppailun kävin itseni kanssa siitä, äänestänkö itseäni vaiko Lek Pernua, jota suosittelinkin jossain kirjoituksessani. Katsoin kuitenkin itseni hieman pätevämmäksi, joten äänestin sitten itseäni. Tämänkin itsekkään teon voin tässä tunnustaa, nyt kun seuraavissa vaaleissa tuskin olen enää ehdolla. Kyllä ”persujen” listan pitää olla melko puhdas rikollisista, häiriköistä ja rasisteista, jos edes harkitsen äänestäväni heitä. Perussuomalaisten ohjelmaa haluaisin kannattaa, mutta en ole varma sen onnistumisesta täällä Kalajoella.