Suomalaiset ovat kovia tekemään kaikenlaisia
mittauksia, ja lähes aina, kun löytävät sopivan mittarin, julistautuvat maailman
parhaiksi, olkoon totuus sitten mikä tahansa. Olen aina nauranut
pääministerimme julistukselle maailman parhaista kätilöistä. Kaikki kunnia
kätilöille, en minä heille ole nauranut, mutta en myöskään usko, että muissa
sivistysvaltioissa olisi sen huonompia kätilöitä. Maailmassa on sentään
synnytetty niin kauan kuin ihmisiä on tällä planeetalla asunut, eikä ihan
alkuaikoina ole lääketieteestä ollut ainakaan merkittävää apua. Silloin
kätilöiden taitoa on todella tarvittu.
Uskokaa tai älkää, niin myös minun blogiani on
kommentoitu, mutta olen asettanut melko tiukat kriteerit julkaisulle, joten
olen joutunut jättämään suurimman osan omaan arvoonsa. Jos joku pitää minua
kaikkien alojen ammattilaisena, niin pitäköön vaan. Olen toki hyvin koulutettu,
mutta en likikään kaikkea tiedä, joten jätän tollerot omaan arvoonsa. Useimmista asioista minulla kuitenkin on
mielipiteitä, ja niistä silloin tällöin myös kirjotan. Energiatalous on osa
koulutustani, joten siltä sektorilta löytyy myös oikeaa faktaa. Jonkinlainen urheilija ja urheilupomokin olen
ollut, joten ihan pöpejä en puhu myöskään näitä aiheita käsitellessäni. Ehkä suhteellisen korkea ikäni on avannut
myös hieman näköaloja muihinkin aiheisiin, niin kuin nyt tähän tämänkertaiseen
kirjoitukseeni.
Hyvinvointivaltion kriteeri ei minun mielestäni ole
pelkästään se, että onnistutaan synnyttämään terveitä lapsia ja pitämään meidät
vanhukset mahdollisimman kauan hengissä.
Koulutuksemme tasoakin kovasti liioitellaan, vaikka kieltämättä Uuno Cygnaeus teki hyvää työtä, eikä nykypoliitikot ole
sitä ihan kokonaan onnistuneet pilaamaan.
Hyvinvointiyhteiskunnassa kansa on keskimäärin
onnellista ja ihmiset pitävät huolen toisistaan. Ay-liikkeitä ei tarvita, eikä
oikein sotiakaan käydä. Varsinaista mallimaata en osaa nimetä, mutta jokseenkin
varma olen, ettei Suomi ole lähelläkään kärkeä.
Me olemme hyvin alemmuudentuntoisia pohtiessamme aina,
mitä muut meistä ajattelevat.
Vaikka ay-johtajat ovat onnistuneet pitämään palkat
korkealla, se ei koske muita kuin heitä itseään. Työttömistä ei kukaan oikein
välitä, mutta onneksi on Hurstin kaltaisia ihmisiä ja seurakuntiakin.
Seurakuntien leipäjonoissakin taitaa olla suurin osa niitä, jotka eivät sitten
muissa seurakunnan tilaisuuksissa käykään, ellei ole kova pakkanen ja pakko
päästä lämmittelemään.
Asunnottomuus, työttömyys ja leipäjonot eivät oikein
kuulu hyvinvointivaltion kuvaan, joten tällä mittarilla mitattuna en oikein
laske Suomea noiden mallimaiden joukkoon, olkoonpa kätilöt kuinka
ammattitaitoisia tahansa.
Valitettavaa on, että poliittiset eripuraisuudet
haittaavat edelleen tämän maan kehitystä. Ihan järkevältä ei tunnu, että kun
jotkut puolueet muodostavat hallituksen, niin lähes kaikki loput ryhmittyvät
vastustamaan kaikkia hallituksen toimia ja masinoivat jopa kansankin vastustamaan
hallitusta, vaikka hallitus olisi toiminut juuri heidän parhaakseen.
Vanha viisaus ”ei ole tärkeää mitä ehdotetaan, vaan se
kuka ehdottaa” on saanut hieman laajemmat puitteet. Ei ole tärkeää, miten maata
johdetaan, vaan mitkä puolueet ovat hallituksessa.
Olen syvästi tietoinen, että tässä blogissa ei pitäisi
suoraan ottaa puoluepoliittista kantaa, joten en nyt suorastaan nimeä, mitkä
puolueet minun mielestäni sopisivat meidän hallitukseen.
Ehdottoman turmiollista olisi kuitenkin punavihreä
porukka ja ”persut”. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei kukaan lähde samaan
veneeseen ”persujen” kanssa - en lähtisi minäkään, vaikka yhä edelleen olen
vennamolainen.
Ei taida nuori polvi tätä herraa tunteakaan. Vennamo
järjesti puoli miljoonaa Karjalan pakolaista tänne Kanta-Suomeen melko
helposti, mutta nykypoliitikot taivastelevat muutamien ulkomaalaisten
takia. Puhuvat jopa pakolaistulvasta,
vaikka Salpausselän kisojen järjestäjät puhuisivat jopa yleisökadosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti