Kun Kuopion veriteosta levisi uutinen, täyttyi some
veikkauksista tekijän kansallisuudesta. Kun poliisi sitten ilmoitti, että
tekijä oli kantasuomalainen, hiljeni hälinä vain hetkeksi. Enää ei voitukaan puhua ”terroriteosta”,
vaikka tilanne vaikutti kovin herkulliselta. Pahinta kaikessa oli, että uhri
olikin maahanmuuttajaopiskelija. Oli siis todennäköistä, tai ainakin
mahdollista, että kyse oli rasistisesta teosta.
Olipa kyse rasismista tai terrorismista, se näyttää
satavan perussuomalaisten kukkaroon. Pian tuon tapauksen jälkeen julkaistu
puolueiden kannatusmittaus näyttää, että tapahtui mitä tahansa, ”persujen”
kannatus nousee. Tärkeintä tuntuu olevan, että joku tapetaan ja sitten voidaan
syyttää ”mamuja”. Motiivia kyllä etsitään, mutta etsitäänkö oikeasti. Entä jos
tekojen oikea motiivi onkin suomalaisten nurja maahanmuuttopolitiikka ja rasistisuus. Tokihan oikein on, että motiivia etsitään,
mutta ei tuota ilmeistä tosiasiaa pitäisi kokonaan syrjään heittää.
Kun näyttää siltä, että ihmiseltä viedään koko
tulevaisuus, ei ole kovin suuri ihme, jos pää sekoaa. Turun puukkoiskun ainakin
minä luokittelen tuohon ryhmään kuuluvaksi.
Tuota ”mamun” tekemää rikosta ei tietenkään voida
pitää ainoana senkaltaisena tapahtumana, sillä syystä tai toisesta myös
kantasuomalaisilla joskus heittää ja kaikenlaisia kouluampumisia tapahtuu.
Ihan hyvähän meidän olisi ainakin tiedostaa, että
suurin osa kaikista väkivallanteoista Suomessa on kantasuomalaisten tekemiä,
vaikka niin mielellämme syyttäisimme niistä maahanmuuttajia.
Totta on, että kaikkialla maailmassa maahanmuuttajien
suhteellinen osuus kaikista rikoksista on hieman kantaväestöä suurempaa, joka
johtunee olosuhteista ja huonosta kotoutumisesta. Jotenkin vaan käy niin, että
osa näistä ”mamuista” jää marginaaliin, eikä siitä koskaan hyvää seuraa.
Varmaa on, että rasismi ei kotoutumisessa auta.
Päinvastaisiakin tilastoja löytyy.
Taloudellisesti parhaiten ovat menestyneet ne maat,
joissa maahanmuuttajien määrä on suuri. Sveitsissä joka neljäs asukas on
”mamu”, ja me suomalaiset pidämme tätä hyvinvoinnin mallimaana, jota se
luultavasti onkin.
Nuo monet hyvinvoinnin kärkimaat, Sveitsi, Ruotsi,
Saksa ja muutamat muut eivät ehkä ole nousseet pelkästään ”mamujen” ansiosta,
mutta varmaa on, että tuokin näkökohta on huomioitava.
Se minua nimenomaan kiukuttaa, että täällä Suomessa ei
edes ymmärretä tuota voimavaraa, vaan puhutaan kaiken maailman
synnytystalkoista. Vaikka syntyvyytemme
kasvaisi viisinkertaiseksi, ei siitä juurikaan olisi hyötyä kuin korkeintaan
vuosikymmenien päästä. ”Mamut” auttavat meitä jo muutaman vuoden päästä, jos me
annamme siihen tilaisuuden.
Tämä nyt vaan on tosiasia, joka ei muutu edes
”persujen” propagandalla. Jos tunnette
yhdenkin ”mamun”, koettakaa päästä juttusille. Saatatte yllättyä suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti