Kerran vielä pakkoruotsi

Voi taivahan talikynttilät.

Vietimme joulun Lappeenrannassa, enkä todellakaan voinut olla miettimättä suomalaisen päätöksenteon mädännäisyyttä. Olen kirjoitanut suomalaisesta korruptiosta ja maininnut sen ilmenemismuotoina mm. puolueiden väliset lehmänkaupat.

Niin se Lappeenranta. Lappeenrantalaisen marketin kassa kertoi, että yli puolet asiakkaista on venäläisiä. Toinen kertoi aloittaneensa juuri venäjän opiskelun, koska "ei täällä muuten pärjää".

Kävin myös apteekissa, jossa jouduin todistamaan ongelmia. Tai oikeastaan mitäs ongelmia ne nyt olivat! Ovathan venäläiset aina tottuneet jonottamaan. Sattui vain niin, että kahdeksasta asiakkaasta viisi oli venäläistä, ja lähes yhtä monesta myyjästä vain yksi osasi venäjää. Henkilökuntaa siis kyllä oli riittävästi, mutta kun ei ollut kielitaitoa.

Niin että mitä?

Miten tämä muka liittyy poliittisiin lehmänkappoihin? Suomen eduskunnassa ei RKP koskaan ole ollut kovin vahva puolue. Hallituksessa RKP:llä on kuitenkin aina tarvetta. Ei siksi, että heillä olisi jotain järkevää sanottavaa, vaan siksi, että he eivät oikeasti ole mistään mitään mieltä. Ovatpahan vain joko puolesta tai vstaan, tai sitten päinvastoin. Kunhan ruotsin kielen asema voidaan pitää jotenkuten vahvana. En missään tapauksessa suostu uskomaan, että ruotsia täällä Suomessa tarvitaan oikeasti missään. Nekin muutama ruotsinkielinen, joka täällä asuu, hallitsee myös kohtuullisen hyvin suomen kielen. Tämä on oma kokemukseni, sillä olen asunut ja työskennellyt ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Omiin havaintoihini perustuu myös se, että Itä-Suomessa on lähes mahdoton tulla toimeen palveluammatissa ilman venäjän kielen taitoa.

Vain korruptio... eli poliittiset lehmänkaupat estävät itäsuomalaisia saamasta pakkoruotsin tilalle vapaaehtoisesti pakkovenäjää.

Ainakaan Lappeenrannassa eivät ruotsia tarvitse ketkään, eivätkä sitä myöskään osaa edes ne, jotka ovat joutuneet uhraamaan aikaansa ja vaivaansa poliitikkojen lehmänkaupoille, eli pakkoruotsille.

Sama on tilanne kuulemma kaikkialla Itä-Suomessa. Ei ei ei... älkää edes yrittäkö väittää, että tämä on eduskunnan yhteinen tahto.

Tiedämmehän me kaikki sen, että se on RKP:n tahto, jonka taakse on saatu eduskunnan enemmistö poliittilla "lahjuksilla".

Poliitikan selkärankahan joustaa mukavasti silloinkin, kun kansan etu ei välttämättä tätä joustoa kaipaisikaan.

Jotta ei totuus kokonaan unohtuisi, niin onhan Lappeenrannassa oikeasti myös Itä-Suomen koulu. Tähän kouluun eivät vain kaikki sovi, vaikka se on todella suosittu. Suosittu juuri siksi, että siellä on suomen kielen lisäksi pakkovenäjä ja englanti. Ruotsi, ranska ja saksa ovat valinnaisina aineina.

Tuo Itä-Suomen koulun resepti muuten toimisi kaikkialla Suomessa, eikä ainoastaan Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuuässa.

Onnellista uutta vuotta!

Justiinsa kun tätä kirjoitan, on joulupäivä, joten se voi olla lukijan kannalta pikkuisen myöhäistä, kun sanon että Hyvää Joulua. Sanon kuitenkin, sillä tulee se joulu ensi vuonnaki,n ja jos tämä joulu ei olllut oikein hyvä, niin toivottavasti se seuraava sitten on jo parempi.

Hyvää uutta vuotta voin varmasti toivottaa, ja vilpittömästi myös toivon sitä. Saadaan uusi presidentti, joka luultavasti on entistä parempi. Kun nyt katselen tätä ehdokkaiden listaa, niin melkein kenet tahansa voisi valita. Lain mukaan presidentin pitää olla syntyperäinen Suomen kansalainen. Jos tuohon nyt olisi jotain lisättävä, niin lisäisin vielä sanan "suomenkielinen". Muutoin tuo vaatimus on riittävä. Presidentin nimellä ei sinänsä ole paljon väliä, enkä minäkään ketään suosittele. No tietysti voisi vielä yhden nimen karsia: Paavo.

Jos siis nykyisistä ehdokkaista karsitaan kaikki ulkomaankieliset ja kaikki Paavot, sekä vielä ne, joiden etunimi alkaa S:llä, niin ihan kenet tahansa suomalaisen heteron voisi valita. Ketään en siis suosi enkä suosittele, mutta olisihan se mukavaa, jos meillä olisi kielitaitoinen ja kaikkien kanssa hyvin toimeentuleeva päämies, joka ei kaiken maailman karppauksiin höynähdä. Vaikka ei sekään ehkä pahaa tekisi, jos sen tarpeelliseksi toteaisi.

Tulipa nyt sitten valituksi kuka tahansa, niin en enää jaksaisi muuttaa ulkomaille, vaikka edellisen paavovaaran aikoihin niin uhosinkin. Sen on maailma minulle opettanut, ettei se vaara ainakaan toistaiseksi ole todellinen.

Sitten kun presidentti on tälle maalle valittu, aletaan keskittyä kansalaisten kannalta tärkeämpiin vaaleihin, kun aletaan rustaamaan kasaan kunnanvaltuustoja. Tosiasiahan on, että presidentin vaaleilla ei paljonkaan ole merkitystä yksityisen ihmisen kannalta. Homman pystyy hoitamaan kuka tahansa, ja maan asioita todellisuudessa hoitaa hallitus. Niin... tai ainakin sen pitäisi hoitaa.

Kunnan asioita pitäisi hoitaa kunnan virkailijoiden, ja niistä pitäisi päättää kunnan valtuustojen. Näillä on siis oikeasti vaikutusta ihmisten elämään, ja ne ovat siksi hyvin tärkeät vaalit.

Voihan se tietysti olla niinkin, että tässäkin toteutuu tuo politiikan paradoksi. Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, mutta siihen hakeutuvat ja valilkoituvat ne, joita kiinnostavat vain omat asiat.

Minä itse olen ainakin valtakunnalississa vaaleissa onnistunut aikaisemmin hyvin. Aina kun olen jotakin ehdokasta äänestänyt, asiat ovat parantuneet... tällä ehdokkaalla.

Niin että hyvää uutta vuotta vaan.

Hyvä Suomi!

Moni on joutunut blogikirjoituksistaan oikeuteen, vaikka on vain kertonut omia mielipiteitään. Mielipiteitä saa kyllä kertoa ihan vapaasti, jos ne ovat vallanpitäjien mielipiteiden kanssa yhteneviä. Edes suomalainen sananvapaus ei tahdo yltää negatiivisiin mielipiteisiin. En oikein ymmärrä, mistä on kysymys, jos blogin lukija ei tajua, että bloggari on esittänyt nimenomaan omia mielipiteitään. Pitäisihän tämän olla sanomattakin selvää, sillä näinhän yleensä aina on. Sananvapauden lisäksi meillä on... niin olen kuullut.. myös mielipiteen vapaus.

Olen täysin varma, että joutuisin oikeuteen, jos sanoisin esimerkiksi, että poliitikko NN on korruptoitunut tolvana. Asia muuttuisi huomattavasti lievemmäksi, jos lisäisin lauseen eteen "olen sitä mieltä". Ehkäpä syyyte ensimmäisessä tapauksessa koskisikin jotain valtiosalaisuuden paljastamista tai vastaavaa, sillä kyllähän asian muutoin tulisi sopia sekä sananvapauden että miepipiteen vapauden piiriin. Edellyttäen tietysti, että lukija tajuaa sen olevan minun mielipiteeni. Se, että tuollainen lause valitettavan usein on totta, ei tietenkään ole blogin pitäjän syy.

Me sulkeutuneet suomalaiset olemme onnistuneet luomaan maalmalle monenlaisia harhoja Suomen erinomaisuudesta. Koululaisten Pisa-tutkimuksissa olemme onnistuneet kepluttelemaan itsemme kärkipäähän. Myös korruptiotilastoissa erotumme sinne vähiten korruptoituneiden maiden listaan. Jopa joku tilasto kertoo, että Suomi on "maailman paras maa asua".

Jos näitä suomalaisten hellimiä harhoja joku pyrkii oikomaan, niin hänestä tulee kansan vihollinen.

Viekää minut vaikka linnaan, mutta kyllä sananvapauteen kuuluu lupa kertoa kansalle myös se totuuus, joka minusta näyttää totuudelta.

Ensinnäkin, Pisa-tutkimus on tehty päin prinkkalaa. Suomalaiset koululaiset ovat varmasti hyviä koululaisia, mutta jostakin syystä koulumenestys ei korreloi myöhemmän menestyksen kanssa. Tämä viittaa selvästi siihen, että koulusysteemissämme on jotakin pahasti pielessä. No, sen verran olen itsekin opettanut, että taidan sen pielenkin tietää, mutta olkoon nyt tässä yhteydessä selostamatta.

Hyvä sijoituksemme korruptiotilastoissa kertoo taas siitä, että meidän korruptiomme on huomattavasti hienostuneempaa kuin monissa ns. kehitysmaissa. Meillä korruption ydin nojaa hyvä-veli-verkostoihin sekä ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin. Toki viime vuosina selvien seteleidenkin käyttö on yleistynyt etenkin poliitikkojen keskuudessa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat Tiurin, Kaikkosen, Vanhasen ja Kanervan oikeusjutut. Hyvä-veli-verkosto on onnistunut toistaiseksi estämään tuomiot. Kai tässä lopulta kuitenkin käy niin kuin urheilun doping-jutuissa. Joku tunnustaa ja vyyhti alkaa purkautua.

Kuvaavaa korrpution olemassaoalosta on se, että ahtaalle jotuessaan suomalainen helposti vastaa siihen, etä tuntee sen ja sen vaikutusvaltaisen henkilön, joka ehdottomasti voi auheuttaa vaikeuksia tälle "ahdistelijalle".

Totta on, että Suomi on kohtuulllisen hyvä maa suomalaisen asua. En ihan helposti kuitenkaan usko, että olisi maailman paras maa kenellekään. Meillä on talvella kylmää ja kesällä märkää. Korroptoituneet poliitikot kiusaavat kansaa ja tuhlaavat meidän veromarkkojamme. Byrokratia on tosi hankalaa ja rasismi riepottelee kaikkia vähemmistöjä.

Yli miljoona suomalaista onkin tämän huomannut ja tästä syystä muuttanut "mamuiksi" ulkomaille.

Kun näitä harhaisia tilastoja tässä olen käsitellyt, niin en enää ihmettele sitäkään, että Jyrki Katainen julistettiin Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Varmasti hän sitä myös oli... kaikille muille paitsi Suomelle.

Hyvä veli

Hyvä veli...

Kirjoitan nyt sinulle, kun luin v. 2008 tehdystä tutkimuksesta, että sinulla on ihan oma verkosto. Kun nyt et oikeasti ole minun lihallinen veljeni, niin voisitko valottaa, mitä se sellainen hyvä-veli-verkosto oikein on?

Ai että et voi... No täytyypä sitten ottaa asioista selvää muista lähteistä.

Ainakin se on totta, että yli 60% ihmisistä on sitä mieltä, että hyvä-veli-verkostot ovat sekä yleisiä että tuomittavia. Vuonna 2009 tehty Eurobarometri kerto, että poliitikoilla ja talouselämällä on liian läheiset suhteet. Ainakin näin on, jos on uskominen kansalaisten enemmistöön.

Ei ole kansakaan aina oikeassa, sillä edustajansa Ilkka Kanervan välityksellä kansa on kertonut, että on ihan tavanomaista, että 60 v. päivillä annetaan lahjaksi muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Näin siitäkin huolimatta, että kyseiseen lahjan antajaan ei olekaan kovin läheiset suhteet.

"Tämä on ihan tavanomainen lahja..." sanoo Kanerva. "Aina kun ole täyttänyt 60 vuotta, olen saanut tällaisia lahjoja nimenomaan talouselämän edustajilta. Kukapa muu niitä pystysi antamaankaan. Kaikki ne ovat tulleet yllättäen ja pyytämättä."

Laatimani kansalaisbarometri kertookin, että aina ovat poliitikot ottaneet almuja vastaan kiitolliselta kansalta. Aina ei ole varmaa, onko kansalla ollut aihetta kiitollisuuteen ennen lahjan antamista vai vasta sen jälkeen.

"Mitään dokumentoitua tietoahan näistä asioista ei ole", kertoo poliisin edustaja. Kertovat, että jostakin kuulustelupöytäkirjoja olisi joskus laadittu, mutta luultavasti poliitilaitoksen siivooja on ne vahingossa heittänyt roskiin.



Niinpä niin...

Kyllä näin vakavasta asiasta oikeasti pitäisi puhua myös vakavasti. Totta tietysti on, että suosimisen ja eturistiriitojen välttäminen on Suomessa vaikeampaa kuin esimerkiksi Saksassa, jossa väliluku on noin 15 kertainen Suomeen verrattuna.

Todella puolueeton päätöksenteko esimerkiksi kunnallispolitiikassa on vaikeaa. Kaikki tuntevat toisensa, ja samoilla ihmisillä on useita luottamustehtäviä. Kaikki kuuluvat samoihin urheiluseuroihin tai rotareihin ja lionsiin. Tai jos nyt kertakaikkiaan et kuulu mihinkään järjestöön, olet omituinen ja syrjäytynyt. Sinun ainoa tehtäväsi on olla malliesimerkki puolueettomasta päätöksenteosta, kun sinun mahdollinen avustushakemuksesi on ihan yksimielisesti hylätty.

Suomi ja korruptio

Sanovat, että Suomessa ei ole korruptiota. Niin väärä kuin tämä uskomus onkin, se saa suomalaiset poliitikot rinta rottingilla vaatimaan kehitysmaiden hallituksilta läpinäkyvyyttä ja korruption kitkemistä.

Korruption yleisin muoto on ns. "hyvä-veli-järjestelmä", joka on niin yleinen, että sitä pidetään peräti maan tapana ja se on jotenkin muuttumut melkein hyväksyttäväksi. Yleisen määritelmän mukaan pidetään korruptiona kaikkea valta-aseman väärinkäyttöä yksityisen edun saavuttamiseksi. Yksityinen etu on kuitenkin niin hämärä käsite, ettei sitä Suomessa yleensä noteerata, ellei ole näyttöä, että joku on saanut suorastaan selvää rahaa.

Jos raha ei ole vaihtanut omistajaa, ei siis ole tapahtunut mitään korruptioksi nimitettävää rikosta. Niinpä koko hyvä-veli-järjestelmä, tuttu poliisimestari, sekä poliittiset lehmänkaupat jäävät määritelmän ulkopuolelle. Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti.

Suomalaiseen politiikkaan mädännäisyys on levinnyt ja niin pahasti, ettei Marja Tiurin, Matti Vanhasen ja "Kanki" Kaikkosen selkeät rikokset ole johtaneet minkäänlaisiin tuomioihin. Ilkka Kanervan vapauttamista vasta harkitaan.

Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että ne olisivat ainoat.

Kaikesta tästä huolimatta yli 90% Suomen ksansasta luottaa esimerkiksi poliitikkoihin. Tämä siitäkin huolimatta, että 26% pitää todennäköisenä, että poliisiorganisaation sisällä esiintyy korruptiota.

Tosi huolestuttavaa on, että 5% poliitikoista sanoo tietävänsä, että yksi tai useampi virkaveli on syyllistynyt lahjonnan ottamiseen.
No onko tämä 5% nyt niin huolestuttavan paljon? Kyllä se on. Jos 5% sen myöntää, tarkoittaa se sitä, että ainakin 10% tietää, vaikka osa ei myönnä. Jokseenkin luultavaa on, että suurin osa lahjontarikoksista tehdään niin salassa, ettei siitä tiedä yhtään kukaan... paitsi nämä asianosaiset.

Korrputiota vastustavan ja tutkivan Transparency Internationalin (TPI) julkaisemassa korruptioindeksissä Suomi on yleensä sijoittunut kärkipäähän. Olisikohan tänä vuonna ollut peräti neljäs.

Läheskään kaikkia korruption ja politiikan tutkijoita tuo indeksi ei oikein vakuuta. He väittävät, ihan niin kuin minäkin: "Korruptio Suomessa on saamassa sellaiset mittasuhteet, että asiat luisuvat hallinnastamme, ellemme mahdollisimman pian laita omaa pesäämme kuntoon."

Onhan se surullista, jos maailmalla rehottaa lahjonta ja epärehellisyys, mutta kuitenkin...

Kyllä oma pyykki kannattaa ensin pestä.

Puhelinyhtiöiden kauniit puheet

On se hyvä, että puhelinyhtiökin tarjoaa laajakaistaliittymää. Se olisi erittäin hyvä apu, kun täällä nk. katvealueella ei oikein mikään nettiyhteys tunnu pelittävän. Näin se on, ei pelitä kaikista lupauksista huolimatta. Herra Sakari Saunalahti ei meinannut millään suostua irtautumaan sopimuksista, vaikka vaimoni pystyi aukottomasti todistamaan, että ei päässyt nettiin ei. Olettehan te päässeet kerran viikossa, sanoi Sakari Saunalahti ja kirkkain otsin vaati maksua koko kuukaudesta... aina vaan.

Tokihan se asia sitten järjestyi, kun ihan paperinen kirje lähetettiin itselleen ylipääjohtajalle. Ei vastannut herra johtaja itse, mutta pani kuitenkin juoksupoikansa pyytämään anteeksi ja purkamaan sopimukset.

"Meillä on keinot", sanoi herra DNA, ja lupasi kahdeksan kaunista ja paljon muuta hyvää. Ja minä tietysti syyttämään vaimoani Pirjoa, että sinulla vaan ei kone toimi, kun taaskaan ei näyttänyt antennista huolimatta toimivan. Ja voi hitto... ei toiminut minullakaan melkein tuliterässä läppärissä. Joskus toimi, joskus ei... Kauniit puheet olivat jotenkin unohtuneet ja pelkkää ymmärrystä löytyi.
"Joo, ei siellä toimi ei... pitäisi tehdä sitä ja tätä... ja lautasia rakentaa.

Ei hitto, ei se noin voi mennä...

No sehän oli melkein kuin taivaan lahja, kun puhelinyhtiön äijä soitti ja teki oikein makean tarjouksen kiinteästä laajakaistayhteydestä. Melkein jo onnistui myymään liittymän Pirjolle. Olisi onnistunut minullekin, jos vain jotenkin olisi voinut luottaa lupauksiin.

"Sano sille äijälle, että otetaan, jos tekee sen tarjouksen paperilla, tai kirjoittaa vaikkapa sähköpostiin."

"Ei se käy", sanoi herra puhelinyhtiön kaupparatsu. "Meidän tapamme toimia on sellainen, että soitellaan ja lupaillaan, mutta mitään todisteita ei lupauksista saa jäädä." "Voi voi", sanoi vaimoni, "mutta kun meillä on niin huonoja kokemuksia noista puhelimessa annetuista lupauksista, kyllä pitäisi saasa kirjallisena." "Ei, ei sovi mitenkään", toisteli herra kaupparatsu, "kun se ei ole meidän tapamme toimia." "Onpa surullista", sanoi Pirjo. "Tämä kauppa kovasti kiinnostaisi, mutta kun olen sen verran viisastunut, että en enää tee kauppoja pelkkien puheiden perusteella. Enkä ainakaan puhelimessa."

Niin siinä kävi, että kauppa jäi tekemättä ja varmasti kumpaakin osapuolta harmitti. Vaikea nainen tuo vaimoni Pirjo... oikein vaikea, mutta hyvä niin.

Olen sitä mieltä, että jos joku ei uskalla panna tarjoustaan paperille, ei oikein ole edes tarkoitus seisoa puheittensa takana.

Onkohan se ihan oikeasti puhelinyhtiön antama ohje, että puhukaa mitä tykkäätte, kunhan pidätte huolen, että ette jää valheista kiinni.

Ai niin, että on kotisivut... Joo. Onhan meilläkin kotisivut. Kotisivut vaan eivät tee kauppoja keskenään.

Koulu on sivistyksen sydän

Kallassa ei ole koulua. Se varmasti johtuu siitä, että itse joutuisin olemaan sekä opettaja että opppilas. Kokemuksesta tiedän, että olisin hyvä opettaja, mutta huono oppilas. Sitä paitsi, nykyisin olen jo niin huonokuntoinen, että en millään jaksaisi koko päivää juosta pulpetin ja kateederin väliä. Todella väsyttävää ensin puhua ja sitten ääntä nopeammin juosta kuuntelemaan, mitä tuli sanottua.

Kalajoella on kuitenkin vielä monta koulua jäljellä kohtuullisen suuresta lopettamisvauhdista huolimatta. Monet näistä kouluista ovat kyläläisten kokoontumispaikkoja ja harrastustoiminnan keskuksia. Sellainen koulun tulisi ollakin, eikä vain paikka, johon oppilaita tuodaan taksilla muutamaksi tunniksi päivässä.

Lopettamispäätöstä pitäisi harkita vähintäinkin kaksi kertaa. Siis kaksi kertaa niin paljon kuin nykyisin harkitaan. Oikeasti ja aidosti pitäisi laskea ne hyödyt ja haitat, joita koulun lopettaminen ja loppupeleissä myös myyminen aiheuttaisi. Sitten pitäisi miettiä, miten oppimismäärä voitaisiin säilyttää, jos päätettäisiin, ettei koulua lakkauteta. Entä jos lakkautettaisiin, mutta ei myytäisi?

Kaikissa tapauksissa tulisi kuitenkin muistaa, että elävän kylän keskipiste on koulu. Joka tapauksessa koulun lakkauttaminen tarkoittaa kylän kehittämisestä luopumista. Vain erittäin harvoin voidaan kuvitella lapsiperheen muuttavan kylään, jossa ei ole edes koulua.

Vihdin kunta on hyvä esimerkki järkevästä asuttamispolitiikasta. Pieni Härkölän koulu lakkautettiin muutamia vuosia sitten. Se jätettiin kuitenkin kunnan omistukseen ja asukkaiden käyttöön.

Kun tilanne muuttui, ja asukasluku kasvoi, niin yllätys, yllätys. Koulu otettiinkin uudelleen myös koulukäyttöön.

Enhän minä sellaista väitä, että Kalajoella olisi kouluasioissa virheitä tehty. En edes tiedä, mitä ennen tänne muuttoani on tehty. Rohkenen kuitenkin epäillä, että ihan aina ei asioita harkittaesa ole ajateltu kaikkia vaihtoehtoja. Tämänkään kaupungin taloudessa ei muutamilla tuhansilla tai edes kymmenillä tuhansilla ole niin suurta merkitystä, että se riittäisi myymisen perusteeksi. Vakaasti uskon, että ainakin joissakin tapauksissa pelkillä vuokratuloilla hankittaisiin sama summa muutamassa vuodessa. Tästä olisi seurauksena se, että koulu olisi edelleen asukkaiden käytössä ja voitaisiin tilanteen muuttuessa ottaa uudelleen koulukäyttöön.

Siitä olen yhtä mieltä kaikkien kanssa, että Kallaan ei koullua kannata rakentaa. Ehkä muuten, mutta kun koulukyydit Rautiosta olisivat niin vaikea järjestää.