Minä eskimo?

Tilasin DNA testin selvittääkseni perusteellisesti oman syntyperäni.  Syynä tähän oli tietysti isäni puolelta jonkin verran venäläisyyttä ja äitinikin ulkomaalaisperäinen sukunimi.  Toki tiesin olevani karjalainen, jota lapsena ”ryssän lapseksi” haukuttiin, kun Laatokan rannalla olin kerennyt syntymään.  Yllätys olikin, että en ollut ryssä, en saksalainen, enkä edes ruotsalainen.  DNA-kertoi selvästi että olen suurimmaksi osaksi puhtaasti suomalainen, mutta jäljet viittaavat pahasti eskimoon!

Sitä nyt viimeksi olisin epäillyt, sillä lähimmätkin eskimot asuvat kovasti kaukana, eikä ainakaan ulkonäköni viittaa moiseen syntyperään.  Eskimothan eivät ole kovin pitkiä, kun minä sen sijaan vähintään normisuomalainen .. 188 cm.

Tuossahan tuo kuvani möllöttää tämän blogin alussa, joten jokainen voi arvioida, kuinka lähellä tuota kansaa oikein olen.  Eihän minulla mitään eskimoita vastaan ole, eikä hävetä yhtään, mutta mielenkiintoista tämä toki on.

Sen verran mielenkiintoni heräsi, että rupesin pohtimaan, mistä moinen johtui.  Isäni sukua en kovin pitkälle pääse penkomaan, sillä jäljet häviävät jonnekin Venäjälle. Perintötekijäni vaikuttaisivat kuitenkin aitosuomalaisilta, joten kovasti kaukainen tuo sukulaisuus tuohon arktiseen kanssaan ehkä sittenkin on.  On kuitenkin luultavaa, että sieltä jostain tuo kaikki on lähtöisin.

Äidin suvun jäljet päättyvät Berliiniin, niin kun saksalaisessa TV-sarjassa. Sieltä tuskin eskimon jäänteitä on löydettävissä.

Näin sitten vaan tiedoksi lapsuuteni mollaajille, että ”ryssän lapsi” en ole, vaan olen eskimo. Varmaan kaikkien aikojen pisin eskimo.  Pitänee lähteä penkomaan sukulaisia Gönlannista, tiedä vaikka serkkuni löytäisin.

Näin ne vaan omat mielikuvat murtuvat.  En siis ole sukua Venäjän keisarille, enkä edes mitään Suursillien sukua, mutta kuitenkin rehellinen eskimo.

Karjalaisen miehen kansallispukua olen kantanut ylpeänä ja toki karjalainen olenkin, mutta ihan oikeasti pitää nyt harkita peskin hankkimista. Se olisi paitsi eskimoiden kansallinen vaate, niin myös kovasti lämmin.

Mitähän kieltä ne eskimot puhuvat?  Sen verran ikämies jo olen, että mitään uutta kieltä en jaksaisi opiskella. Vaikka pitäisihän jokaisen oma äidinkielensä osata.  Onneksi tuo DNA-testin tulos kertoi niin ylivoimaisesta suomalaisuudesta, että voin katsoa suomen kielen omaksi äidinkielekseni, ja siinä minä olen ihan hyvä.

Näillä eväillä nyt sitten porskutellaan tämä elämä loppuun.  Varmaan on turha jollekin kanta-isälle tai -äidille enää terveisiä lähettää. Sen verran iällä olen jo minäkin, että on aihetta olettaa, että nämä esivanhempani ovat jo kuolleet.  Hyvähän se, että joku kantasolu on kulkeutunut minunkin mukanani, tuskinpa esivanhempani ovat joutuneet takiani häpeämään.