maanantai 8. lokakuuta 2018

Kummallinen ihminen

Olen usein ihmetellyt suomalaisten ihmeellisyyttä. Se ilmenee varsinkin erikoisena äänestyskäyttäytymisenä.  Tottahan se on, että saa meitä suomalaisia ihmetellä, mutta kun seuraa muun maailman menoa, niin ei meissä kautta maailman nyt niin kovin suurta eroa ole.

Hyvin monessa maassa ovat hiljattain olleet vaalit, ja lähes kaikkialla on havaittu sama ilmiö.  Populistiset puolueet ja hallituksenvastainen rintama ovat yleisesti ottaen menestyneet. Jos ei aina ihan vaalien voittajana, niin kuitenkin kärkisijoilla.  Ihan varma en ole siitä, että se johtaa mihinkään hyvään.

Populistien menestystä en niinkään ihmettele, sillä puolueiden johtajana on usein joku karismaattinen ”helppoheikki”, joka kuuntelee kansan mielipiteitä ja kaivaa sieltä sitten tyytymättömyyden siemenen. Populisti lupailee yhtä hyvää ja kahta kaunista, ilman että hänellä olisi aikomustakaan toteuttaa lupauksensa, ja vaikka vilpittömästi niin tahtoisikin, hän jo luvatessaan tajuaa asian mahdottomuuden.  Pääsääntöisesti kansa ei tätä huomaa, vaan hurmaantuu tuosta eleestä, olkon se kuinka moraaliton tahansa.

Miksi sitten nimittelen ihmisiä kummallisiksi ?

Pankaas miettien, mitä länsimaissa demokratioissa yleensä tapahtuu.

Ihmiset äänestävät demoktaattisissa vaaleissa.  Vaalien seurauksena syntyy hallitus, jonka kansa on halunnut, ja ihan pienen hetken vaalien voittajat ovat ihan tyytyväisiä. Sitten politiikan konkareillekin alkaa selvitä, että on olemassa tiettyjä sääntöjä, joiden mukaan pitää toimia, ja että mikään puolue ei voi saada omaa agendaansa läpi sellaisena kuin on äänestäjilleen luvannut.  Tätä politiikan lainalaisuutta ei monikaan tajua, ei edes puolet meistä.

Näin lyhyesti sanottuna se kummallisuus onkin siinä, että kun olemme ensin hankkineet demokraattisissa vaaleissa hallituksen, alamme melko pian vastustaa itseämme, eli tätä hallitusta. Hyvin pian huudamme samaassa kuorossa opposition kanssa ja vastustamme itse valitsemaamme hallitusta.  Minun mielestäni itsensä vastustaminen on aina vähän omtuista.  Toki myönnän, että myös katteettomat lupaukset ovat hieman moraalittomia.

Oppositio on pidättänyt itsellään oikeuden antaa lupauksia, joissa ei ole mitään toteutumismahdollisuutta, mutta me ihmiset uskomme utopiaan jälleen kerran.  Näin syntyy se politiikan yleinen aalto.  Hallituspuolueet menettävät kannatustaan ja oppositio nousee.

 
Joskus tuntuu siltä, että Siperia ei sittenkään opeta tarpeeksi.

Totta on, että emme me keskivertokansa mitään taloustieteilijöitä ole, mutta ehkä meilläkin olisi mahdollista edes hieman ottaa asioista selvää.  Ihan järkevää ei ole suinpäin uskoa, että jos joku tietty henkilö tai hänen edustamansa puolue pääsee valtaan, niin kaikkien elämä paranee ja tulotaso nousee. 

Luultavaa on, että ei nouse tulotaso, eikä elintasokaan parane.  Sama vanha karuselli alkaa jauhaa.  Taas olemme saaneet uuden hallituksen, jonka suosio alkaa laskea ja populisti eduskunnassa alkaa huudella välihuutojaan.

Oikeasti en tiedä mitään lääkettä tähän ”kansantautiin”, joka on jossakin määrin levinnyt jo ulkomaillekin. Olisihan se hyvä, jos se vaikka aluksi vähän lämmittäisi, mutta tällä efektillä ei taida olla edes sitä vaikutusta.

Pahinta kaikessa on se, että ihan itse olemme tähän syyllistyneet ja tämän kurjan olotilan aikaan saaneet.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Älä kaki omaan pihaan

Suomalainen on varsin erikoinen persoona ja erityisen erikoinen on suomalainen duunari. Kulkee kyllä muovipussi taskussa koirantalutusreissuilaan saadakseen talteen mahdolliset koiran ulosteet, jos vahinko sattuu käymään, mutta kakkii surutta omaan pihaan, jos kuvittelee, että hänen etujaan on jotenkin loukattu.

Koko tuon omituisen uskomuksen lähtökohtana on itsekkyys ja ammattiyhdistysliikkeen masinoima ajattelu, että yrityksissä olisi aina kaksi vastakkaista puolta, työntekijä ja työnantaja. Näinhän on kuitenkin erittäin harvoin. Useimmissa tapauksissa työnantaja on firman ulkopuolinen tekijä, jota yleiskielessä kutsutaan tilaajaksi tai asiakkaaksi.  Kun hallitusta tai eduskuntaa vastaan aletaan kapinoida, niin lakkoase on erittäin huono ase. Toki se haittaa yritystä, jonka eteen niin duunarit kuin herratkin yrittävät työskennellä. Samoin siitä aiheutuu vahinkoa myös sille edellä mainitulle työnantajalle, joka saattaa mokomasta lakkoilusta närkästyä ja lopettaa koko asiakas suhteen.  Siitä kärsivät kaikki muut paitsi ne, joita vastaan lakko on suunnattu. Se on kuin omaan pihaan kakkisi. Saattaa kyllä haista naapurin puolelle, mutta haittaa eniten omaa porukkaa.

En minä tästä kirjottaisi, jos sillä ei olisi myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se heikentää meidän imagoamme ja kansainvälistä kilpailukykyä, johon meillä ei todellakaan ole varaa. Olemmehan jo nyt eräs Euroopan kalleimmista maista.

Entisenä pienyrittäjänä ymmärrän hyvin hallituksen idean. Tunnen paljon yrittäjiä, mutta en ainoatakaan, joka olisi halukas erottamaan ihmisen, josta on firmalle hyötyä. Yhtä varmaa on, että hän olisi kyllä halukas potkimaan pihall,e ihmisen josta on yritykselle selkeää haittaa. Tähän pitäisi kyllä riskin kantavalla yrittäjällä olla oikeus.

Kun hallitus on tehnyt työllisyyttä parantavia toimenpiteitä ja niihin tähtääviä ehdotuksia lain säätämiseksi, en oikein halua hyväksyä syitä lakkoiluun. Todellisuudessahan kyse on vain itsekkäästä oman työpaikan säilyttämisen pelosta työttömien kustannuksella.  Ei ole oikein, että yksikään poliittinen puolue asettuu pönkittämään koko valtakuntaa vahingoittavia lakkoja, joilla ei oikeastaan ole mitään perustetta.  Olisiko tässä sittenkin kyse samasta asiasta kuin ”persujen” maahanmuuttovastaisuudessa? Potkitaan päähän heikoimmassa asemassa olevia, jotta saataisiin kannatusta paremmassa asemassa olevilta.

 
Tuskinpa voin kovinkaan paljon vaikuttaa toisten mielipiteisiin, jolleivät nämä itse hoksaa, mistä oikeasti on kysymys.  Varmaa kuitenkin on, että todella suuri ihme pitäisi tapahtua, että minä äänestäisin demareita tai persuja.

Ammattiyhdistysliike huutaa suureen ääneen, miten hallituksen pitäisi keksiä muita keinoja työllisyyden parantamiseksi.  Toki hallitus on niitä keksinyt ja käyttänytkin, mutta mitä on ay-liike tehnyt?  Ei vissiin ole käynyt mielessäkään, että sekin voisi joskus yrittää jotain muutakin kun kaikille vahingollista lakkoasetta. Hallituksen tehtävä on tehdä lakialoitteita ja eduskunnan tehtävä on hyväksyä tai hylätä ne.  Kumpikaan näistä tehtävistä ei kuulu ay-liikkeelle, eikä valtaa tässä maassa voida siirtää senttiäkään siihen suuntaan. Se ei yksinkertaisesti kuulu meidän parlamentaariseen järjestelmään.

Lakko-oikeutta ei sinänsä pidä kieltää, mutta jonkinlainen vastuu niidenkin käytössä tulisi olla.  Lakkoillaan silloin kuin siihen on varaa ja aihetta. Nyt ei oikein tainnut olla kumpaakaan.  Väkisin tässä tulee mieleen, että poliittiset lakot pitäisi kieltää ja antaa parlamentarismin toimia.  Jos päätökset eivät miellytä, niin sitten vasta osoitetaan mieltä.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Eläkekatto

Onhan se ihan hyvä ajatus, että on olemassa jonkinlainen takuueläke. Niin ei ihmisen ihan tyhjille tarvitse jäädä, jos vaikka olisi niin onnellisesti, että olisi koko ikänsä ollut kotiäitinä ja kasvattanut maailmaan puolenkymmentä uutteraa veronmaksajaa.
Tehtävän arvokkuuteen ja ansioituneisuuteen nähden tuo takuueläke on suorastaan naurettava.  Oikeasti sillä ei elä.

En lainkaan väheksy kansanedustajien tai suurten yritysten johtajien eläkkeitä, mutta kyllä ne jotenkin suhteettomilta tuntuvat.  Onhan se tosi törkeää, että jonkun ison valtiojohtoisen yrityksen pääjohtaja saa jopa satakertaisesti sen, mitä tuo äitinä elämäntyönsä tehnyt Pihtiputaan mummo, jonka työ on kuitenkin ollut vähintään yhtä arvokasta kun tuon poliittisilla mandaateilla kekkulehtineen pääjohtajan elämäntyö.

Vaikkapa ei ihan noin räikeitä vastakkaisuuksia haettaisikaan, niin kyllä kai meillä minun kiroama ”kolmikantasopimusjärjestelmä” on paljon pahaakin saanut aikaan, jos ehkä hieman hyvääkin. Kaikilla työmarkkinajärjestöillä on itsekkyys ohittanut yhteisen edun.  Jokseenkin kaikissa neuvotteluissa on ohitettu kaikkein heikossa asemassa olevien etu.  Työttömien etuja ei juuri kukaan aja, ja eläkeläisetkin on saatettu siihen asemaan, että vain ne, jotka ovat jo työikäisinä onnistuneet haalimaan hyväpalkkaisen toimen ja omaisuutta, jolla pitäisi pärjätä ilman eläkettäkin, saavat kohtuuttoman suuria eläkkeitä.

Tiedän, että olisi suorastaan skandaali, jos ehdottaisin käännettyä eläkkeen maksua. Siis niille suhteellisesti vähemmän, jotka jo työaikana ovat saaneet suuria tuloja ja niille taas hieman enemmän, joiden tulot eivät oikein koskaan ole riittäneet muuta kuin juuri ja juuri elämiseen.  Ei kai se ihan suoranaisesti noin menisi, mutta kyllä siinä jonkinlainen progressio saisi olla.

Useimmissa länsimaissa on eläkekatto, ja minun mielestäni se olisi tosi hyvä järjestelmä myös meillä. Jos sanoisin, että 3000 € on hyvä eläke ja voitaisiin varmasti asettaa katoksi, jopa ammattiyhdistysliike järjestäisi mielenosoituksia sitä vastaan. Varmasti huudettaisiin torilla, että ”eläkeläisten asemaa ei saa heikentää.” Moni ikänsä työtä tehnyt ihminen on kuitenkin saanut koko ikänsä tulla toimeen paljon pienemmällä rahalla.  Elättänyt perheensä, rakentanut talonsa, kouluttanut lapsensa ja maksanut velkansa.  Oma opintolainakin tuli maksettua, koska esimerkiksi minun aikanani ei tunnettu sellaista kummajaista kun opintotuki.

Tuskinpa nykyihminen on muuttunut niin toiskätiseksi, että sellaisella eläkkeellä ei tulisi toimeen, varsinkin kun asunnot on jo hankittu ja lapsetkin koulutettu.  Kohtuullinen eläke olisi suuri askel kohden tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

https://www.ksml.fi/kotimaa/Kansanedustaja-haluaa-4-000-euron-el%C3%A4kekaton/233428


Olen kyllä ollut mukana politiikassa, mutta täytyy myöntää, että en kovin aktiivisesti. Johtuneeko se sitten siitä, että minun ajatukseni ovat niin usein ristiriidassa puolueen virallisen linjan kanssa? En usko, että eläkekattokaan ihan kaikille puolueille kelpaisi.  Jos sanon, että opintotuki on kummajainen, joka pitäisi poistaa, nousisi puoli  Suomea takajaloilleen. Ihan vilpittömästi olen kuitenkin sitä mieltä, että kovasti hyvin riittäisi, jos valtio takaisi opintolainan, joka pitäisi maksaa takaisin, niin kuin on laina yleensäkin.  Se lisäisi vastuuntuntoa ja vähentäisi opintojen keskeytymisiä.  Selvähän se, että tuonkaltaiset ehdotukset eivät menisi läpi, vaikka ne ehdottomasti olisivat yhteisen edun mukaisia.  Lopulta kyseessä olisi jopa opiskelijoiden itsensä etu.

Tuskinpa läpi menisi vaatimus, että maasta muuttajien olisi maksettava takaisin valtion sijoitukset ko. Ihmiseen. Lapsilisiä ei ehkä tarvitsisi maksaa, mutta vähintään tuo opintotuki. 

En kaipaa rautaesiripun takaisia maita, enkä koskaan ole kyseisiä järjestelmiä sellaisenaan hyväksynyt, mutta kuulemani mukaan jossain on ollut tämäntapainen käytäntö.  Kyseessä oli kai joku kiinteä summa, jolla sai ikään kuin ostettua itsensä ”vapaaksi”.  Ehkä tätä opintotuen takaisinmaksuvelvollisuutta voitaisiin jotenkin verrata tähän järjestelmään, mutta... Kun oikein ajattelee, niin voidaanko pitää kohtuullisena ja oikeudenmukaisena sitä, että suomalainen veronmaksaja kustantaa vaikkapa ulkomaille muuttavan insinöörin koulutuksen?  Se nyt vaan ei tunnu oikealta.

Jos siis olisin ehdolla johonkin luottamustoimeen, niin minun teemani olisivat:
                                       Kansalaispalvelus niin naisille kuin miehillekin
                                       Eläkkeille kohtuulliset ylä- ja alarajat
                                       Opintotuki korvattava valtion takaamalla opintolainalla.
                                        
Ulkomaille muuttamista ei siis tulisi varsinaisesti estää, mutta jonkinlainen kunniantuntohan se varmaan on niillä, jotka opintotukea ovat nostaneet. Ehkä se kunniantunto ei aina ihan riitä, joten sitä voitaisiin kyllä vahvistaa tietyillä sanktioilla.

Suomeen muuttava” mamu” saisi periaatteessa saman kohtelun.  Ei mitään pakkopalautuksia kenellekään, joka ei muodosta turvallisuusuhkaa täällä ja haluaa elää suomalaisena suomalaisten joukossa.  

maanantai 1. lokakuuta 2018

Pitäisikö se tietää?

No sen verran minäkin tiedän, että ihan kaikkea ei tarvitse tietää. Vaikka olen kaksikin korkeakoulututkintoa suorittanut DI, niin päivittäin törmään asioihin, joita en yksinkertaisesti tiedä.  Sen verran olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että kaikkea maailmassa olevaa tietoa ei kukaan voi omaksua. Saattaa jopa olla niin, että maailmassa on sellaistakin viisautta, jota kukaan kuolevainen ei ole vielä sisäistänyt. Pitäisikö tietää, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen vai eikö sillä ole mitään väliä?

Vaimoni Pirjohan se lukee nettien keskustelupalstoja joskus jopa ääneen minulle, koska pitää niitä vitsikkäinä. Hauskojahan ne tietysti ovatkin, vaikka toisaalta saatan tuntea syvää sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka aivan vakavissaan saattavat pitää tapahtumattomana asioita, joita he eivät ymmärrä.  Pitäisiköhän minunkin lakata haaveilemasta huilusta, vaikka uskon, että musiikki hidastaa dementoitumista… siitä on kuulemma tutkimuksiakin, vaikka minä en tiedä.

Tähän kirjoitukseen sain kimmokkeen jonkun tolleron kirjoituksesta, jossa hän melkein väitti, että ei ole olemassa tutkimuksia infraäänestä, sen etenemisestä ja vaikutuksista.  Mitäpä tuohon sanoisi?  Väite kuuluu samaan sarjaan kuin minun tietoni kuun pinnan rakenteen tutkimuksista. En toki väitä, ettei niitä ole olemassa, vaikka minä en tiedä. Sydänkirurgiastakaan en paljon tiedä, mutta melko huolettomin mielin annoin itsenikin leikata pelkästään uskossa, että lääkärit ovat asiaa tutkineet.

Minulle sattuu olemaan jokseenkin selvää, mitä ääni on, miten se missäkin aineessa etenee ja milloin ihminen sen kuulee ja milloin taas ei.  Ulkomailla,  monessakin maassa, on myös tutkittu kuulumattoman äänen vaikutuksia ihmisiin, eivätkä vaikutukset ole kovin positiivisia.  Nimenomaan infraääni on havaittu erityisen haitalliseksi ja monessa maassa sairaudelle on annettu jopa nimikin.  Yleinen käsitys Suomessa tuntuu kuitenkin olevan, että jos suomalainen yliopisto ei ole jotain tutkinut, sitä ei sitten ole tutkittu lainkaan.  Näin siis maassa, jossa varsin yleisesti palaa sähkövalo ja vielä lankapuhelinkin toimii.  

 
Ihan omanlaisia tutkimuksia meillä kyllä on, joiden mukaan meillä kyllä on maailman parhaat kätilöt ja olemme eräs maailman vähiten korruptoitunut maa. Voi olla, että olen väärässä, mutta useat tosiasioiksi tietämäni seikat viittaavat siihen, että juuri korruptio on se asia, joka on estänyt suomalaisen tulivoimaa koskevan tutkimuksen ja infraäänen vaikutusten tutkimuksen.  Kun vuosikausia asiaa tutkinut portugalilainen professori Alves-Pereira kiersi Suomea luennoimassa aiheesta, oli yleisömenestys varsin heikko eikä media oikein hehkutellut asiaa.  Jotenkin minä uskon, että kun Alves-Pereiran sanoma oli varsin tuulivoimavastainen, saattoi sillä olla vaikutusta asiaan. Jos hänenkaltainen auktoriteetti olisi kiertänyt kertomassa tuulivoiman ilosanomaa, oletan, että lehdistö olisi kovasti ollut kiinnostunut hänestä.

Tuo alussa mainitsemani tollero tivasi asioita, joiden oletan olevan useimmille peruskoulun käyneille selvää kauraa, eikä noiden käppyröiden piirtämiseen tarvita kuin kynä ja paperia.

Kun en muutenkaan vastaile ”keskustelupalstojen” juttuihin, en viitsinyt nytkään vaivautua.  Ikävä sanoa, mutta epäilen, ettei tuo kyseinen henkilö olisi osannut edes lukea tuota grafiikkaa.

Fakta on, että tuulivoima on taloudellisesti kannattamatonta ja terveydelle haitallista. Nuo myllyt eivät ole edes luontoystävällisiä ja rumentavat maisemaa. Onneksi eri puolilla maapalloa on jo herätty siihen kauhufantasiaan, että pian maapallomme olisi kuin kerälle kääriytynyt siili, jos noiden piikkien pystyttäminen saisi jatkua.  Yhä useampi alue muuttuu asuinkelvottomaksi tuulivoiman leviämisen myötä ja maissa, joissa saasteetonta varavoimaa ei ole tarjolla, ovat hiilidioksidipäästöt lisääntyneet.

 
Kaipa minä kuolemaani asti elän, varsinkin kun olen päässyt pakoon infraäänen alta, mutta jälkipolvista olen huolissani. Toki Suomessakin on jo ensimmäisiä myllyjä alettu purkamaan, kymmenen vuoden käytön jälkeen.  Puhuivatkohan ”tuulivoimauskovaiset” ihan pötyjä mainitessaan käyttöiäksi jonkin 30 vuotta? Sellaista laitostahan ei Suomessa ole vielä pystytetty.  Kokemusperäinen käyttöikä esimerkiksi Saksassa on keskimäärin 13 vuotta. 

Saksassa konkurssin tehneitä tuulivoimayhtiötä on päässyt rantautumaan Suomeenkin.  En usko loppumattomaan elinikään myöskään täällä, sillä ilmiselvä todellisuus on, että ilman veronmaksajien tukea eivät nuo yhtiöt voi toimia. On pelkää hämäystä ja puppua väite, että nyt on rakennettu itsensä kannattavia tulivoimaloita. 
Se veronmaksajien antama rahoitushan tulee yhtiöille, eikä suinkaan myllyille.

Tuulivoimalat ovat niitä ulkomailta tulevia ”mamuja”, joista on todellista haittaa meille suomalaisille. Ne ovat sekä kalliita että epäterveellisiä.