On aihetta olettaa

Maailma muuttuu jatkuvasti, mutta ihmiset ovat paljon hitaampia reagoimaan ympäristön muutoksiin.  Keskustelin tässä taannoin erään henkilön kanssa, joka sanoi äänestäneensä aina samaa puoluetta.  Onhan uskollisuus tietenkin kaunis piirre, mutta kun tivasin perusteita, hän alkoi luetella vanhoja vuosien takaisia fraaseja.

On tietysti totta, että maailma muuttuu ja politiikka sen mukana. Samoin käy ihmisille, mutta on aihetta olettaa, että nämä muutokset eivät aina tapahdu samaan suuntaan.  Siitä syystä minä ihmettelen äänestäjien puolueuskollisuutta.  Onkohan käynyt niin, että vaikka ennen ensimmäistä äänestyskertaa olisikin otettu selville puolueen ohjelma ja ajatukset, niin näillä eväillä äänestetään yhä edelleen, vaikka lähes kaikki on yhteiskunnassa muuttunut. Rohkenen minä väittää, että perinteiset työväen puolueetkaan eivät enää aja työväestön etua. Puhumattakaan tämän maan edusta.

Olen ollut jollakin tasolla politiikassa mukana 60-luvusta alkaen ja pari kertaa joutunut myös puoluetta vaihtamaan.  En siksi, että minun ajatusmaailmani olisi paljonkaan muuttunut, mutta puolue oli muuttunut. Jälleen on aihetta olettaa, että sama tapahtuu kaikille puolueille ja kaikille ihmisille.  Uskon, että kaupungin ”duunari” äänestää eri tavoin kun opiskelija ja opiskelija taas eritavoin kun yrittäjä, puhumattakaan eläkeläisestä. Näin siis oletan, vaikka äänestäjällä olisi koko ajan sama sosiaalitunnus. 

Edellä oli tyypillinen esimerkki ihmisen muuttumisesta, johon tietysti vaikuttavat myös ympäristö ja viiteryhmät. Puolueiden muuttumin tapahtuu hieman eri tavoin, mutta lähtökohta hyvin samantapainen. Puolueen muuttumiseen ihminen ei kuitenkaan reagoi yhtä nopeasti kuin omaan muuttumiseensa.  Tyypillisenä esimerkkinä tästä pidän perussuomalaisia.  ”Persujen alkuperäinen aate periytyi Veikko Vennamon perustamasta SMP:stä, joka nousi suureen kansansuosioon. Samaa nousua jatkoi Timo Soinin ja Raimo Visbackan perustama perussuomalainen puolue.  Silloin ”persut” todella olivat isänmaan asialla.  Nyt tästä puolueesta on jäljellä vain nimi, jonka turvin puolue uskoo yhä edelleen keräävänsä kannatusta. Näin siitäkin huolimatta, että kaikki puolueen perustajat ja parhaat voimat ovat siirtyneet toiseen puolueeseen. On aihetta olettaa, että suurin osa puolueen kannattajista ei vielä ole havainnut puolueen sisällä tapahtunutta muutosta, että entiset hallituskumppanit havaitsivat sen heti ja kieltäytyivät yhteistyöstä uudenlaisten ”persujen” kanssa.

Tuskin koskaan Suomessa koittaa aika, että noin rasistinen ja natsimielinen puolue voisi olla mukana hallituksessa.

Kyllä minä toivon menestystä Siniselle tulevaisuudelle, vaikka tuo nimi ei oikein mitään kerro.  Sana perussuomalaiset antaa kyllä viestin, mutta nykyisin aivan vääränlaisen. 

Toivoisin, että kansakin ymmärtäisi, miksi puolueen myös perustajat joutuivat jättämään perustamansa puolueen. Ei se varmaan ole helppoa ollut, mutta taisivat vaihtoehdot olla silloin vähissä.

Se oli ns. veretön vallankaappaus, joka tapahtui ”persujen” puoluekokouksessa 2017. Toki se meni virallisesti sääntöjen mukaan, mutta tuskin kukaan paikalla olija voi väittää, että se olisi mennyt myös hyvien tapojen ja käytäntöjen mukaan.

”Rasistinen vallankaappaus” on juuri oikea termi.

On aihetta olettaa, että Veikko Vennamo oli oikeassa sanoessaan: ”Kyllä kansa tietää.” Kyllä kansa todella tietää, mutta kestää kuitenkin aikansa ennen kuin se herää, sillä nimellä voidaan jonkun aikaa muutosta suojella.

Kun vihreät yllättivät

En minä hattua nosta sille vihreiden puoluevirkailijalle, joka aiheutti häiriöitä lentokentällä.  Ollaanpa mistä tahansa asiasta mitä mieltä tahansa, lakia ja järjestystä tulee noudattaa.  Pidän kuitenkin vihreiden puheenjohtajan ulostuloa asiassa jotenkin tärkeänä, sillä toihan hän kuitenkin selväksi puolueen kannan epäinhimillisiin pakkopalautuksiin.

Suomi luokittelee itsensä sivistysvaltioksi, mutta käyttäytyy kuin pahin barbaari. On aivan selvää, että meillä ei ole virkailijoita, jotka pystyisivät objektiivisesti arvioimaan kunkin yksilön turvallisuustilanteen ja mahdollisen henkeen ja terveyteen kohdistuvan vaaran.

Maa joka pitää itsestään selvänä, että sen omat kansalaiset voivat asua ihan missä tahansa, haluaa rajoittaa saman oikeuden niiltäkin, jotka pelkäävät henkensä puolesta.

Onhan se tietysti totta, että täälläkin saisi pelätä, sillä onhan tämä yksi maailman väkivaltaisimmista maista. Kun tähän yhdistetään Suomessa rehottava rasismi, en ole lainkaan varma, että tämä on ihan paras mahdollinen vaihtoehto noille hieman värivammaisille.  Jos he kuitenkin itse uskovat niin, niin eipä meillä ole riittävää pätevyyttä arvioida toisin. Onneksi rauhanaikaisen elämämme suurin turvallisuusuhka - Odinin soturit - kuoli pahemmin ääntä pitämättä. 

Olen kyllä sitä mieltä, että Suomesta voidaan karkottaa kaikki rikolliset kansallisuuteen katsomatta, mutta rauhallisilla kunnon ihmisillä pitää olla oikeus rakentaa tulevaisuuttaan tässä maassa, ihan etniseen alkuperään katsomatta. Tätä kai Touko Aalto pyrki sanomaan, vaikka puhe oli osittain myös tuon puoluevirkailijan puolustelua.  Siinä ei ollut kyllä mitään puolusteltavaa.  Lakia pitää ehdottomasti noudattaa niin mamujen kuin vihreidenkin.

Minä hyväksyn pakkopalautukset vain silloin, kun Suopo on tehnyt jonkin palautettavan kohdalla arvion, että nimenomaan tuo henkilö on maallemme vaaraksi. Taitaa olla melko harvinaista, että joku ulkomaalainen olisi osoittautunut vaarallisemmaksi kuin oma kotoinen hörhömme.

Ei minusta enää vihreää tule, vaikka tuossa kirjoitukseni alussa puolustelinkin heidän ajatuksiaan.  Olin 60-luvulla kovastikin vihreä aatteeltani ja ihastelin tapaa, jolla opiskelijat puolustivat vihreitä arvoja. Kaikkialla soi tuo sama sävel: vihreät arvot kuuluvat kaikille, eikä vihreää liikettä pidä koskaan politisoida. Silloin uskoin tuohon, mutta katsoin, että vallanhimoiset liikkeen johtomiehet pettivät minut ja monia muitakin tekemällä liikkeestä puolueen. Juuri ja juuri puolueen perustamisasiakirjojen täyttöön herrojen ja rouvien osaaminen riitti, mutta eipä juuri muuhun. Tuskinpa tämä porukka on edelleenkään sen viisaammaksi tullut.  Ainakin he toimivat täysin vihreitä arvoja vastaan hyvinkin monessa asiassa.

 Aina ei voi voittaa, mutta pelkällä utopialla ei elä.

Minä olen myös hyvin uskonnollinen mies, mutta melkein saman kuin sanoin vihreistä, on minun sanottava toisestakin entisestä hallituspuolueesta.  Olen aina ollut sitä mieltä, että uskonto kuuluu kaikille.  En pidä myöskään siitä, että joku puolue julistaa sen ikään kuin omaksi omaisuudekseen. Ei raamattu ole minkään puolueen puolueohjelma, eikä sitä pidä sellaisena syöttää. 

Olen varma, että puoluekartalla tapahtuisi merkittävä puhdistus, jos valtiollisissa vaaleissamme otettaisiin käyttöön kunnollinen äänikynnys.

Vieläkö minun pitäisi ottaa kantaa sinisten ja perussuomalaisten tilanteeseen? Todellisuudessahan on niin, että perussuomalaista puoluetta ei enää ole, vaikka tuo nimi yhä vielä julkisuudessa näkyykin. Kyse on todellakin vain pelkästä nimestä, sillä puolueen aatteet muistuttavat paremminkin natsi-Saksaa kuin kansallista puoluetta, jollaisena puolue nousi julkisuuteen ja kansan suosioon.  Kaipa näiden pienpuolueiden parhaat voimat hakeutuisivat niihin puolueisiin, joiden kannatus nousisi tuon kuvitteellisen kannatusrajan yläpuolelle. 

Periaatteessa olen sitä mieltä, että eduskunnassa ei tarvita yhtään rikollista, ei yhtään saunatonttua, eikä kovin montaa laulajaa tai hiihtäjää, julkijuopoista puhumattakaan.  Ei ole väärin ymmärtää myös kulttuuria, johon lasken myös urheilun, mutta se ei välttämättä vaadi olympiamenestystä.  Politiikka on ammattiasia siinä kuin mikä tahansa ammatti ja se vaatii hyvän perehtymisen ja asiaan vihkiytymisen. 

Tilastollinen harha

Varmasti jokainen on kuullut vanhan hokeman ”vale, emävale, tilasto”.  Eihän tuossa ole mitään perää, sillä vaikka vale ja emävale ovat todella olemassa, ei tilastoja kannata tuohon sarjaan sotkea. Pääsääntöisesti tilastot ovat totta, mutta niiden lukeminen ei ole ihan jokaisen hanskassa… ei edes joka toisenkaan. Toki on myönnettävä, että ei tilastointikaan aina ole aivan loogista. Ja jos niistä todella halutaan poikia jotain tietoja, on syytä kaivella niitä hieman pintaa syvemmältä. Nykyinen tilastointijärjestelmämme antaa melkein joka asiassa mahdollisuuden poimia omiin tarkoitusperiimme sopivan tilaston, joka näennäisesti tukee väittämäämme. Esimerkkeinä tässä nyt muutamia väittämiä ja tilastoja;

”Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien työttömyysaste on korkeampi kuin keskimäärin samanikäisten suomalaisten.”

No onhan tuo tilastollisesti totta, mutta jospa katsotaan tilastoja hieman syvemmälle.

”Mamu” on tullut maahan täysin kielitaidottomana ja hänellä on mennyt 2 – 5 vuotta kotoutumiseen ennen kuin hän on täysin työkykyinen ”suomalainen”. Välittömästi työvoimatoimiston ovesta astuttuaan hänet kuitenkin kirjataan työttömäksi ja saa sitä olla koko kotouttamisvaiheen ajan. Vastasyntynyt suomalainen saa olla tuosta ikeestä vapaana keskimäärin 20 vuotta, johon asti hän on pääasiassa vain kuluttanut tämän yhteiskunnan varallisuutta. Miltähän tilasto mahtaisikaan näyttää, jos tuo alkuajan ero otettaisiin huomioon?

Myös toinen esimerkkini liittyy maahanmuuttajiin.

Suomessa on tilastoitu erikseen ulkomaalaisten tekemät rikokset ja kantasuomalaisten tekemät rikokset. Kun näitä rikoksia vertaillaan siten Suomessa asuviin suomalaisiin ja Suomessa asuviin ulkomaalaisiin, saadaan tilasto todella näyttämään siltä, että prosentuaalisesti ulkomaalaiset tekevät enemmän rikoksia kuin suomalaiset.

Ihan tottahan ei tämäkään tilasto puhu.

Ulkomaalaisten tekemät rikokset Suomessa ovat pääasiallisesti sellaisten ulkomaalaisen tekemiä, joilla ei ole edes asuntoa Suomessa, vaan he ovat naapurimaiden rikollisia, jotka ovat tulleet ”keikalle” Suomeen. Joukossa myös omia maamiehiämme, jotka ovat onnistuneet hankkimaan jonkin naapurimaan kansalaisuuden.

En väitä, että tilasto kääntyisi kokonaan päälaelleen, jos tällainen korjaus tilastoon tehtäisiin, mutta kyllä nuo virheet tässä rasistisessa valtiossa pitäisi korjata ja puhua niistä myös julkisesti.

Totta on myöskin se tilasto, jonka mukaan Suomen väkiluku on ollut hienoisessa kasvussa alhaisesta syntyvyydestä huolimatta.  Tästä saamme kiittää pelkästään sitä, että Suomeen on nyt muuttanut enemmän väkeä kuin Suomesta pois. Hyvä niin, sillä kun jokainen Suomeen muuttanut ulkomaalainen maksaa kansallemme noin 20 000 €, niin vastaavasti jokainen maastamuuttaja maksaa enemmän kuin kymmenkertaisen määrän. Tähän todella kannattaisi kiinnittää huomiota.  Jokseenkin sama suhde on työvoimaan kasvattamisessa.  Kun ulkomaalainen maksaa tuon 20 000€, niin eikös vain syntyperäinen suomalainen maksakin noin kymmenkertaisen määrän.

Juuri nuo tilastolliset harhat antavat rasisteille aseet omien näkemystensä puolustamiseen.  Monet toki uskovatkin asian olevan noin, mutta porukassa on kyllä niitäkin, joiden ainakin voisi olettaa ymmärtävän sen, mitä oikeasti on tilastoitu.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ”maahanmuuttokriittinen” -nimityksen taakse kätkeytyvä rasisti ei missään tapauksessa ole kriittinen… ainoastaan rasisti. Pienikin kritiikki ja asioiden tarkastelu saisi ehkä mielipiteen muuttumaan, ellei tällä mielipiteellä ole rasistiset motiivit.

Minä ”ryssän lapsena” ymmärrän hyvin, miltä tuntuu olla syrjittynä omassa maassaan.

Ei se suomalainen koulujärjestelmäkään sotien jälkeen ollut ihan maailman paras, sillä jopa opettajat yhtyivät tuohon ”pakolaiskritiikkiin”.  Opettajista huolimatta minä onnistuin raivaamaan itselleni jopa ylemmän korkeakoulututkinnon, mutta tunsin paljon ystäviä, jotka olisivat tarvinneet siihen opettajien apua. ”Arjalaista” rotua oleva syntyperäinen suomalainen ei sitä kuitenkaan meille ”karjalaisrotuisille” tarjonnut.

Kuka mistäkin tykkää

On tietysti jokaisen oma asia, mistä tykkää.  Ei kaikkien tarvitse tykätä Amerikan presidentistä. Eikä edes Suomen presidentistä. Mutta jonkinlainen kohtuu pitäisi olla kaikessa.  Jos jossakin maassa on täysi kahjo presidenttinä, niin minä kyllä ihmettelen sitä kansaa ja olen silloin todella onnellinen että olen suomalainen. En ehkä se kaikkein älykkäin, mutta sen verran ymmärtävä, että keskivertokansanedustaja voisin olla kenenkään huomaamatta.  Olen ollut huomaavinani, että parhaiten menestyvät ne kansanedustajat, jotka osaavat olla hiljaa puhuttaessa ja ravistavat tai nyökyttävät päätään aina ohjeen mukaan. Tärkeää on myös olla aina samaa mieltä kuin puolueen puheenjohtaja tai muu johtoryhmän jäsen.  Puoluekuria ei tarvitse hyväksyä, kunhan noudattaa sitä.

Eduskunnan arvovallan kannalta oli myös tärkeää, että kansanedustaja ei asuisi saunan pukuhuoneessa tai jalasmökissä, eikä muutoinkaan kyttäisi väärin niitä ylenpalttisia etuja, joita me kansalaiset olemme edustajiemme välityksellä heille suoneet. Erityisen moitittavaa käytös on silloin, jos pyrkii suutelemaan jonkun toisen puolueen edustajaa jossakin puolijulkisessa tilaisuudessa. Humalatilaa ei lasketa lieventäväksi asianhaaraksi, vaikka pieni känni olisikin katsottava normisuomalaiseksi olotilaksi.  Odotusarvo on kuitenkin se, että kansanedustajiksi on valikoitunut kansakuntamme valioita - tai ainakin hyviä juoksijoita, hiihtäjiä ja sahanteroittajia - joiden oletetaan pienessä hiprakassakin noudattavan säädyllisiä tapoja.

On kuitenkin havaittu, että toiset tykkäävät työstään ja toiset jostain muusta. Valtion johtomme kautta aikojen on tykännyt hieman ”tuliliemestä”, mutta jotenkin on mielessäni käynyt, että ehkä se ei sittenkään sovi kaikille. Vaikka niinhän se on, että mikäpä minä olen ketään arvostelemaan... joskus itsekin ”otin pari cherryä ruuvan päälle”, mutta voin vakuuttaa, että en silloin pyrkinyt suutelemaan minkään puolueen kansanedustajia, enkä edes pyrkinyt eduskuntaan.

Näinhän minä siis ajattelen. Kuka mistäkin tykkää, ja yksilön tasolla se on aivan jokaisen yksilön oma asia.  Jos me kuitenkin menemme vaaliuurnille valitsemaan tälle maalle johtajia, ei varmaankaan olisi liikaa vaadittu, jos ainakin pysähtyisimme miettimään, onko sittenkään ihan paras vaatimus yhteisten asioiden hoitajalta, että hän on hyvä hiihtäjä, hyvä juoksija tai vain mukava juoppo.  Eduskunta ei ole suostunut asettamaan kansanedustajaehdokkaille mitään vaatimustasoa, mutta entä jos me äänestäjät sen tekisimmekin?  Emme enää suostuisi äänestämään ketään rikoksesta tuomittua, humalassa örveltänyttä, tai urheilijaa, jonka ainut meriitti on tuo urheilu. Kävisiköhän siinä niin, että lainsäätäjien taso nousisi.  Varmaa on, että se taso ei ainakaan laskisi, vaikka kaikki hiihtäjät olisivat pois eduskunnasta.

Olen syvästi tietoinen, etteivät minun puheenvuorot kaikkiin pure, niin kuin eivät kenenkään puheet yleensä … paitsi erään Saksassa asuneen itävältalaisen ”mamun”, joka aatteita vieläkin osa kansaa viljelee. Jos nuo mainitun herra H:n ajatukset olisivat olleet muodissa jo ennen hänen astumistaan Saksan kamaralle, ei hän koskaan olisi sinne päässytkään.  ”Mamu-taustan” omaa myös USA:n nykyinen presidentti, joten kovin ihmeelliseltä kuulostavat hänenkin puheensa tuo tausta huomioiden.

No ei ollut Adof-herra urheilija… ei ainakaan kovin hyvä, vaikka nyrkkeilyä harrastikin. Tuskinpa niillä eväillä olisi Saksassa kovin pitkälle pötkitty.  En tiedä, minkä tason golfari lienee Trump ollut, mutta tukinpa tasoituksetkaan olisivat riittäneet tuolle jakkaralle.

Olen usein ajatellut, että noissa valinnoissaan suomalaiset ovat maailman suurimpia idiootteja, mutta nuo pari esimerkkiä osoittanevat, että osataan sitä muuallakin.

Demokratia olisi muutoin hyvä valtiomuoto, mutta se antaa äänestäjille mahdollisuuden luoda tyhjästä idoleja, jotka voivat aiheuttaa todella suuria vahinkoja kansakunnalle.  Ehkä ei äänestäjiäkään ihan hourulasta kannattaisi uurnille kuljettaa. Voi se tilastoitua äänestysaktiivisuutta lisätä, mutta tuskin parantaa tulosta.

Onneksi Ruotsi ottaa vielä pakolaisia vastaan, niin että jos täällä kovin hulluksi tullaan, niin Torniojoen yli ja vilkkaasti.  Hulluuttahan ne ihmiset ovat paenneet kautta aikojen.