Kaikenlaista tulee miettineeksi

Valtakunta on nyt monenlaisten ongelmien edessä ja ajateltavaa riittää. Ei todella ole helppoa olla jokseenkin aktiivi kansalainen, jota yhteiskunnan hyvinvointi kiinnostaa. Oilisi melkein mukavampi olla ammattipoliitikko, niin ei tarvitsisi huolehtia muuta kun omasta edustaan. Ainakin siltä se näyttää. Voimalaitostekniikastaskin ja jopa tuulivoimastakin tiedän sen verran, että olen jo huolissani työvoiman riittävyydestä. Tuulivoimayhdistyksen tiedottajaksikin on jouduttu ottamaan alaa täysin tuntematon ihminen, ja kaikenkarvaiset sirpalepuolueet pyrkivät puoluerekisteriin.

Anteeksi vaan kansalaiset, jos loukkaan teitä, mutta noita kansanäänestyksiä olen miettinyt. Sveitsissä on jo monesti käynyt niin, että kansa on äänestänyt, mutta sitten pikkuhiljaa parlamentti on joutunut korjaamaan äänestyksen tuloksen. Britanniassa sama tilanne on lähellä, mutta asiasta on pidetty niin suurta meteliä, että toistaiseksi voidaan vain siirtää tuloksen toteuttamista. Kaikesta huolimatta demokratia on toistaiseksi paras mahdollinen valtiomuoto, vaikka useat demokraattiset päätökset ovatkin kompromisseja eivätkä useinkaan aivan parhaita mahdollisia ratkaisuja.

Aivan kauheaa olisi, jos kerran jo puoluerekisteristä pois heitetty muutospuolue saisi läpi hehkuttamansa kansanäänestyksen. Kansa ei todellakaan ole kykenevä päättämään yhtään mistään, sillä kiinnostus ja asiantuntemus yksinkertaisesti puuttuu.

Uskallan väittää, että jos yhteiskunnalliset päätökset tehtäisiin tietoon nojaten eikä tunteen pohjalta, niin tämän maan asiat olisivat ainakin hitusen paremmin.

Ei tämä mikään vitsi ole, mutta Suomen kaltainen täysin demokraattinen yhteiskunta ylpeilee yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudellaan. Mitä se oikeasti tarkoittaa. Ajatelkaapa tätä: valtiollisissa vaaleissa esimerkiksi yliopiston taloustieteen tohtorilla on vain yksi ääni, jonka vaikutus kumoutuu heti, kun Pihtiputaan mummo on saanut oman äänestyslippunsa pudotettua uurnaan. Hänelläkin kun on se yksi ääni.

En minä kenenkään äänioikeutta halua viedä, mutta jonkinlainen järjestelmä pitäisi olla, että asiantuntemus pääsisi edes jonkinlaiseen rooliin. Jos minä nyt olisin "Kempeleen kuningas", niin säätäisin lain, joka edellyttäisi ministereiltä jonkinasteisen alansa asiantuntemuksen, niin kuin menneinä aikoina edellytettiin oikeusministeriltä. Jos vielä eri valiokuntiin valittaisiin jonkinlaisia asioihin perehtyneitä ihmisiä ja kuntien lautakuntiin puhtaasti sitoutumattomia ammattilaisia, olisi pikkuisen toivoa paremmasta. Tuskin se sitten niin hirveästi haittaisi, vaikka joku minun kaltainen lötjönen kirjoittelisikin facebookissa aivan tolloja juttuja.

Ihminen on niin itsekäs olio, että valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti. Siis hyvä diktaattorikaan ei olisi hyvä ratkaisu, vaikka päätökset eivät olisikaan kompromisseja, vaan joskus voitaisiin tehdä se paras päätös. Nyt siis vain paras mahdollinen päätös.

Sanokoon kuka mitä vaan, mutta todellakin olen sitä mieltä, että nykyisessä poliittisessa järjestelmässämme ovat päätökset menneet liian poliittisiksi. Asiantuntemus jää politiikan ja rakenteellisen korruption jalkoihin, itsekkyyden ja omanvoiton pyyteen paistatellessa päivää.

 

Taidan seuraavissa vaaleissa äänestää Urho Kekkosta, joten ottakaapa lapiot esiin. Olihan mies melkein diktaattori, mutta kuolleenakin taitaa ajatella tämän valtakunnan etua enemmän kuin nykyiset kansanedustajat. Nykyiseltä presidentiltämme on valtaoikeudet jo riisuttu, mutta jotain kekkosmaista Niinistössä kuitenkin on. Toivottavasti miehen auktoriteetti vähän suojelee tätä maata.

Donald Trump, politiikka ja urheilu

Kun seuraan USA:n politiikkaa, niin en voi olla ihmettelemättä sitä tosiasiaa, että noin isosta maastakaan ei löydy presidentiksi ehdokasta, joka suhtautuisi hieman kunnioittavammin totuuteen. Molemmat ehdokkaat ovat jääneet kiinni suoranaisista valheista lähes jatkuvasti. Trumpin kohdalla se on jo niin totuttu tapa, että kansa melkein hyväksyy sen.

Totta on, että politiikka on niin likaista peliä, että pieniä valheita saattaa lipsahtaa sekaan, mutta että noin isossa porukassa noin mätiä persoonia pääsee tuohonkin asemaan! On onni, että Yhdysvalloissa on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, joten Donald Trumpin ei ole tarvinnut vaihtaa puoluetta kovin usein. Toistaiseksi yksi kerta on riittänyt, mutta taso nousi vain siinä puolueessa, mistä mies lähti. 

Kuvakaappaus: https://pixabay.com/fi/donald-trump-trump-trump-makaa-1276068/

Olisi tosi kauheaa ajatella, että noin isossa maassa olisi tuollainen presidentti. Jopa naapurimme Putinkin vaikuttaa järkevämmältä ja rauhallisemmalta. Jos maailman vaikutusvaltaisin mies olisi samanlainen, tai vielä pahempi, niin en surisi vanhuuttani yhtään. Ei tällä planeetalla olisi mitään tulevaisuutta. Valitettavasti politiikka on se elämän osa, jossa täysin kykenemättömätkin voivat päteä, jos pyrkyryyttä, röyhkeyttä ja rahaa riittää. Sen verran olen politiikassa minäkin ollut mukana, että tuon tosiasian olen huomannut ja nähnyt tuota näytelmää myös sisältä käsin. Trumpin kaltaisia takinkääntäjiä, puolueenvaihtajia ja toduuden vierestä puhuvia sopii myös meidänkin politiikkaan. Valtakunnan politiikassa tarvitaan isompia rahoja, tai isompia valheita, mutta kunnallispolitiikassa saattavat pelkät valheetkin riittää ja rahan osuus jää vähäisemmäksi.

Ketään en halua erikseen nimetä, mutta kyllä mieleeni tulee moniakin Trumpin kaltaisia miehiä niin paikallispolitiikassa kuin valtakunnan politiikassakin. Jotkut ovat menestyneet, jotkut taas eivät, mutta pyrkyryyttä ei ole puuttunut. Kyllä siinä yhteinen menestys on saanut väistyä omien pyrkimysten tieltä.

Ei tämä ole pelkästään puoluepolitiikassa esiintyvä ilmiö, vaan ihan samaa soppaa on suomalainen urheilupolitiikka. Valtakunnallisesti johtopaikoilla on kyllä todellisia urheilumiehiä, mutta... Järjestöt hamuavat joukkoonsa myös poliittisia vaikuttajia, joilla ei oikeasti riitä halua ja harrastusta, mutta olettavat saavansa lisää äänestäjiä tästäkin viiteryhmästä. Itsekin olin aikoinani Nyrkkeilyliiton hallituksessa, mutta oletan tulleeni sinne valituksi keskinkertaisen nyrkkeilyurani, keskinkertaisen valmentajaurani ja parin isohkon turnauksen ja muutaman seuran perustajana. Kyllä minä hieman tätä taustaa vasten ihmettelen, että monet nyrkkeilijöiden "perässäkävelijät" esiintyvät suurina urheilumiehinä.

Emmehän me aina toistemme ansioita tiedä, joten ihan vilpittömästi kysyn, että mitä esimerkiksi Paavo Arhinmäki on tehnyt nyrkkeilyurheilun hyväksi. Ei ole eteen sattunut yhtään mitään tapausta, mutta eihän se toki tarkoita, että ei sellaisia olisi.

Donald Trumppeja on myöskin urheilu pullollaan.

Kyllä minä myönnän, että noita trumppeja ja muita perässäkävelijöitä on myös uskonnollisissa liikkeissä. Eihän muutoin olisi mahdollista, että meillä on toista tuhatta uskonnollista yhteisöä pelkästään Suomessa. Eivät uskovaisten paikat ole loppuneet, puute onkin uskonnollisten profeettojen paikoista. Minä koin hengellisen heräämisen varsin myöhäisellä iällä, eikä mieleenikään tullut minkään asteinen poliittinen peli sen kustannuksella. Kunnallisvaaleissa olin ehdolla, koska kansanedustaja Pirkko Mattila pyysi minua auttamaan puoluetta, ja tsasouna taas rakennettiin siksi, että sellaista ei Kalajoella ollut.

Molemmista teoista on tullut negatiivistakin palautetta, mutta mistäpä sitä ei olisi tullut. Kateuskin on ansaittava.

Pakko vain kirjoittaa tuulivoimasta

Jokseenkin varma olen, että monet toivoisivat minun lopettavan nämä tuulivoiman vastaiseksi katsottavat kirjoitukseni. Näin varsinkin ne, jotka ovat jossakin elämänsä vaiheessa tulleet uskoon, että tuuli pelastaa maailman. Kyllä minäkin sellaiseen käsityksen omaksuin nuorena sähkövoimateollisuuden opiskelijana työskennellessäni vesivoimalaitoksella Pohjolan Voiman palveluksessa. Ihailin silloin kyllä tuulivoimaa, mutta sen verran ammattilainen olin jo silloin, että näin myös nuo sadat ongelmat, jotka tuon puhalluksen muuttamisessa sähköksi olisi. Vaikka toivoinkin, että joku keksisi sen viisastenkiven, joka poistaisi nuo ongelmat. Koskaan en kuitenkaan uskonut niin tapahtuvan, eikä tapahtunutkaan.

 Tuulivoiman tuotanto, ajanjakso: 1.7.2016 - 1.8.2016. Lähde: Fingrid

Voimajärjestelmän tila

 

Kulutus ja tuotanto Suomessa 2,8,2016 klo 7:10 Kulutus 8 135 MW Tuotanto 5 673 MW - Vesivoima 1 330 MW - Ydinvoima 2 626 MW - Lauhdevoima 73 MW - Yhteistuotanto - kaukolämpö 233 MW - Yhteistuotanto - teollisuus 1 215 MW - Tuulivoima (osa arvioitu) 157 MW - Muu tuotanto (arvio) 39 MW - Tehoreservi 0 MW Tuonti/vienti (netto) 2 463 MW Tehotasapaino Suomen tuotantoyli/alijäämä 174MW Tuotantoyli/alijäämä kumulatiivinen 43MWh Hetkellinen taajuusmittaus 50,01Hz Aikapoikkeama 3,73s Sähkön hinta Suomessa Elspot-aluehinta 30,43 EUR/MWh Sähkön tuki tällä hetkellä: http://tuulivahinko.fi/

Se tosiasia on pysyvä, että vain tuulella tuulee ja vain silloin syntyy sähköä, täysin riippumatta siitä tarvitaanko sitä vai ei. Minkäänlainen myrsky ei tuota sähköä päivääkään eteenpäin siitä hetkestä, kun myrsky lakkaa. Tiedän kyllä kolmekin tapaa, miten tuo tuulen tuottama sähkö voitaisiin varastoida, mutta en kehtaa edes kertoa niitä, sillä varmaan saisin samantapaisen hullun maineen kuin opiskelukaverini, joka kertoi, että kuuhun voitaisiin tehdä vaijerihissi. Onhan se teoriassa mahdollista, mutta käytännössä toteuttamiskelvotonta. Aivan samoin on tuulisähkön varastoimisen laita. Kyllä se toistaiseksi on niin, että ns. sähkövarasto on teoreettista sähkökauppaa, joka ei toimi ja on sikamaisen kallista.

Minä joudun joskus myöntämään olevani väärässä, mutta en sentään niin väärässä kuin nämä tuulivoimauskovaiset, joilla ei yksinkertaisesti ole alasta riittävää tietoa. Olin väärässä siinä, kun väitin aikoinani, että yksikään insinööri ei milloinkaan tule tukemaan tuulivoimaa. Silloin aliarvioin rahan voiman. Tuulivoimayhtiöiden palveluksessa on luultavasti joitakin insinöörejä, mutta luulen, että ei se ihan helppoa ole. Tällaisen myllyn kannattavuuden laskeminen on sen verran helppoa, että varmasti myös jokainen perusinsinööri siihen pystyy. Se tarkoittaa sitä, että he joutuvat puhumaan tietojensa vastaisesti. Se tekee siitä hommasta vaikean, jos ihmisellä on vähänkään moraalia tallella, sillä takuulla he tietävät tuon petoksen suuruuden. Kokonaisia valtioita ja kuntia höpläytetään uskomaan tuohon puppuun. Odotan sitä päivää, että joku noista voimayhtiöiden omista insinööreistä kokisi hieman toisenlaisen herätyksen ja kertoisi kansalle, että yksikään noista yhtiöistä ei tuottaisi latiakaan voittoa, jos kansalta ei olisi onnistuttu puhaltamaan tuulivoimatukea. Monessa maassahan näin on jo käynyt, ja seurauksena on tuulimyllyjen "kaatuminen".

Samaan aikaan, kun eräs oululainen tuulivoimauskonnon profeetta riemuitsi saaneensa ilosanoman, kun joku kunta oli myöntänyt taas luvan kymmenille myllyille, sain minäkin ilosanoman Virosta. Parlamentti oli tehnyt ehdotuksen tuulivoimalaitosten kieltämisestä. Aiemmin samantapaiseen, mutta osittaiseen päätökseen ovat päätyneet Tanska, Hollanti ja Englanti. Perusteena ovat olleet hyödyttömyys, haitallisuus ja terveysriskit.

Nuo terveysriskitkin tulivat minulle tutuksi, kun aloin tutkia tuulivoimailmiötä hieman tarkemmin. Kaivoin kaikki ulkomailla tehdyt tutkimukset, joista suuren osan olen jo julkaissut blogissanikin, mutta kun tuo vibroakustinen oireyhtymä iski minuun itseeni, se oli kuin piste i:n päälle. Kyllä minä suuresti ihmettelen, että ei suomalainen lääkärikunta ole tarttunut asiaan vakavasti, vaikka ulkomailla asia on yleisesti tunnettu. Lienee totta erään ulkomaalaisen lääkärin toteamus, että asia on niin uusi Suomessa, että lääkärikunta ei ole siihen herännyt.

Australiassa on tuulivoimayhtiöitä vastaan aloitettu oikeudenkäynti petoksesta, vahingonteosta ja pahoinpitelystä. Tähänköhän täytyy täälläkin mennä?

Täytyy tässä vielä ihan lopuksi todeta noille - luultavasti ammattikoulun käyneille - kommentoijille, että ihan maallikoksi minua ei kannata nimitellä. Puolet elämästäni olen työskennellyt energia-alalla ja koulutukseltani olen DI. Se toinen työelämän puolikas kuluikin sitten opettaessani ihmisille näitä asioita.

Nyrkkeilyn ruskaturnaus

 

Sain facebook-viestin rovaniemeläiseltä ex–nyrkkeilijä Ari Sirviöltä, jossa hän pyysi kertomaan kansainvälisen nyrkkeilyn Ruskaturnauksen syntymästä ja syntyajoista. No oikealta mieheltä kysyi, sillä taitaa olla niin, että olen elossa olevista ainut, joka asian perin juurin voisi tietää, jos vain muistaisin. Olin nimittäin noihin aikoihin Lapin Lukon nyrkkeilyjaoston puheenjohtaja ja se henkilö, jonka aloitteesta tuo turnaus syntyi. Ihan nimeä myöten tuo turnaus kehittyi aivoituksissani, mutta valitettavasti en ihan yksityiskohtia jaksa muistaa. Tässä on ihan tyypillinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun asioita ei alun alkaen merkitä muistiin. Olin silloin myös Lapin Kansan urheiluavustaja, joten epäilenpä vain, että Lapin Kansan arkistoista löytyisi jotain tietoa tutkijallekin. Tuskin noita kolmen vuosikymmenen takaisia Lukko-lehtiä enää löydetään arkistoista.

  

Ruskaturnaus viettää nyt virallisesti 30-vuotisjuhlia, mutta minun muistini kertoo kyllä aikaisemmista ajoista. Ihan hyvin voi olla, että olen väärässä, mutta jos oikein muistan, olin jo ennen vuotta 1986 muuttanut Ouluun, joten jo näinkin ajatellen Ruskaturnaus on syntynyt aikaisemmin. Veikkaankin, että Rovaniemen Reippaan voimahahmo Osmo Pähti on saanut vieritettyä Ruskaturnauksen aloittamispäiväksi sen päivän, jolloin Reipas tuli järjestelyihin mukaan. Siitä minulla ei ole mitään käsitystä, sillä ruskaturnaus syntyi pelkästään ja yksinomaan Lapin Lukon toimesta. Siihen aikaan TUL:n ja SNL:n välit olivat melko tulehtuneet, enkä edes muista, oliko Reipaan nyrkkeilijöitä tuolloin turnauksessa mukana ja jos oli, niin ketä. Lapin Lukon nyrkkeilijöistä muistan ainakin Ari Sirviön, Jukka Heikkisen ja Jukka Rouvisen. Myös Jyrki Vierelä saattoi olla mukana, kuten ehkä moni muukin. Ensimmäisen turnauksen osanottajajoukko ei ollut kovin kansainvälinen, mutta jos oikein muistan, niin ainakin tanskalaisia ja ruotsalaisia oli mukana.

Tästä se sitten alkoi. Turnauksen syntysanat lausuttiin Tampereella, jossa olimme jo edesmenneiden Rötkösen veljesten Matin ja Pekan kanssa seuraamassa nyrkkeilyn Tammerturnausta, josta tein myös lehtijutun. Ihmeteltiin silloin sitä, että pohjoisessa ei ole mitään merkittävää turnausta, vaan aina on matkustettava etelään. Kahvipöydän ääressä lausuin silloin nuo ”historialliset” sanat, jotka muistuttivat hyvin paljon näitä myöhemmin lausumiani tsasounan perustamissanoja. Näin ne kuuluivat: ”Jonkun nyrkkeilyseuranhan on tehtävä aloite tällaisen pohjoisen turnauksen perustamisesta, ei sitä VN tai TVS tule meille perustamaan.” Seuraavassa nyrkkeilyjaoston kokouksessa päätös sitten kopautettiin pöytään, ja nimeksi tuli ehdottamani Ruskaturnaus. Kaikki muut nyt Ruskaturnauksen nimellä kulkevat turnaukset ovat ainakin nimeltään kopioita tuosta nyrkkeilyturnauksesta.

Kuten jo kerroin, on luultavaa, että poliittisesta tai jostakin muusta syystä ensimmäiset ruskaturnausvuodet on haluttu pyyhkäistä pois historiasta, mutta kyllä ne tapahtumana ovat kuitenkin olemassa. Jos oikeasti haluatte olla puolueettomia ja saada tuon historian selville, niin penkokaapa Lapin Kansan arkistoja ja noiden mainitsemieni poikien kilpailukirjoja. Ainakin päivämäärät täsmentyvät.

Rötkösen Matti ja Pekka eivät ole enää käytössä, mutta luulenpa Kenttälän Timonkin jotain muistavan. Historia on historiaa ja tapahtumat tapahtumia. Totta kuitenkin on, että Narvan taistelukin käytiin vaikka en ollutkaan mukana.

Rovaniemen Reippaan mukaantuloa turnauksen järjestelyyn pidän terveenä piirteenä, mutta ei se miksikään muuta sitä tosiasiaa, että Lapin Lukko yksin järjesti ensimmäiset Ruskaturnaukset.