Aidosti tyhmiä?

Katsoin ja kuuntelin oppositiopuolueiden vaihtobudjetista käytyä keskustelua ja ihan tosissani jouduin esittämään itselleni tuon kysymyksen. Ovatko meidän kansanedustajat aidosti tyhmiä? Eihän se tietysti niin ole, mutta kun puolityhmiä ideoita niputetaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja jätetään kaikki ne ajatukset pois, jotka mahdollisesti olisivat potku omaan nilkkaan, syntyy ”sotesoppaakin” mahdottomampi kokonaisuus.

En halua nyt osoittaa sormella mitään puoluetta, enkä edes väitä, että hallituksen budjetti olisi paras mahdollinen, mutta vaihtoehtobudjetteihin verrattuna se on kuitenkin realistinen.  Jos noista esityksistä pitäisi jotain valita, niin kyllä siinä kuitenkin joutuisin päätymään hallituksen esitykseen.

Lähes kaikilla puolueilla oli samoja teemoja, jotka ihan vain ylimalkaisesti nimettiin tasa-arvoksi ja oikeudenmukaisuudeksi. Kaikkeen lääkkeeksi määräsivät nämä valtakunnan tohtorit... rahan.  Yleinen suomalainen tapa on nimetä kaikkeen syylliseksi resurssien puutteen, joka sitten realisoituu rahana.  Suomalainen tapa on myöskin tehdä muutoksia muutosten vuoksi ja siihen se raha sitten uppoaa. Koulutukseen pitäisi syytää lisää rahaa, ja toiset lisäisivät veroja, samalla kun toiset vähentäisivät niitä. Lainaa ei saisi ottaa, mutta kaikille pitäisi joku etu antaa.  Jotenkin tulee mieleen, että paljon peräänkuulutettu vastuu on nyt pahasti hukassa. Ainut asia, jossa minäkin olen useimpien puolueiden kanssa samaa mieltä, että tarpeettomat energiatuet pitäisi poistaa.  Se on asia, josta olen samaa mieltä jopa perussuomalaisten kanssa, sillä minunkin mielestäni tuulivoiman tukeminen on sama kuin rahan syytäminen tunkiolle. 

Toinen ”persujen” lempiaihe on maahanmuutto. Sen minä kyllä näen investointina tulevaisuuteen, sillä me todella tarvitsemme näitä ihmisiä. Vai ovatko ”persut” perustyhmiä, kun eivät näe tätä tosiasiaa? ”Mamut” ovat pelastus meidän alhaiseen syntyvyyteen ja alenevaan huoltotaseeseemme.

Oikeudenmukaisuudesta ei poliitikkojen pitäisi puhua mitään, silla ainut oikeudenmukaisuus nähdään oman taskun täyttämisenä, ja tasa-arvo on taas sitä, että työllistettyjen asema on turvattava työttömien ja kansainvälisen kilpailukyvyn kustannuksella.

Näinhän se menee, että varjobudjeteissa voidaan luvata mitä tahansa, kun sentään tiedetään, että näitä lupauksia ei koskaan tarvitse toteuttaa.  Kansalle voidaan sitten kertoa, että jos meidän vaihtoehtoinen budjetti olisi toteutettu, olisitte saaneet sitä ja tätä.  Sitä ei sentään kerrota, että hallitus tekee vastuullista politiikkaa ja tuota etuutta ette voineet saada yksinkertaisesti siksi, että rahaa ei ole.

Millään poppakonstilla ei ylimäärästä rahaa saada.

Kun urheilussa sotketaan resurssit ja raha keskenään, ihmettelen aina 70-luvun juoksijoita.  Asuin aikanani pari vuotta Myrskylässä, ja Lasse Viren juoksi joka aamu ikkunamme ohi, muistaakseni Kiparkattiin.  Mahtoiko miehellä olla lompakko mukana, kun voitti neljä kultamitalia, vai ihanko vaan ilman rahaa pärjäsi?  Kyllähän nämä suurjuoksijamme varmaan rahaakin saivat, mutta vasta sitten, kun olivat jo huipulla.

Muistan myös sen, kun Jorma Kinnunen veisteli omat harjoituskeihäänsä ja heitti sitten maailmanennätyksen.

Eihän urheilu tietenkään ihan sama asia ole kuin politiikka, mutta ei se kovin kaukaa hipaisekaan.  Tehdään ilman rahaa se, mikä voidaan tehdä, eikä jaeta sitä, mitä ei ole olemassakaan.

Kaikille päättäjillemme tämä opiksi.

Onko Suomi hyvinvointivaltio?

Kyllä me niin uskomme, että Suomi kuuluu harvojen hyvinvointivaltioiden joukkoon, mutta tätäkin asiaa olen ruvennut tarkastelemaan hieman kriittisesti.  Ensimmäinen kysymys on se, että mikä on hyvinvointivaltio. Onko kyse siitä, että ollaanko suhteellisen onnellisia, vai onko suurimmalla osalla meistä suhteellisen turvallista elää?

 

Suomalaiset ovat kovia tekemään kaikenlaisia mittauksia, ja lähes aina, kun löytävät sopivan mittarin, julistautuvat maailman parhaiksi, olkoon totuus sitten mikä tahansa. Olen aina nauranut pääministerimme julistukselle maailman parhaista kätilöistä. Kaikki kunnia kätilöille, en minä heille ole nauranut, mutta en myöskään usko, että muissa sivistysvaltioissa olisi sen huonompia kätilöitä. Maailmassa on sentään synnytetty niin kauan kuin ihmisiä on tällä planeetalla asunut, eikä ihan alkuaikoina ole lääketieteestä ollut ainakaan merkittävää apua. Silloin kätilöiden taitoa on todella tarvittu.

Uskokaa tai älkää, niin myös minun blogiani on kommentoitu, mutta olen asettanut melko tiukat kriteerit julkaisulle, joten olen joutunut jättämään suurimman osan omaan arvoonsa. Jos joku pitää minua kaikkien alojen ammattilaisena, niin pitäköön vaan. Olen toki hyvin koulutettu, mutta en likikään kaikkea tiedä, joten jätän tollerot omaan arvoonsa.  Useimmista asioista minulla kuitenkin on mielipiteitä, ja niistä silloin tällöin myös kirjotan. Energiatalous on osa koulutustani, joten siltä sektorilta löytyy myös oikeaa faktaa.  Jonkinlainen urheilija ja urheilupomokin olen ollut, joten ihan pöpejä en puhu myöskään näitä aiheita käsitellessäni.  Ehkä suhteellisen korkea ikäni on avannut myös hieman näköaloja muihinkin aiheisiin, niin kuin nyt tähän tämänkertaiseen kirjoitukseeni.

Hyvinvointivaltion kriteeri ei minun mielestäni ole pelkästään se, että onnistutaan synnyttämään terveitä lapsia ja pitämään meidät vanhukset mahdollisimman kauan hengissä.  Koulutuksemme tasoakin kovasti liioitellaan, vaikka kieltämättä Uuno Cygnaeus teki hyvää työtä, eikä nykypoliitikot ole sitä ihan kokonaan onnistuneet pilaamaan.

Hyvinvointiyhteiskunnassa kansa on keskimäärin onnellista ja ihmiset pitävät huolen toisistaan. Ay-liikkeitä ei tarvita, eikä oikein sotiakaan käydä. Varsinaista mallimaata en osaa nimetä, mutta jokseenkin varma olen, ettei Suomi ole lähelläkään kärkeä.

Me olemme hyvin alemmuudentuntoisia pohtiessamme aina, mitä muut meistä ajattelevat.

Vaikka ay-johtajat ovat onnistuneet pitämään palkat korkealla, se ei koske muita kuin heitä itseään. Työttömistä ei kukaan oikein välitä, mutta onneksi on Hurstin kaltaisia ihmisiä ja seurakuntiakin. Seurakuntien leipäjonoissakin taitaa olla suurin osa niitä, jotka eivät sitten muissa seurakunnan tilaisuuksissa käykään, ellei ole kova pakkanen ja pakko päästä lämmittelemään.

Asunnottomuus, työttömyys ja leipäjonot eivät oikein kuulu hyvinvointivaltion kuvaan, joten tällä mittarilla mitattuna en oikein laske Suomea noiden mallimaiden joukkoon, olkoonpa kätilöt kuinka ammattitaitoisia tahansa.

Valitettavaa on, että poliittiset eripuraisuudet haittaavat edelleen tämän maan kehitystä. Ihan järkevältä ei tunnu, että kun jotkut puolueet muodostavat hallituksen, niin lähes kaikki loput ryhmittyvät vastustamaan kaikkia hallituksen toimia ja masinoivat jopa kansankin vastustamaan hallitusta, vaikka hallitus olisi toiminut juuri heidän parhaakseen.

Vanha viisaus ”ei ole tärkeää mitä ehdotetaan, vaan se kuka ehdottaa” on saanut hieman laajemmat puitteet. Ei ole tärkeää, miten maata johdetaan, vaan mitkä puolueet ovat hallituksessa. 

Olen syvästi tietoinen, että tässä blogissa ei pitäisi suoraan ottaa puoluepoliittista kantaa, joten en nyt suorastaan nimeä, mitkä puolueet minun mielestäni sopisivat meidän hallitukseen.

Ehdottoman turmiollista olisi kuitenkin punavihreä porukka ja ”persut”. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei kukaan lähde samaan veneeseen ”persujen” kanssa - en lähtisi minäkään, vaikka yhä edelleen olen vennamolainen.

Ei taida nuori polvi tätä herraa tunteakaan. Vennamo järjesti puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tänne Kanta-Suomeen melko helposti, mutta nykypoliitikot taivastelevat muutamien ulkomaalaisten takia.  Puhuvat jopa pakolaistulvasta, vaikka Salpausselän kisojen järjestäjät puhuisivat jopa yleisökadosta.

Voiko se olla noin?

Minä tiedän yhtä ja toista voimalaitoksista ja jopa äänentaajuuksien vaihtelustakin. Muistan vieläkin yliopistoprofessorini sanoman lauseen: ”Se voi olla niin, mutta sellaista ei ole koskaan todettu.”   Ilmeisesti suomalaisilla lääkäreillä on jotain mätää koulutuksessa, kun he ilman muuta ovat sitä mieltä, että ei se voi niin olla, kun virallisesti niin ei Suomessa ole todettu.

Kyse on tietysti ns. tuulivoimaloiden  inframelun aiheuttamasta haitatasta terveydelle. Suomessa ei todellakaan ole asiaa virallisesti todettu, koska asiaa ei ole virallisesti tutkittu.  Meitä on kuitenkin kymmeniä, ehkä satojakin, jotka olemme joutuneet jättämään kotimme tuulimyllyjen aiheuttamien sairauksien takia. Lääkäreille ei juurikaan kannata mennä, sillä kokemus kertoo, että jostakin syystä lääkärit ovat saaneet päähänsä, että sellaista sairautta ei ole ja saavat lievällä pilkalla potilaat jopa karttamaan hoitoon hakeutumista. Jos vihjaat, että epäilet infraääntä, sinut melkein leimataan hulluksi. Näin kävi eräälle ystävälleni, joka sai tuulimyllyn läheisyydessä asuessaan samankaltaisia oireita kun minullakin oli.  Minua ei ihan hulluksi leimattu, kun lääkäritkin ymmärsivät, että minulla taitaa olla samantasoinen koulutus kuin heilläkin, mutta hieman eri alalta.  Ehkä he tietävät myös, että ymmärrän infaäänistä enemmän kuin suomalainen lääkärikunta yhteensä.

Portugalilainen professori Maria Alves-Pereira on vuosikaudet tutkinut matalataajuisen värähtelyn vaikutusta ihmiseen ja todennut sen aiheuttavan vakavia oireita. Juuri niitä, joita minäkin sairastin asuessani tuulimyllyjen vaikutusalueella. Professori antoi myös sairaudelle nimen vibroakustinen oireyhtymä.  Kun Alves-Pereira oli luennoimassa Suomessa, eivät lääkärit vaivautuneet edes kuuntelemaan tämän maailmalla hyvin arvostetun professorin luentoa. Pelkäsivätkö, että tieto turmelee heidän uskonsa suomalaiseen viisauteen ja kylväisi kenties epäilyksen siemenen heidän viattomiin sieluihinsa?

Esimerkiksi Saksassa, jossa on puolta pienemmät myllyt kuin meillä Suomessa, on ongelma otettu vakavasti ja ainakin myönnetty sairastumisen mahdollisuus. Jälkijunassahan me tultiin silloinkin, kun homeongelmasta alettiin puhua.

Asbestia pidettiin melkein vitamiinina, kunnes todettiin, että syöpäänhän tämä porukka kuolee. 

Kaikki selviää aikanaan, mutta olisiko sittenkin parempi, että uskottaisiin ihmisten kokemuksia ja oikeita asiantuntijoita ennen kuin se on jo vähän myöhäistä.  Onko ruumiinavaus ainut keino todeta joku sairaus? Ainakin se on joidenkin potilaiden kohdalla vähän myöhäistä.  Jos suomalainen lääketiede ottaa oppinsa tuulivoimayhtiöiltä, saattaa käydä niin että diagnoosikin on virheellinen.

En ole kissa enkä tee poikasia, mutta meidän kissakin teki moneen kertaan kuolleita pentuja ja joutui tästä syystä lopetetuksi.  Olisiko asiaa auttanut, jos Kalajoella olisikin lopetettu nuo tuulimyllyt, joista ei kriittisesti laskien ole yhteiskunnalle penninkään hyötyä, mutta rumentavat sopivasti maisemaa.

Luonnonsuojelijat ja riistaviranomaiset vain ihmettelevät, miksi eläinkanta vähenee ilman näkyvää syytä.  Linnuistakin on hävinnyt jo noin kolmannes. 

Nyt puhun tietysti omia uskomuksiani, mutta entäpä jos nisäkkäille on käynyt niin kuin meidän kissalle ja kenties myös linnuille?

Saattaa olla sittenkin niin, että syy on varsin näkyvä, näkyi ainakin meidän ikkunasta silloin, kun vielä asuin Kalajoella.  Minä ja vaimoni olemme kuitenkin jo siinä iässä, että ei tarvitse elätä niitä kuolleita pentuja.