Syyllisiä vai syyttömiä?

Valtiojohtoa myöten kauhisteltiin Oulun ”raiskaustapauksia” ja minä muiden mukana, kunnes sain hieman lisää tietoa asioista ja rupesin ajattelemaan ihan itse.  Selvää on, että kyseessä oli rikos, mutta tiesivätkö nämä tekijät edes sitä? Rupesin ihmettelemään, kuinka on mahdollista, että samassa osoitteessa usean kuukauden ajan. Ei täytä ihan niitä tuntomerkkejä, joita raiskaustapauksiin yleensä liittyy.

Voitaisiinko tällaiset tapaukset estää muillakin keinoilla kuin karjumalla ”rajat kiinni”?  Kyllä kotouttamiskoulutus pitäisi aloittaa heti, kun Suomeen haluava ulkomaalainen on ylittänyt valtakunnan rajan. Ensimmäinen asia olisi tietenkin kertoa, mikä tässä maassa on sallittua ja mikä taas rikos. Pahin mahdollinen rangaistus tietenkin olisi, että heitettäisiin takaisin sinne, mistä on tullutkin. Kuolemantuomiotahan meillä ei ole käytössä, mutta usein nuo palautukset merkitsevät lähes samaa asiaa. Sellainen rangaistus toimisi kyllä niin hyvänä pelotteena kuin vain rangaistus olla voi.

Tietenkään tietämättömyys ei vapauta syyllisiä syytteestä, mutta todella tarkan tutkinnan nuo tapaukset ansaitsevat. Syyllisiä saattaa olla muitakin kuin nuo epätoivoiset nuoret, jotka hakevat lohtua väärällä tavalla ja väärästä paikasta. Ehkä meidän nurja maahanmuuttopolitiikka on osa tätä kokonaisuutta.

Näitä tyttöjä en missään tapauksessa halua syyllistää, mutta....  Moni ”mamupoika” on kuitenkin kertonut, kuinka ärsyttävää on, kun suomalaiset tytöt juoksevat heidän perässään. Ehkäpä tässäkin on vähän perää, vaikka se ei tietenkään rikoksiin oikeuta.

Ihan vilpittömästi minä toivon, että teon todellinen luonne saadaan selvitettyä ja totuus kerrotaan sitten myös yleisölle, olipa se millainen tahansa. Tässä maassa on jo ihan riittävästi ulkomaalaisiin kohdistuneita syytöksiä, jotka myöhemmin on todettu kupliksi, mutta niitä on hyvin niukasti julkisuudessa oikaistu.

Samoihin aikoihin julkistettiin myös kaksi linja-auto häirikköä, jotka aiheuttivat vakavan vaaratilanteen. Näihin tekoihin syyllistyneitä on todella vaikea puolustella, olipa heidän motiivinsa mikä tahansa. Myös poliisille nämä saattavat olla Oulun tapauksia helpompia tutkittavia. Jotain epätoivoahan näihinkin varmaan sisältyy, joten ehkä meillä todella olisi aihetta tarkkailla myös omaa suhtautumistamme tekoihin.

Täysin ulkopuolisten vaarantaminen ei ole koskaan oikein, joten ehkäpä nämä ”sankarit” olisi syytä palauttaa mahdollisimman pian pois tästä maasta.

Ihan helppoa ratkaisua näihin ongelmiin ei varmaankaan ole, mutta selvää on, että rajojen sulkeminen ei ole ratkaisu mihinkään. Jos ihminen varmuudella on syytön johonkin, niin syntymäpaikkaansa hän ei ole voinut valita. Surullista on, että niin moni joutuu jättämään synnyinseutunsa vain siksi, että ihminen yleensä on paha ja vallanhimoinen. Osittain tästä syystä meitä suomalaisiakin on ulkomailla lähes kaksi miljoonaa. 

Luulisi, että ainakin me ymmärrämme mistä on kysymys.

Ilmeisesti kaikki eivät ihan kaikkea ymmärrä, sillä varsin monet facebook-ystäväni ovat tuossa foorumissa kommentoineet aivan kuin olisin puolustellut kaikkia noita tekoja. En todellakaan hyväksy niitä, mutta en hyväksy myöskään sitä, että totuutta ei haluta tuoda esille.  Tiedän myös sen, että suurin osa ”mamuistakin” tuomitsee nuo teot.

Työttömän Suomi

Sirpaleisesta politiikasta huolimatta Suomea on pidettävä hyvinvointivaltiona. Meidän onneksemme me emme ole aivan köyhä valtio, eikä meitä hyvinvoinnin jakajia ole kovin paljon. 

Suomalainen sanoo itseään ahkeraksi, ja varmaan se joidenkin kohdalla on ihan totta. Totta ei kuitenkaan ole legenda, joka antaa ymmärtää, että maahanmuuttajat olisivat jotenkin laiskoja ja epäluotettavia. Olen tavannut useita työnantajia, jotka asettavat nämä ”mamut” selvästi suomalaisten edelle.  Toki heilläkin on työllistymisen rajoitteita, joista pahin on kai kielitaito. Suomen kaltaisessa maassa löytyy kyllä työtä kaikille, mutta eräitä työllistymisen ehtoja tulee jokaisen täyttää.

Ehkä suurin työllistymisen vaatimus on halu tehdä työtä. Sen lisäksi on oltava halu oppia jotain, jos ennetään ei osaa mitään.  On siis tärkeä osata jotain ja osata markkinoida osaamistaan. Tässä olisi vielä paljon suota kuokittavana myös koulutusjärjestelmässämme, joka erittäin heikosti ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että joskus joku joutuu ihan itse myymään omaa osaamistaan joko suoraan kuluttajille tai sitten joillekin firmoille.  On myös oltava valmius liikkua paikkakunnalta toiselle, sillä aina ei todellakaan voi olla varma, että juuri nykyinen kotiseutusi pystyy käyttämään sinun palveluksiasi.

Ollessani työllisyyskouluttajana yritin iskostaa nuo periaatteet kaikille opiskelijoille. Kerroin myös, että heti ei kannata hakea johtajan paikkaa Nokialta, vaikka olisikin valmistunut insinööriksi. Voipi olla, että Nokialla on jo johtaja, ja pahimmassa tapauksessa et ole jonossa aivan ensimmäisenä, vaikka paikkoja vapautuisikin.

Sanomani kouluttajana oli se, että ”ota vastaan sitä työtä mitä saat ja sillä palkalla, jonka työnantaja on valmis maksamaan.”  Tämä on kuitenkin se tilaisuus, joka sinulle tarjoutuu ja jossa voit näyttää kykysi.  Jos sinusta oikeasti on johtajaksi johonkin firmaan, sinut kyllä aikanaan löydetään ja pääset etenemään.

Kortistossa saat istua ihan niin kauan kuin haluat, sillä aika harvoin suuret yhtiöt hakevat johtajiaan sieltä. Varmasti aktiivimalli hieman parantaa asiaa, mutta tuskinpa työnantajat silloinkaan tulevat pidemmälle kuin puolitiehen vastaan.

Hieman sellainen vaikutelma on, että työttömästä ei välitä kukaan, ellei työtön itsekkään osoita mielenkiintoa asiaan.  Poliittiset puolueet puhuvat mitä puhuvat ja ay-liike huolehtii vain jäsenistään.

Itse kerroin opiskelijoille, että en ole ollut montakaan päivää työttömänä, mutta toki sillekin kertyi hintansa. Vielä korkeampi olisi hinta ollut, jos olisin homehtunut kortistoon ja ihmetellyt, miksi ay-liike on niin välinpitämätön työttömiä kohtaan. Toki olen elämäni aikana joutunut asumaan kolmessa maassa ja Suomessakin useilla paikkakunnilla, mutta nyt katson sen rikkaudeksi, jota ei kaikilla pikkujohtajillakaan ole.

Toki minunkin elämäni olisi voinut mennä paremmin, varmaan meillä kaikilla, mutta jokainen saa kykyjensä mukaan. Nyt saan kuitenkin viettää hyvin ansaitsemiani eläkepäiviä lapsuuden maisemissa.  Syntymäseutu jäi Venäjälle, mutta olen sen vain hyväksynyt.

Rikkaus on sitä, minkä rikkautena näkee, ja työ on muutakin kun rahanansaitsemiskeino.

Jos onnellisuus on sitä, että saa koko elämänsä asua syntymäpaikoillaan, niin se on sitten sitä, mutta ei pitäisi sitten itkeä työttömyyttä.

Sellaista elämä on … kaikella on hintansa.  

Rasistit ja suvakit

Nuo kaksi nimitystä ovat toinen toisistaan käyttämiä haukkumanimiä. Niiden suurin eroavaisuus onkin siinä, että esimerkiksi minä voin hieman ylpeästikin sanoa olevani ”suvakki”, mutta tuskinpa kovin moni rasisti edes myöntää olevansa rasisti, vaikka aina vaan viljelee rasistisia aatteita, sanoja ja tekoja.  Rasismi koetaan jotenkin inhottavana ja kielteisenä, joten rasistitkin pyrkivät kieltämään tämän.

  

Eräs näkyvin rasismin muoto on maahanmuuttovastaisuus, sillä tuskinpa kovin moni voi kertoa, että emme tarvitse väestön kasvua emmekä työvoimaa, joka voisi pelastaa näivettyvän huoltotaseemme.  Pidämme itsestään selvänä, että me suomalaiset saamme muuttaa ihan minne vain, mutta väärä väri tai väärä uskonto on ilman muuta este Suomeen muutolle. Meitä suomalaisia on ulkomailla lähes kaksi miljoonaa, mutta maahanmuuttajat sopisivat kaikki olympiastadionille.

Lievimmässä muodossaan maahanmuuttovastaisuus ilmenee kustannuksiin vetoamalla. Onhan se totta, että kotouttaminen aina vähän maksaa, mutta ei edes murto-osaa siitä, mitä maksaa Suomeen syntyminen neuvoloineen, koulutuksineen ja lapsilisineen, puhumattakaan opintotuesta.  Kaiken järjen mukaan pitäisikin kieltää maastamuutto eikä suinkaan maahanmuutto.

Maahanmuutto on investointi, joka tuottaa melko lyhyessä ajassa siihen sijoitetut rahat, mutta maastamuutto tuskin koskaan.

Kun kauppias laskee kannattavuutta, niin kyllä hän huomioi myös tulot eikä vain menoja.  Uskonnollisin perustein maahanmuuton haluaisivat kieltää ne, jotka eivät erityisesti välitä mistään uskonnosta.

Jotta ulkomaalaislähtöisten ja syntyperäisten suomalaisten työllistymistilastot, joihin usein vedotaan, olisivat vertailukelpoisia, niin suomalainenkin tulisi kirjata työttömäksi heti syntymän jälkeen. Käytännössähän näin tehdään ulkomailta muuttavalle.

 

Toki minä tilastoihin uskon, mutta tässä on kyllä selvä harha.

Myöskään rikollisuus ei lisäänny eikä vähene maahanmuuton takia. Ihmiset kaikkialla ovat jokseenkin samanlaisia. Eivät aina niin kunnollisia, mutta pääosin kyllä.

Tunnen tosi paljon ulkomaalaisia ja voin vakuuttaa, että kaikki he ovat ahkeria kunnon ihmisiä, eivätkä läheskään niin juoppoja kuin suomalaiset.

Useimmista ulkomaalaisista meidän olisi syytä ottaa oppia.  Noudattaisimme edes itse omia lakejamme, kuten lakia uskonnonvapaudesta. Vasta sitten voisimme huutaa, että ”maassa maan tavalla”.  Rajojen sulkemista en oikeasti kannata, mutta jos joku haluaa ne sulkea, kannattaa miettiä kumpaan suuntaan niitä pidetään auki.

Olen siis suvakki, koska ei ole aihetta olettaa, että ihmisten työntäminen takaisin tuleen jotenkin parantaisi meidän asemaamme.

Maahanmuuttovastaisuus on poliittista populismia, jolla yritetään hämätä tietämättömiä. Oikeasti eivät mitkään tosiasiat tue usein esitettyjä rasistisia väitteitä.

Meidän nuiva pakolaispolitiikkamme saattaa kyllä aiheuttaa Turun tapauksen kaltaisia sekoamisia. Lähes kaikki tuntemani turvapaikanhakijat ovat tästä asiasta kanssani samaa mieltä. Se, että tekijä itse puhui ”terroriteosta”, on selitettävissä sillä, että hän halusi ostaa sillä maamiestensä hyväksynnän, täysin tietoisena siitä, että häntä oltiin palauttamassa takaisin liekkeihin.

Uskon, että useimmat meistä suomalaisistakin olisivat seonneet vastaavassa tilanteessa, jossa ei mitään tulevaisuutta ollut näkyvissä. Ainut tulevaisuuden toivo oli siinä, että sattuisi pääsemään Suomessa vankilaan.