Vastuullisuus

Siis se sana. Sehän tarkoittaa tietysti sitä, että kaikki, jotka ovat kanssani samaa mieltä, ovat vastuullisia, koska minä, ja ainoastaan minä, tiedän mitä tapahtuu, jos ei tehdä niin kuin minä sanon.

On ihan vastuutonta, jos suomalaisten eläkerahoilla ei tueta yli varojensa eläneitä valtioita, vaan raha käytettäisiin esimerkiksi vanhustenhuollon parantamiseen. Mikä nyt sitten Suomen osuus lopulta tuleekaan olemaan, mutta miljardeista varmasti puhutaan.

Ihan vain konkretisoidakseni asiaa: yhdellä miljardilla pystytään palkkaamaan noin 25.000 terveydenhuollon ammattilaista vaikkapa vanhustenhoitoon.

Van eipä palkata, sillä vastuullisesti työnnetään rahat pohjattomaan molokin kitaan.

Suomen kansa on kärsinyt ennenkin, kärsiköön nytkin. Ja minä menen vaikka uimalla Kallaan. Perustan sinne oman yksityissairaalan, jossa sitten kuolen hoidon puutteeseen. Ihan niin kuin Manner-Suomessakin.

Persu(uksilleen)

Ei sitä ihmetellä tarvitse... että Perussuomalaiset on nyt Suomen suosituin puolue. Paitsi että se oli vaalien ainut voittaja, se on myös ainut puolue, joka seisoi vallilupaustensa takana.

Eihän se oikein ole, että luvataan yhtä ja tehdään toista. Ei siitä kansa pidä, enkä pidä minäkään. Valta turmelee ja ehdoton valta ehdottomasti. Joku ministeri... olikohan se Vapaavuori... muisti perustuslainkin ihan väärin todetessaan, että persut eivät vaiuta asioihin, kun ovat oppisitiossa. Suomen perustuslaki ninittäin sanoo, että valta kuuluu kansalle ja sitä käyttää vaaleilla valittu eduskunta. Ei siellä ole hallitukselle valtaa annettu, eikä sanota, että asoita hoidetaan vain hallituksessa.

Eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toinmintaa. Miten sitä valvotaan, kun lähes kaikki ministerit ovat myös kansanedustajia. Nämä kahdella jakkaralla istujat sitten äänestävät omasta luottamuksestaan! Melkoisen varmaa on, että jos istuvat ministerit jäävättiisiin omassa asiassaan, ei hallitus eläisi päivääkään.

On se muuten kumma, että puolueet eivät löydä päteviä ministereitä eduskunnan ulkopuolelta. Tällöin voitaisiin ministerille asettaa myös tiettyjä pätevyysvaatimuksia. Olisihan se mukava, jos eduskunta todella valvoisi hallitusta ja sopivien tilalle tulisikin päteviä. Voitaisiin toivoa, että liikenneministerillä olisi ajokortti, työministeri olisi joskus tehnyt muutakin työtä kuin politioinut, puolistusministeri olisi käynyt armeijan jne...

Voinhan minä olla väärässä, mutta siltä se vaan tuntuu, että ministerin virka on ihan tarpeeton niin kauan, kun hän ei hallitse oman ministeriönsä alaa.

Millähän veneellä minä sinne Kallaan lähtisin?

Hyyytelöhallitus

Näennnäisdemokratia on ihan hyvä sana. Se kuvaa osuvasti Suomen poliittista järjestelmää. Kun yhden puolueen sisällä on hyvin erilaisia näkemyksiä... niin kuin luonnollista onkin, vie n.s puoluekuri kokonaan pohjan äänestäjien tahdolta.

Lain mukaan kansanedustajan on toimnittava parhaan ymmärryksensä mukaan. Lisäksi edellytetään, että kansanedustajan on oltava rehelliseksi tunnettu hyvämaineinen Suomen kansalainen. Niin siinä vaan käy, että molemmilta oletuksilta vie puoluekuri pohjan pois.

Jos ihminen pettää kansalaisille antamansa lupausen, häntä on pidettävä epäluotettavana. Toki yleisesti tunnettua on, etät poliitikot ovat epäluotettavia. Se ei kuitenkaan tee asiaa hyväksyttäväksi. Tunnettua on myös se, että varas varastaa. Siitä huolimatta varastaminen on rikos.

En tiedä, onko lakiin kirjattu pykälä, jonka mukaan kansanedustajien painostaminen tai uhkailu on rikos. Ehkä ei vielä, mutta tuomittavaa sen pitäisi olla. Ainakin Vasemmistoliitossa näin on menetelty. Se tuskin tekee tästä pullueesta muita puolueita huonomman. Ehkäpä se onkin niin, että Vasemmistoliitosta löyty vielä muutama rehellinen kommunisti.

Kun nykyisen hallituksen luottamuksesta äänestetään, on luottamus kovasti ministerien varassa. Jos ministerit jäävättäisin, niin kuin pitäisi, ja muille kansanedusajille annettaisiin vapaat kädet äänestyksessä, ei tuo hallitus eläisi päivääkään. Näinhän siinä ävisi myös suorassa kansanäänestyksessä, siis Manner-Suomessa.

Kallan kuvernöörikunassa asiat ovat onneksi toisin. Kansa... siis minä... saa päättää kaikista asioista. Siis jos ja kun...

Jäävit ministerit

Voi kuinka ihmeellisessä satumaassa me asummekaan. Kaikenlaisissa pienissä järjestöissä ja yhdistyksissä ollaan tosi tarkkoja siitä, että kukaan ei erehty äänestämään omassa asiassaan. Olikos se ihan ministeri, joka joutui peräti oikeuteen, kun ei hoksannut jäävätä itseään jossain raha-automaattiyhdistyksen asiassa.

Niin se oli... tarkkaa on peli siis. Paitsi tietenkään asialla ei ole väliä silloin, kun kyse on niin vähäisestä asiasta kuin hallituksesta tai pääministeristä.

Ihan vatsaa koski, kun katsoin eduskunnan äänestystä pääministeristä. Miten sattuivatkaan TV-kamerat kuvaamaan, kuinka Jyrki Katainen painoi jaa-nappia. Katsoppas vaan poikaa. Piti itseään sopivana pääministeriksi, vaikka oli johtanut puolueensa monen kansanedustajapaikan tappioon, eikä kunnolla pystynyt edes kokoamaan hallitusta. Jääviydestä ei puhettakaan.

Uutta matematiikkaa

Mitähän se tarkoittaa kun puhutaan vahvoista peruskunnista... vai oliko se ydinkunta. Kuntarakenteen uudistamista on se, että kunnasta hävitetään kaikki virastot. Se on varmasti sitä uutta matematiikkaa kun sanotaan syntyvän säästöjä kun sadat ihmiset joutuvat asioimaan virastoissa kymmenien kilometrien päässä ja polttamaan paitsi bensaa, niin myös pilaamaan oman työpäivänsä. Meidän kunnasta vietiin poliisilaitoskin... kaupungista perkele.

Mikäpä siinä.. aina kun menen asioimaan naapurikaupunkiin, ajaa poliisiauto minua vastaan. Miksihän ne tänne tulevat... poishan ne on jo kerran siirretty. Tuskin kuitenkaan ketään rikollistä pyydystämään, sillä nehän ovat ihan varmasti jo kaukana. No joo... kanattaahan poliisien ajella yhdellä autolla, kun kansalaiset ajavat saman välin sadalla autolla ja kuluttavat bensaa joka reissulla noin 10 litraa. Oikeestihan se merkitsee verotuloja valtiolle noin 1 €/ litra.... elikkä siis 10 egeä päätä kohden. Voihan se jostain kantista katsottuna olla säästöä... sehän on pois vain siitä paljon puhutusta ostovoimasta, mutta pääsääntönä on pidettävä, että kansalaisille aiheutettu kulu ei ole kulu ollenkaan.

Oikeastaan on surullista, että yksikään entisen hallituksen säästötoimi ei ole tuonut säästöjä. Ei sellaisia säästöjä, jotka kestäsivät kriittisen tarkastelun. Samoilla linjoilla näyttää jatkavan kokoomuksen vasemmistohallituskin.

Suomentumista

Semmonen siitä sitten tuli.... Suomen hallituksesta, että oksat pois... ja älli. Jos oli vaikeaa Kataisella, niin vielä vaikeampaa tulee olemaan kansalla. Lohdutukseksi kuitenkin jää, ettei edellinen hallitus kuitenkaan ollut huonoin mahdollinen. Melko suurella todennäköisyydellä nykyinen on vielä huonompi. Minun onneni on, että asun Kalajoella ja tuossa rannikon tuntumassa on Kallan saari. Saarella on Ahvenanmaan kaltainen itsehallinto joka on ollut voimassa iät ja ajat, eikä sitä ole koskaan kumottu. Kun saarella ei oikeasti asu kukaan, kokoontuu Karikokous määräajoin päättämään saaren asioista.

Ai että mitenkä se on minun onneni? No, jos ja kun oikeasti muutan sinne pysyvästi niin on lyhyt muuttomatka. Automaattisesti siitä seuraa myös, että koko hallintovalta siirtyy minulle. Näinhän se laillisesti menee.

En ole vielä päättänyt, ryhdynkö käyttämään kuninkaan, tsaarin vaiko keisarin titteliä. Ehkä ne ovat liian mahtipontisia. Kallan kuvernööri tuntuisi hyvin soinnukkaalta. Luonnollisesti tulen vaatimaan itselleni vakituista paikkaa Suomen eduskunnassa... aivan kuten Ahvenanmaallakin on. Ellei paikkaa tipu, julistan Kallan itsenäiseksi ja sanoudun irti Kataisen Suomesta. Jos oikein pahaksi pääsisi voin julistaa myös sodan Suomelle.

No niin... näin ei tietenkään vielä ole tapahtunut, sillä enhän vielä ole muuttanut Kallaan. Sellainen vaara on kuitenkin olemassa. Siihen saakka tyydyn vain.... melkein ulkosuomalaisen silmin... tarkailemaan valtakunnan tapahtumia ja Suomen politiikkaa, sekä tietysti tulen kritisoimaan mahdollisia möhläyksiä. Jos vanhat merkit vähänkin paikkansa pitävät, niin niitä kyllä riittää.

Voihan helvetti...

En minä tyhmä ole, vaikka olenkin osa Suomen kansaa ja vaikka poliitikot näyttävätkin ajattelevan, että kansa on tyhmää. Ihan oikeasti meinasin satuttaa istumalihakseni laskeutuessani koko sadan kilon massallani lautalattialle, kuultuani että ministereillä ja jopa kansanedustajillakin on tavallista korkeampi syytekynnys. Perustuuko tämä olettamukseen, että poliitikot joka tapauksessa ovat sen verran kelmejä, että kaikki istuisivat linnassa, jos saisivat syytteen samanlaisista rikoksista kuin tavallinen rahvas.
Niinhän se oikeasti taitaa olla. Onni onnettomuudessa on, että itse on saatu lait laatia ja kaikeksi varmuudeksi vielä itse saadaan tutkia omia rötöksiä.
Kyllähän se tietysti siltä tuntuu, että se on niin väärin.... niin väärin.
Kansalaisen oikeustajuni kertoo, että asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Jos poliitikko.. vaikkapa ministeri... syyllistyy rikokseen, on se vähintäin raskauttava asianhaara, ja syytekynnyksen tulisi olla ehdottomasti matalampi kuin tavallisilla tolleroilla, joiden voidaan joskus olettaa erehtyvän.
Eikös se niin olekaan, että palvelijamme ovat rehellisiksi tunnettuja Suomen kansalaisia.