Tarpeettomat tuulimyllyt

Niin, tarpeettomiahan ne nykyisin ovat ja jopa haitallisia nykyisessä käytössään, siis sähköä tuottavina laitoksina. Se haitallisuus näkyy selvästi ainakin kolmella tavalla. Pahinta kaikessa on tietysti se, että myllyt lähettävät hyvin matalataajuista, ihmiskorvalle kuulumatonta ääntä, joka kuitenkin vaikuttaa ihmisten ja eläinten elimistöön haitallisesti. Tästä on myös lääketieteellistä näyttöä, jota Suomessa on kuitenkin vähätelty ja jopa lakaistu maton alle, vaikka kukaan ei ole pystynyt kumoamaan sitä.

Tästä pääsemmekin toiseen haittaan. Tiedetään tuulivoimayhtiöiden käyttävän suuria rahasummia kritiikin hiljentämiseen. On keretty jo luulla, että Suomi on vain vähän korruptoitunut maa, mutta tuulivoimayhtiöt ovat nostaneet lahjontakulttuurin taas pinnalle. Medialle maksetaan vaikenemisesta ja yhtiöille maitaan vuokranneille maanomistajille tarjotaan ylisuuria vuokrasopimuksia, joissa kuitenkin kielletään tuulivoimalle kielteiset mielipiteet.  En tiedä, miten asiantuntijat on saatu hiljaiseksi, mutta ihmettelen suuresti, että lääkärit ja insinöörikunta ovat olleet julkisuudessa melko vaitonaisia, vaikka on oletettavaa, että tuulimyllyjen haitallisuus on yleisesti tiedossa. Ulkomailla on kyllä lääkäreitä, jotka ovat asiaan tarttuneet, mutta asia e ole kiinnostanut meidän omaa lääkärikuntaa, vaikka näytöt ovat melko vääjäämättömiä. Kyllä tämäkin hieman lahjonnalle haiskahtaa, vaikka varsinaista näyttöä minulla ei tästä asiasta ole. 

En tiedä, onko lahjonta ylettynyt jo kuntien päätöksentekijöihin, vai luottavatko yhtiöt omien lobbareidensa kykyyn vakuuttaa keskinkertaisella osaamisella varustettuihin poliitikoihin, sillä yhtään yksittäistä lahjontatapausta en tiedä.  Ei siis yksittäiseen ihmiseen, vaikka toki tiettyihin ryhmittymiin.

Tämä tuulivoimayhtiöiden harjoittama lahjontakulttuuri saastuttaa omalla tavallaan myös meidän poliittisen kulttuurin.

Kolmas selkeä haitta on raha.  Halutessaan tuulivoimalla tuotetun sähkön vaikuttavan edulliselta turvautuvat tuulivoimayhtiöt selkeään valehteluun väittäessään tuulivoimalan käyttöiäksi 25 vuotta.  Voi olla, että jossakin on joku yksittäinen mylly pyörinytkin yli 20 vuotta, vaikka minä en sellaisesta ole kuullut. Tosiasiassa kuitenkin käytössä olleiden ja olevien voimaloiden keski-ikä on vain alle 14 vuotta.  Yleensäkin kustannuksia aletaan laskea vasta sitten, kun myllyt on jo pystytetty, jolloin se kansantaloudellisesti suurin kustannus jää kokonaan pois.  On muistettava, että tuulivoimalat rakennetaan lähes kokonaan ulkomailla ja ulkomaalaisella työvoimalla. Suomalaisten osuudeksi jää yleensä vain maansiirtotyöt, loppupätkän kuljetukset ja betonin valu.

Lopuksi vielä vihreiden mieliaiheeseen - jäteongelmaan. Tuulivoimaloiden jäteongelmat ovat todellisia ongelmia ja ovat moninkertaisia esimerkiksi ydinvoimaloiden tuottamiin ongelmiin nähden. Tuulivoimaloiden purkujätteiden hävittäminen on täysin ratkaisematta, sillä esimerkiksi myllyn siipiä ei yksikään jäte-firma toistaiseksi ota vastaan.  Kun viimeksi kävin Kalajoella, siellä puretun myllyn siivet lepäsivät edelleen maston juurella.  Voi olla, että ovat nyt jo häipyneet, mutta se tuskin on kuitenkaan ongelman kokonaisratkaisu.

Melkoinen ympäristöriski piilee myös ns. tuulipuiston tuhansissa öljylitroissa.

Olen kirjoittanut blogeja kaiken maailman asioista. Usein omia mielipiteitäni, enkä varmaankaan ole kaikkien alojen asiantuntija, mutta tuulivoima-asiassa pidän itseäni asiantuntijana.

Olen hyvin koulutettu DI ja työskennellyt energia-alalla. Tuskinpa piilevä dementia on kokonaan huuhtonut osaamistani pois.

En ole myöskään tuulivoiman vastustaja. Se on ihan hyvä apu purjehduksessa ja pyykin kuivatuksessa.

Yhden asian ihmiset

Olen kyllä kuullut yhden asian liikkeistä, sellaisia puolueitakin tuntuu olevan. Kun maailmassa on niin paljon asioita, ei ole ihme, että esimerkiksi Suomessa on sitten paljon puolueitakin. Se on ehdottomasti myös suomalaisen politiikan heikkous: jos joku puolue ei kaikissa asioissa ole saamaa mieltä kanssani, ollaan pian valmiita vaikka perustamaan uusi ”samanmielisten puolue”. Se on kuitenkin täysin mahdotonta, sillä niin kuin puolueet ovat kaikki hieman erilaisia, niin ovat myöskin ihmiset. Jokaisella puolueella on jokin hyvä asia ja niin on myöskin jokaisella ihmisellä. Kokonaan toinen asia on, onko kyseessä sitten niin painavat asiat, että niiden takia kannattaa tukea tai hylätä jokin puolue.

Minä olen usein hoippunut kahden asian välillä, ja joskus on ollut vaikeuksia tehdä äänestyspäätös.  Nykyisistä eduskuntapuolueista vain kaksi puoluetta on kokonaan vaihtoehtojeni ulkopuolella, ja toki voin ne sanoakin. Vihreät ovat realismista liian kaukana, eivätkä oikein tunnu käsittävän teknisiä ja taloudellisia tosiasioita.  Perussuomalaiset taas menevät rasismissaan liian pitkälle, eivätkä ymmärrä maamme kansallista etua.

Jos minun pitäisi kaivaa jokaisen puolueen agendalta joku positiivinen asia, niin uskon, että se löytyisi kaikilta. Vihreät ovat maahanmuuttomyönteisiä ja hyvin inhimillisiä ja yhteistyökykyisiä. ”Persut” vastustavat tuulivoimaa perustellusti ja kansainvälisiin tutkimuksiin nojaten, vastapainona on taas tuo jo mainitsemani rasistisuus, joka tahraa, minun silmissäni, koko puolueen. RKP:n ohjelmaa en oikein tunne, mutta olen ollut haistavinani, että monia asioita voisin minäkin tukea, jos sattuisi kohdalle.  Molemmilla vasemmintopuolueillakin on joskus välähtänyt ihan hyvin, ja monessa yksittäisessä asiassa olen ollut samoilla linjoilla. Realismi tuntuu kuitenkin olevan hukassa, noin yleisesti ajatellen ja perussuomalaisten tapaan kansallinen etu unohtuu.

Kristillisistä olen aina ollut sitä mieltä, että aate on hyvä, mutta ei ole sopiva politikoinnin keino. Kristillisyys kuuluu tasapuolisesti kaikille, eikä sitä tule minkään poliittisen liikkeen omia. Useimmiten puolue on kuitenkin ollut hyvien asioiden takana, mutta munasi itsensä minun silmissäni menemällä ”persujen” tekemän välikysymyksen taakse, vaikka varmasti jokaisen täytyi ymmärtää, mistä on kysymys.

Mitä Kokoomukseen tulee, onhan siellä paljon tietoa ja osaamista, ja joskus olen itsekin liikkunut Kansallisten nuorten piirissä. Silti olen sitä mieltä, että hyvätkin asiat tahtovat hautautua liiallisen oman edun tavoittelun alle.

En tiedä, miksi tilanne oikeasti muuttuisi, jos presidentillä olisi enemmän valtaa, mutta minun mielestäni nyt istuva kokoomustaustainen presidentti on parempi kuin aikaisemmin istuneet kolme demaria yhteensä. Tuskin minusta silti Kokoomuksen äänestäjääkään saadaan.

Tällaista tämä on. Pidän itseäni valistuneena äänestäjänä ja joudun vain toteamaan, että valistunut äänestäjä joutuu tosi huolella puntaroimaan, mitä asiaa missäkin puolueessa pitää niin painavana, että sen takia kannattaa äänestää.

Toisaalta on myös niin, että muutamien hyvien asioiden takia ei ole syytä äänestää ketään, jos vasta-argumentti on vielä pahempi, tai ainakin yhtä painava.

Valitse tuosta joukosta nyt sitten sopiva.  Kyllä se siihen menee, että yksilöä on ajateltava. Ehkäpä sillä lailla myös puolueet jalostuvat.

Niin urheilumies kuin olenkin, ei urheilumeriiteillä tai laulutaidolla ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen osaamisen kanssa.

Minä olen kahden asian ihminen. Vastustan kallista, tarpeetonta ja terveydelle haitallisten tuulivoimaloiden rakentamista, mutta näen erinomaiset mahdollisuudet maahanmuutossa.

Hyvää vuotta 2020

Vuosi 2019 oli poliittisesti jotenkin kihara ja sai monen hyvänkin ihmisen luopumaan poliittisesta toiminnasta. Säälihän se on, sillä kyllä me näitä yhteisen edun ajajia olisimme tarvinneet, sillä suurin osa nykyisistä puolueista ja poliitikoista tuntuu asettavan oman edun yhteisen edun edelle.  Vilpittömästi toivon, että alkaneesta  vuodesta tulee vuosi, joka painuu historiaan poliittisen heräämisen vuotena.

Jonkinlaista mielipidekyselyä olen ystävieni joukossa suorittanut ,ja melko suoraan monet ovat harkinneet äänestämisen lopettamista. Ei yksinkertaisesti ole löytynyt puoluetta, jota ”kannattaisi” äänestää.  No, henkilökohtaisesti asetan hieman toiveita Sanna Marinin hallitukseen, vaikka Rinteen hallitus ja tuon herran katteettomat lupaukset hieman ryvettivätkin demareiden mainetta. Ehkäpä Sanna Marin ottaa koko kansan huomioon ja pyrkii aidosti ajamaan maamme etua.

Ei minusta ehkä kuitenkaan demarien äänestäjää saada, sillä siihen ei sentään Marininkaan viehättävyys riitä, sillä olen joutunut kokemaan tässä elämässä senkin ajan, jolloin demarien jäsenkirjalla ohitettiin hyvin koulutettuja ja päteviä hakijoita melkein virassa kun virassa.

Timo Soinin perussuomalaiset oli puolue, joka oli aidosti maamme asialla ja pyrki taistelemaan poliittisia virkanimityksiä ja korruptiota vastaan. Muistan, kuinka Veikko Vennamo suoraselkäisesti julisti eduskunnassakin tuota minunkin mielilauseekseni noussutta ”rötösherrat kuriin” -lausetta.  Vennamon SMP oli se pohja, jolle Soini tuon puolueen aikoinaan rakensi.  Minun mielestäni silloin oli helppo nähdä se puolue, joka oikeasti ajatteli tämän maan etua. Rehellisyys, tasa-arvo ja työ olivat ne argumentit, joiden varaan oli helppo rakentaa.

Olin paikalla ”persujen” puoluekokouksessa Jyväskylässä, kun kaikki nuo arvot joutuivat romukoppaan.  Juonittelu ja vallahimo olivat päässeet tähänkin joukkoon pesiytymään, eikä oikeasta isänmaalisuudesta ollut seuraavana päivänä enää jälkeäkään. 

En halua riidellä siitä, oliko puheenjohtajan valinta aidosti demokraattinen vai ei, mutta kuten sanoin, olin itsekin paikalla ja osasin kyllä tehdä omat johtopäätökseni.

Halla-aholaisten aikaisemmasta toiminnasta tekivät myös toiset puolueet johtopäätöksensä, ja ”persuista” tuli kertaheitolla hallituskelvoton. Jos ei mitään olisi tehty, olisi hyvää työtä hallituksessa tehneet perussuomalaisten ministerit joutuneet kärsimään hieman syyttä. Samalla olisi myös kansa joutunut kärsimään.

Sininen tulevaisuus oli se puolue, joka syntyi prosessin seurauksena, ja minun näkemykseni mukaan fiksuimmat ”persut” liittyivät nyt perustettuun puolueeseen. Vahinko, että Suomen kansa ei tätä huomannut, vaan ilmeisesti antoi vanhan nimen edelleen hämätä.  Eihän puolue kuitenkaan enää ollut sama.

Valitettavasti on siis käynyt niin, että Sininen tulevaisuus putosi eduskunnasta ja kuten totesin, moni ystävistäni ei nyt löydä poliittista kotiaan. No minä olen Sininen tasan niin kauan kuin puolue pysyy puoluerekisterissä, sillä eivät aate ja valta ole sama asia.  Ihmettelen kyllä, jos Suomen kansa hylkää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon asettumalla puolustamaan rasismia, joka tuntuu olevan ”nykypersujen” ainoa asia, johon he pyrkivät vetoamaan.

”Persut” puhuvat mielellään maahanmuuttokriittisyydestä ymmärtämättä lainkaan, mistä on kysymys.  Kriittisyys on hyvien ja huonojen puolien tasapuolista tarkastelua, ja toistaiseksi nuo hyvät puolet ovat selkeästi voitolla. Tämä on todettu kaikissa niissä maissa, joissa maahanmuutto on merkittävässä osassa.