Haitalliset puolueet

Olen niin usein kertonut mielipiteeni suomalaisten puolueiden määrästä, että varmaan monia jo närästää. No harmittaahan tuo puolueiden määrä minuakin, mutta kun sekin närästää, niin on melkein pakko kirjoittaa.

Muistan ajan, jolloin Suomi jakautui tietyissä asioissa vain kahtia, ja sitäkin ulkomailla ihmeteltiin, vaikka monessa maassa oli vieläkin enemmän jakolinjoja. Sisällissodan jäljet näkyivät monissa järjestöissä, ja ulkomailla asuessani sain selittää kieleni kipeäksi, miksi kaikkien epäpoliittisten järjestöjen lisäksi piti aina olla joku työväen jotakin. Oli työväen teatteria, työväen urheiluliittoa, työväen laulukuoroa ja jopa työväen opistojakin. Sana työväen liitettiin usein asioihin, joilla ei ollut mitään tekemistä politiikan tai työväen kanssa. Puuttui vain työväen kirkko, työväen pelastusarmeija ja työväen punainen risti.

Nykyisin ei noita työväen alkuisia järjestöjä enää niin innokkaasti perustella, sillä nykypolvi on jo hieman oppinut ymmärtämään, että suurin osa ihmisistä kuuluu työväkeen, eikä rajoja ole ihan helppo vetää. Varsinkaan. kun asialla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.

Sen sijaan Suomen poliittisessa kentässä on entistäkin enemmän mielestäni haitallisia puolueita. Vaikka jokaisella puolueella on oma agendansa ja melkein kaikilla myös joku ihan kannatettava ajatus, niin usein haitat ovat etuja suuremmat. Jos nyt ihan joku puolue täytyy nimetä, niin ehkä Perussuomalaiset on kaikkien puolueiden mielestä se haitallisin eikä kukaan halua olla missään tekemisissä ”nykypersujen” kanssa.  Persujen hyväksi puoleksi on kuitenkin laskettava tuulivoiman vastustaminen, jonka haitallisuudesta olen myös paljon kirjoittanut.

Kaiken vastustaminen ei ole kuitenkaan millekään puolueelle eduksi, vaikka saattaa olla, että joku on noussut jopa eduskuntaan pelkästään vastustamalla jotakin. Jos nyt edelleen energiapolitiikassa pysytään, niin esimerkiksi on täysin järjetöntä vastustaa saasteettominta ja vaarattominta energiamuotoa ydinvoimaa, josta lukuien asiantuntijoidenkin mielestä voi löytyä pelastus pelättyä ilmastonmuutosta vastaan.

Jonkin verran haitallisia ovat myös kaikki ne puolueet, joiden tavoitteena on ainoastaan oman kannattajaryhmän etu ja maan etu tulee vasta toissijaisesti, jos silloinkaan. On valitettavaa, että tähän ryhmään kuuluvat myös monet suurimmista puolueista, sillä poliittinen painoarvo saattaa kallistaa mielipiteitä pois kansallisesta edustamme. 

Pikkupuolueet ovat yleensä melko harmittomia ja pääasiassa yhtyvät hallituspuolueiden näkemyksiin. Aina en motiiveja ymmärrä, mutta ehkäpä he tajuavat, että ”on turha potkia tutkainta vastaan.”  Useimmat asiat lopulta menevät, niin kuin niiden pitää mennäkin, mutta pientä kitkaa nuo haittapuolueet saavat aikaan, ja ainakin se tulee kohtuuttoman kalliiksi pienelle kansalle.

Jos minä nyt oikeasti nimeisin SDP:n haittapuolueeksi, niin saattaisin sen kuitenkin nimetä hallitukseen, sillä saattaisihan sillä olla merkitystä työrauhan kannalta ja Rinnekin oppisi ymmärtämään, ettei sellaista voi luvata, mitä ei ole olemassa. Uskon, että jokainen puolue haluaisi jokaiselle suomalaiselle paremman ja korkeamman elintason, mutta suurin osa puoluejohtajista on ymmärtänyt tuon reunaehdon. 

Jos jotain luvataan, lupaukselle pitää olla myös katetta.

”Tässä maassa on paljon mälsää...”  Tuskin mälsä kuitenkaan häviää rajojen sulkemisella tai valeuutisilla. Pysytään totuudessa ja ajatellaan jokaisen päätöksen vaikutusta kokonaisuuteen.