torstai 3. lokakuuta 2019

Hävettää olla suomalainen

Kun seuraa tätä suomalaista ”mamukeskustelua”, niin oikeasti hävettää olla suomalainen, ja jos vielä olisin perussuomalainen, niin hävettäisi vielä enemmän. Olen kyllä päättänyt, että en enää ota kantaa puoluepolitiikkaan tällä palstalla, mutta jotenkin kiusaus kasvaa liian suureksi.

Kun Kuopion veriteosta levisi uutinen, täyttyi some veikkauksista tekijän kansallisuudesta. Kun poliisi sitten ilmoitti, että tekijä oli kantasuomalainen, hiljeni hälinä vain hetkeksi.  Enää ei voitukaan puhua ”terroriteosta”, vaikka tilanne vaikutti kovin herkulliselta. Pahinta kaikessa oli, että uhri olikin maahanmuuttajaopiskelija. Oli siis todennäköistä, tai ainakin mahdollista, että kyse oli rasistisesta teosta.

 
Olipa kyse rasismista tai terrorismista, se näyttää satavan perussuomalaisten kukkaroon. Pian tuon tapauksen jälkeen julkaistu puolueiden kannatusmittaus näyttää, että tapahtui mitä tahansa, ”persujen” kannatus nousee. Tärkeintä tuntuu olevan, että joku tapetaan ja sitten voidaan syyttää ”mamuja”. Motiivia kyllä etsitään, mutta etsitäänkö oikeasti. Entä jos tekojen oikea motiivi onkin suomalaisten nurja maahanmuuttopolitiikka ja rasistisuus.  Tokihan oikein on, että motiivia etsitään, mutta ei tuota ilmeistä tosiasiaa pitäisi kokonaan syrjään heittää.

Kun näyttää siltä, että ihmiseltä viedään koko tulevaisuus, ei ole kovin suuri ihme, jos pää sekoaa. Turun puukkoiskun ainakin minä luokittelen tuohon ryhmään kuuluvaksi.

Tuota ”mamun” tekemää rikosta ei tietenkään voida pitää ainoana senkaltaisena tapahtumana, sillä syystä tai toisesta myös kantasuomalaisilla joskus heittää ja kaikenlaisia kouluampumisia tapahtuu.

Ihan hyvähän meidän olisi ainakin tiedostaa, että suurin osa kaikista väkivallanteoista Suomessa on kantasuomalaisten tekemiä, vaikka niin mielellämme syyttäisimme niistä maahanmuuttajia.

Totta on, että kaikkialla maailmassa maahanmuuttajien suhteellinen osuus kaikista rikoksista on hieman kantaväestöä suurempaa, joka johtunee olosuhteista ja huonosta kotoutumisesta. Jotenkin vaan käy niin, että osa näistä ”mamuista” jää marginaaliin, eikä siitä koskaan hyvää seuraa.

Varmaa on, että rasismi ei kotoutumisessa auta.

Päinvastaisiakin tilastoja löytyy.

Taloudellisesti parhaiten ovat menestyneet ne maat, joissa maahanmuuttajien määrä on suuri. Sveitsissä joka neljäs asukas on ”mamu”, ja me suomalaiset pidämme tätä hyvinvoinnin mallimaana, jota se luultavasti onkin.

Nuo monet hyvinvoinnin kärkimaat, Sveitsi, Ruotsi, Saksa ja muutamat muut eivät ehkä ole nousseet pelkästään ”mamujen” ansiosta, mutta varmaa on, että tuokin näkökohta on huomioitava.

Se minua nimenomaan kiukuttaa, että täällä Suomessa ei edes ymmärretä tuota voimavaraa, vaan puhutaan kaiken maailman synnytystalkoista.  Vaikka syntyvyytemme kasvaisi viisinkertaiseksi, ei siitä juurikaan olisi hyötyä kuin korkeintaan vuosikymmenien päästä. ”Mamut” auttavat meitä jo muutaman vuoden päästä, jos me annamme siihen tilaisuuden.

Tämä nyt vaan on tosiasia, joka ei muutu edes ”persujen” propagandalla.  Jos tunnette yhdenkin ”mamun”, koettakaa päästä juttusille. Saatatte yllättyä suuresti.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti