sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Venäläinen kielipuolue

”Äärioikeisto ei ole peloista pahin“ – näin otsikoi Etelä-Saimaa kirjoittaessaan Norjan attentaatista. Totta se näyttää olevan, että kansa ei tajua äärioikeiston vaarallisuutta ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. Kun Suomessa äärioikeisto jäi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi äidinmaito-kokoomuslaisten turvin, alkoi taas tapahtua. Sama katastrofi, joka oli alkanut jo silloin, kun äärioikeisto oli voittanut edelliset vaalit, sai jatkua. Toistaiseksi ei suomalaisten muutoshalu vielä riittänyt, vaan Kataisen kaunopuheisuuden annettiin hämätä ja hämärtää käsite ”äärioikeisto”. Rökäletappiosta huolimatta vanha meno sai jatkua. Kataisen juoksutyttö vain vaihtui demarienkin siirtyessä pari pykälää oikealle, selvästi ohi perussuomalaisten.

Oikeasti minä en varmaan tiedä politiikasta mitään, mutta asioista ymmärrän ja niiden mukaan arvion eri puolueiden asemaa ja tekemisiä.

Ihan järkyttäviä ne tutkimukset, jotka kertovat, että suurin osa äänestäjistä ei edes tiedä, millaisia asioita heidän äänestämänsä puolue ajaa. Jos jokainen suomalainen joutuisi paneutumaan asioihin ja niiden seurauksiin, niin olisi hauska nähdä, millaiseksi Suomen puoluekartta muodostuisi. Jos joku asia on varmaa, niin varmaa ainakin on, että se olisi kokolailla erinäköinen.

Joo… niin minä teen.

Jos saan Kallan kuvernöörille kuuluvan kiintiöpaikan Suomen eduskunnassa, niin perustan venäjänkielisen kielipuolueen. Ai että en muka osaa venäjää? Ei se haittaa, ei… ovathan vihreätkin politiikassa mukana, vaikka eivät ymmärrä politiikasta mitään.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Onko tarkoitus vesittää tarkoitus?

Kaikkien ihmeellisten kysymysten lisäsi heräsi myös tuo kysymys. Joku kansalaisten rahoilla tekstiviestejä lähettävä kansanpalvelija hoksasi, että joku saa tuloja palauttamalla tyhjiä pulloja kauppaan. Sehän pantin tarkoitus olikin. Pääsääntönä kai tarkoitus oli pitää luonto siistinä, ja toisaalta palauttaa käyttökelpoinen pakkausmateriaali edelleen käytettäväksi.
Keksittiin siis, että pullojenkeräilijät on verolle pantava. Kun pantin hinta on 20 senttiä, on ehdottoman tärkeää, että verottaja saa siitä ainakin 20%, joka tekee siis noin 4 senttiä.

4 senttiä on 0,04 euroa, joten yhden euron verotuloihin valtiolle on köyhän pullonerääjän kerättävä 25 pulloa. Kun hän on kerännyt 200.000 pulloa, on hän saanut kokoon verotuloa valtiolle sen 30.000 euroa, jona Kataisen tarpeeton matka yksityiskoneella EU:n kriisikokoukseen maksoi. Todella tehokkaita nämä palvelijamme. Pullojen kerääjältä menee koko ikä, jotta hän saa aikaan sen tulon, jona Katainen tuhlaa tunnissa.

Juuh... populismiahan tämä. Suomen kielessä populismin nimellä kulkee kaikki se, mitä muissa kielissä sanotaan totuuden kertomiseksi.

Voivathan nämä esimerkit olla hieman karkeita, mutta semmoista se joskus on. Oikeasti koko totuus on vieläkin karkeampi. Voipi olla, että joskus kerron senkin teille. Toistaiseksi se on valtiosalaisuus, ja siitä voisi saada jonkun tuomion. Toivottavasti jaksatte odottaa. Ajatelkaas nyt, mikä ongelma olisi syyttäjälläkin, kun kertosin, että ministeri x on täydellinen tomppeli. Joutuisi pohtimaan, syyttäisikö valtiosalaisuuden paljastamisesta vaiko herjauksesta.

Minustako presidentti?

Voi itku, voi itku. Tämän blogin tarkoitushan oli tarkkailla Kanta-Suomen politiikkaa hieman satiirisesti, mutta taisi lipsahtaa traktoritieteen ja kirkon rakennustekniikan puolelle.

Sen verran politiikka kuitenkin kiinnostaa, että kun Halosen kissa on haudattu valtiollisin mielenosoituksin, voin taas palata Kreikan kriisiin. No kriisissähän ne ovat muutkin valtiot ja kohta Suomikin, jos kansan tahdosta huolimatta Kataisen annetaan huseerata mielensä mukaan kansainvälisessä politiikassa. Tuskinpa täysin onnistuu tämä ihmisten hämääminen suullisin lupauksin. Jos tätä vauhtia jatkuu, niin Suomi siirtyy yksipuoluejärjestelmään, kun kaikki oivaltavat, että Soini on ollut koko ajan oikeassa.

No eihän se Soinikaan kaikessa ole oikeassa, mutta Kreikan asiassa kyllä. Tuskin minä häntä kuitenkaan presidentiksi äänestän, vaikka en parempaakaan ehdokasta tiedä.

Itsekään en ole päättänyt, suostunko ehdokkaaksi. Järjestän sitten lehdistötilaisuuden ja suostun. Vaimo on luvannut keittää tilaisuutta varten kolme kupillista kahvia ja ostaa sokeria.

Ihan tosissani olen sitä mieltä, että presidentille pitäisi asettaa tietyt pätevyysvaatimukset ja panna paikka sitten hakuun. Eduskunnan suoritettua esikarsinnan saisi kansa äänestää ehdokkaista. Ehkä sitten taas saisimme ensimmäisen kunnollisen presidentin sitten Kekkosen ajan.

Ai että Kekkonenko paras presidenttimme? No ei minun mielestäni, mutta kuitenkin oikeasti ainut nykysukupolven aikana.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Hallitsijan huolet

Iltapäivälehtien pääotsikoissa oli tässä päivänä muutamana Tarja Halosen kissan kuolema. Totta... kokemuksesta tiedän, että kissan kuolema tai vaikkapa vain katoaminen on järkyttävä kokemus meille kaikille eläinten ystäville.

Menneinä vuosina, kun koetin hyödyntää työpanoksellani tätä tasavaltaa, omistin minäkin Miska-nimisen kissan, joka yhtenä päivänä otti ja katosi. Kyllä suretti. Niin että hyvin minä ymmärrän tämän päämiehen murheen ja asian tärkeyden.

Mielessänikään ei ole käynyt, etteikö iltapäivälehdet kirjoittaisi vain tärkeistä asioista. Jos olisin kyseisen tapahtunan aikana ollut Kallan kuvernööri, olisivat varmasti kaikki Kallan iltapäivälehdet nostaneet tapauksen ykkösuutisekseen. Nyt kissani Mannerheim on joutunut erikoistarkkailuun juuri katoamisen vaaran vuoksi. Matkallani Venäjän rajalta Kallan rajalle se saa istua traktorin konepellillä, että en hetkeksikään kadottaisi sitä silmistäni. Pelättävissä nimittäin on, että Mannherheimin katoaminen nousisi hetkessä kaikkein tärkeimmäksi tapahtumaksi ja Kreikka jäisi ihan vaille huomiota.

Niin että hyvin ymmärrän hallitsijakollegani huolet. Mannerheimin rasitteena kun on vielä tuo nimi ja sarjakuvasankarin rooli. Ajatelkaapa vaan, jos Aku Ankka kuolisi!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Akkua ostamaan

Sitten vain akkua ostamaan. Tosi suolaisissa hinnoissa noi vanhaan traktoriin sopivat virtalähteet, mutta minkäs voit. Ei kulje traktori ilman akkua ei. Pellolla olen joskus traktoria ajanut, mutta nyt on mentävä vaan muun liikenteen sekaan. No, voihan sitä hullumminkin menetellä. En vaan tiedä miten. Ehkä vaikka Kallan kuvernöörin virkaan astuminen käymättä Kallassa lainaan. Semmoista se on, ei voi luottaa, että laki kieltäisi hulluuden. Onneksi kiellä, muutenhan Suomikin joutuisi toimimaan ilman eduskuntaa, joka tietysti saattaisi olla Suomelle vain hyväsi. Ilman päätöksiä on parempi elää kuin huonojen päätösten kanssa.

Nyt sitten vain akku traktoriin ja traktori käyntiin. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, lähteekö se edes liikkeelle. Lähti se viimeksi, minulle vakuuteltiin… siis kymmenen vuotta sitten. Sellainenhan se on, vuoden 1961 DAVID BROWN… Kulkee hyrskyttää… tai siis hyrsykytti ainakin 1900-luvulla. Toivotaan nyt, että sen verran siunausta matkassani on, että perille pääsen. Saas nähdä sitten. Kahvit juon ja pullaa syön matkalla, jos joku tarjoaa. Syön muutakin niin kuin traktorikin, mutta en äntelönään kuitenkaan jouda pysähtymään… paitsi tankille, jos joku tahtoo tarjota. Hyvään tarkoitukseenhan se menee… Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen hyväksi. Kyllä se jotenkin antajalle palkitaan. Jos ei tässä elämässä, niin sitten myöhemmin.

Niinhän minä sanoin, että soittaa saa. 044-5152601.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Traktorilla taivaaseen



Valkoinen traktori on kuin enkelin siipi. Ainakin sen tehtävänä on kantaa minut Lappeenrannasta Kalajoelle, jossa sen tehtävänä on sitten osallistua tsasounan rakennustöihin. En minä sillä aio rahaa kerätä, mutta hirsiä vedellään jos perille pääsen.

David Brown, vm. ’61 kulkee kuulemani mukaan 25 - 30 kilometriä tunnissa, joten kyllä siinä aikaa menee. Menisi varmaan tupakkiakin, jos polttaisin. Vaan enpä polta, joten voin käyttää tsasounan rakentamiseen jonkun euron omaakin rahaa. En minä taivaspaikka yritä ostaa, tuskinpa saan sitä, vaikka jyrryytän traktorilla Lappeenrannasta Kalajoelle. Ja niinhän minä aion tehdä. Taivaspaikka tullee aikanaan, jos Jumala suo, ajoinpa minä traktorilla vaikka helvetin porteille.

Ihan yksinkertaisesti tämän tapahtuman tarkoitus tuoda traktori, joka sattuu olemaan Lappeenrannassa, Kalajoelle. Tämä on halvin tapa, niin olen laskenut.

Reittini kulkee Lappeenrannasta Mikkelin kautta Jyväskylään ja sieltä Ähtärin, Kannukseen, Himangalle ja Kalajoelle. Luoja paratkoon, voit tietää milloin missäkin olen, mutta jos lähden Lappeenrannasta 28.7.2011 kello 8.30, niin Jyväskylässä olisin samana päivänä joskus kello 18 aikoihin. Ehkä vasta seuraavana päivänä jatkaisin matkaa, jos silloinkaan. Pitäisiköhän Kalajoelle saapuminen ajoittaa sunnuntai-iltaan?

Niin, rahaa en tällä matalla kerää, mutta jos joku haluaa rukoushuoneen kannatusjäseneksi liittyä, niin maltan kyllä pysähtyä antaakseni jäsenmaksulapun. Ei ole traktorissa vielä peräkärryäkään, joten kyllä sellainenkin kelpaisi. Kyllä kai Taavetti sen Kalajoelle vetäisi.

Jos jotakuta kiinnostaa matkani, ja haluaa tietää missä milloinkin menen, niin saa soittaa: 044-5152601.

Siunausta!

www.kalajoenrukoush.nettisivu.org

Muodollisesti pätevä

Muodollisesti pätevä. Tarkoittaakohan se sitä, että on jotensakin hyvin muodostunut ja myös hauska katsella? Eihän siinä mitään, jos missimäinen mannekiini on myös oikeasti pätevä. Meillä vaan ei ole tapana asettaa pätevyysvaatimuksia muihin kuin vähäpätöisempiin virkoihin.

Mitä mieltä olette ministereistä?

Olisikohan se ihan mahdoton ajatus, että edusunta, jolle valta lain mukaan kuuluu, päättäisi millaisia ministerin tehtäviä maassa tarvitaan. Kun tehtävät ja ministeriöt on päätetty, asetettaisiin ministerille tietty pätevyysvaatimus. Näinhän on esimerkiksi oikeusministerin kohdalla. Kun hallituksen malli ja ministerien pätevyysvaatimukset on asetettu, voisivat puolueet täyttää paikat pätevillä ihmisillä… joko eduskunnasta tai sen ulkopuolelta. Jos tuleva ministeri olisi kansanedustaja, tulisi eduskuntaan hänen tilalleen varamies. Jotenkin hupaisaahan se on, että kun ministerin rooli vaihtuu kansanedustajan rooliin, jopa monta kertaa päivässä, voi hän hyvin äänestää itselleen luottamuslausetta omassa asiassaan. Pienempien virkamiesten kohdallahan tämä ei ole mahdollista.

Ihan oikeasti! Olisiko jotenkin mahdotonta päättää, että liikenneministerillä olisi ajokortti ja puolustusministeri olisi armeijan käynyt?

Armeijaa muuten edellyttäisin puolustusvoimien ylipäälliköltäkin. Olkoonpa hän sitten presidentti tai presidentin veli.