Kalajokeakin vähän

Aikuisen oikeesti minä Kalajoesta tykkään, vaikka Kallan kuvernööriksi olen itse itseni nimittänyt. Ei se titteli paljon paina. Ei paina myöskään Suomen presidentin arvonimi, joten siitä vaan. Valitkaa ihan kenet haluatte, minä ole mukana vain siksi, että pidän sitä vanhan kansan tyyliin kansalaisvelvollisuutena. Ihan jokainen ehdokas, ja satatuhatta muuta, pystyy sen pestin hoitamaan.

Mutta siitä Kalajoesta.

Paljon olen kullut kalajokisten arvostelevan niitä satsauksia, joita kaupunki on Hiekkasärkille tehnyt. Tosiasiassa olen miettinyt, että mitä ne satsaukset sitten ovat. Muualta muuttaneena en vissiin tiedä, mistä on kysymys, mutta kun näin äkkiä vaikutta siltä, että ei sinne mitään merkittäviä ole rahaa upotettu. Tontit on myyty, kunnallistekniikasta peritään vastine, ja turistipalvelut tuovat moninkertaiset tulot menoihin nähden. Jos nyt ihan pakko on jotain moittia, niin moititaan sitten vaikka tämän keskustan unohtamista. Varmasti ne miljoona turistia, jotka Särkillä vierailevat, voisivat löytää jotain myös keskustasta, jos olisi jotain löydettävää.

Ihan vaan omin, ilman kenenkään yllytystä ja valtuutusta julistankin nyt kilpailun keskustan kehittämiseksi.

Juu, palkintojakin anna, jos satun sille päälle ja tekijät ovat sen ansainneet.

Ihan oikeasti ja puolitosissamme. Ideoita voisi lähetellä vaikka sähköpostiosoitteeseen "tiedonjyva@hotmail.com". Pankaas tulemaan, mitä vaan. Ja minä voin ajatella niistä ihan mitä vaan, mutta jos jotain toteuttamiskelpoista löytyy, niin varmasti olen mukana tavalla tai toisella.
Juu, ja arvostella kyllä sopii, minunkin tekemisiä, sillä paljon olen tehnyt ja paljon tekemättä jättänyt. Ainakin sen olen elämässä oppinut, että siihen ei hääppöistä miestä tarvita, että pystyy toisen tekemisiä arvostelemaan.

Opetuslapset

Vanhaksi sitä pitää elää, ennen kun kaiken kokee. Mistäpä minä tiedän, olenko vieläkään kaiken kokenut, mutta paljon olen maailmaa nähnyt ja monta itkua itkenyt. Kun iso mies itkee, se on tosi paha paikka, tai sitten se on tosi hyvä hetki.

Minä olen hyvä opettaja... kyllä minä sen olen tiennyt. Minä olen pyrkinyt ajattelemaan keinoja, jolla jokaisen oppilaan saisi oppimaan mahdollisimman hyvin. Useimmiten ne keinot ovat löytyneet, vaikka en ns. pedagogi olekaan. Ihka tavallinen DI, mutta sen verran epätavallinen kuitenkin, että olen saanut luennoida yliopistossa, AMK:ssa, aikuiskoulutuskeskuksissa ja ammattioppilaitoksissa.

Ihmeelliset ovat herran tiet, sillä kun joskus aikoinani jouduin luopumaan ammattikoulun opettajan työstä, koska en ollut pedagosesti pätevä, niin enkös vaan päätynyt opettajaksi laitokseen, joka silloin antoi näitä pätevyyksiä. Ihme se oli siitä huolimatta, että kyse oli vain lyhyestä sijaisuudesta...

No ei minun menneitä pitänyt muistella, vaan kertoa kokonaan uudesta kokemuksesta. Ihan vain auttaakseni otin sijaisen pestin peruskoulun ala-asteelle. Olin luokanopettajana 11-12 v. lapsille. Totta kai se aluksi arvelutti, mutta sitten vaan totesin, että opettaa osaan, asiat osaan ja ihmisiähän nämä ovat.

Voi taivasten valtakunta, kuinka ihania ihmisiä olivatkin. Jos joskus aikuisten taholta olen ollut huomaavinani lievää ikärasismia... eläkeäijä kun olen... niin ainakaan nämä lapset eivät sellaista tunteneet.

Toki minä tiesin, että joskus mentiin oppilaiden oppimiskyvyn ylärajoilla, mutta minusta tuntui, että pääosin se oli oppilaista vain hauskaa. Hauskaa se oli, kun siitä tehtiin sellaista. Oppiminen tapahtui siinä sivussa.

Sitten tuli se päivä, jolloin meidän oli erottava. Se oli se hetki, jota en vielä aikaisemmin ollut kokenut. Lapset tekivät kiitoskortteja. Viimeisellä välitunnilla oli tauluun kirjoitettu "Ari, olet hyvä opettaja - kiitos". Sitten oppilaat lauloivat minulle... koko luokka.

Valalle en mene, mutta minusta näytti, että muutama tyttö itkikin. Kun lasten tekemiä kortteja katselen ja näitä hetkiä muistelen, niin varmaankaan ei niin pahaa päivää tulekaan, ettei näillä eväillä yli mentäisi.

Ainakin silloin oli minullakin tippa silmässä.

Kiitos Päivärinnan koulun 5A-luokka. Muistan teitä lämmöllä lopun elämäni. Kyllä te aina AMK:n oppilaat nokitatte. Tämänkin sain vielä kokea, josta kiitos myös ennakkoluulottomalle rehtorille.

Lahjuksia

Kohtuudella voidaan avatia kansanedustajalta kohtuullista nuhteettomuutta. Jos joku kansanedustaja saa kohtuutonta kestitystä tai ylisuuria lahjoja, olisi vähintäänkin ymmärrettävä, että nämä lahjukset eivät ole tarkoitettu esimerkiksi kansalainen Hilkka Kanervaiselle, vaan nimenomaan kansanedustajalle, tai jossakin muussa vaikutusvaltaisessa asemassa olevalle henkilölle. Jos ihminen ei tätä ymmärrä, on hän tavallista tyhmempi ja siitä syystä oikeasti kykenemätön hoitamaan yhteisiä asioita.

Todennäköisesti hän kuitenkin ymmärtää lahjan ja oman asemansa keskeisen riippuvuuden. Tässä tapauksessa hän tietysti syyllistyy lahjuksen vastaanottamiseen.

Tosi heikko puolustus on se, että hänellä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, joihin lahjonnan antaja toivoo hänen vaikuttavan. Lahjan antajalla on kuitenkin ollut aihetta olettaa, että mainittu vaikutusmahdollisuus on. Tosi heikkoa moraalia osoittaa se, että lahjus on otettu vastaan, vaikka henkilö on ollut tietoinen kykenemättömyydestään vaikuttaa asioihin.

Olipa asia niin tai näin, on kyseessä jokseenkin törkeä menettely.

Suomalaisen oikeuskäytännön mukaanhan se kuitenkin on ollut niin, että poliitikkoja ei tuomita syytteestä huolimatta.

Niin se on ainakin ollut. Toivottavasti löytyy tuomioistuin, jolla on selkärankaa tuomita rikokseen syyllistynyt valekansanedustaja. Tämä voisi tapahtua yhteisen edun nimissä, sillä totisesti se tekisi hyvää meidän poliittiselle järjestelmällemme.

Kukahan vielä muistaa 60-70-lukujen vaihteen tapahtumia, kun korkeita eduskunnan virkamiehiä vapautettiin sillä perusteella, että olivat toimineet ymmärtämättömyyttään. Tämä Hilkka Kanervaisen ymmärtämättömyys toki on ollut laajalti tiedossa, mutta... kun nyt kuitenkin on kyseessä muutoin täyspäiseltä vaikuttava henkilö.

Mikä vale-ammattimies?

Suomessa kohutaan nyt valelääkäreistä, ikään kuin lääkärin ammatti olisi jotenkin erikoinen ammatti, jota ei pysty hoitamaan muut kuin virallisen koulutuksen käyneet. No joo joo. Tietysti on selvää, että kyseessä voi olla ihmisen henki… aivan kuten linja-auton kuljettajan ammatissakin.

Lääkäreiden ja Lääkäriliiton… puhumattakaan Valviran virkailijoista.. on varmasti vaikea myöntää, että ammattiin voi oppia muutenkin kuin virallisen koulutuksen kautta. Selväähän pitäisi kaikille olla, että ei ammattitaidoton voi vuosikausia näytellä ammattimiestä, jos ei todella osaa työtään. Jokseenkin varmaa on, että nämä ns. valelääkärit ovat olleet kohtalaisen hyviä lääkäreitä. Miksi.. no luultavasti siksi, että heidän on ollut pakko hoitaa ammattinsa melko hyvin, ja on ollut myös pakko opetella alaa.

Totta kai on selvää, että valelääkärin paljastumisen jälkeen löytyy ihmisiä, jotka kertovat saamastaan huonosta hoidosta ja siitä miten he ”epäilivät” lääkärin ammattitaitoa.

Niinhän se on. Kun ikää on kertynyt ja elämä on muutenkin ollut vauhdikasta, olen joutunut usein lääkäreidenkin kanssa tekemisiin. Tiettävästi en koskaan ole joutunut tekemisiin valelääkärin kanssa, kylläkin täysin ammattitaidottomien virallisten lääkärien kanssa. Tässä yhteydessä ei liene sopivaa kertoa nimiä, mutta lähes varmaa on, että en olisi tätäkään kirjoittamassa, jos olisin tyytynyt saamaani diagnoosiin. Onneksi en uskonut, ja parin päivän viiveellä pääsin ohitusleikkaukseen.

Varmasti lääkärin ammatti on jotenkin erikoinen, kun siinä pätevyys määräytyy pelkkien papereiden perusteella. Muurarina et voi työskennellä kymmentä vuotta, jos et osaa muurata.

Jaa jaa. Kun minä alan toimia Kallan kuvernöörinä, voi Kallan keskussairaalan ylilääkärin virkaan päästä näyttötutkinnon perusteella. Siitä seulasta pääsee läpi vain ammattitaidolla, olkoonpa paperit millaiset tahansa.

Tästä on kokemusta… olen näyttötutkintomestari.

Höpinää ja rahantuhlausta

En minä tiedä, mitä maksaa lähes A4-kokoinen ilmoitus maakunnallisessa lehdessä. Ehkä ELY-keskus saa sen halvemmalla kuin tavallinen tossunkuluttaja, mutta... Olkoonpa se kuinka halpa tahansa, on se kuitenkin rahantuhlausta silloin, kun sen ymmärtämiseen tarvitaan joku tulkki. En itsekään ole aivan tollero, sillä olen melko korkeasti koulutettu yrittäjä, yritysmentori ja yrittäjien kouluttaja, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään ilmoituksesta, joka oli otsikoitu ”Vipuvoimaa EU:lta”.

No, ehkä minä nyt hieman karrikoin sanoessani, että ”en yhtään mitään”. Kyllä minä nyt jotain, siis minä ihan vähän. Yrittäjiä tunnen paljon, mutta kun heiltä kyselin, mitä he kyseisestä ilmoituksesta olivat mieltä, oli lähes yksimieleinen toteamus, että ”ei mitään käsitystä mistä on kysymys”.

No, onhan sekin totta, että suurin osa heistä on sellaisia, että kyseinen hankerahoitus ei ole edes heidän ulottuvillaan, mutta ainakin heidän pitäisi itse pystyä toteamaan, mistä on kysymys.

Ei ole lainkaan ihme, että joskus on jäänyt ja jää hyvin suuri osa rahoista käyttämättä vain siksi, että yrittäjät luopuvat anomisesta jo ilmoituksen lukuvaiheessa. Seurauksena on usein se, että rahaa hakevat ne, jotka ovat opetelleet uimaankin lukemalla, mutta eivät pysy vedessä pinnalla.

Miksi, oi miksi? Miksi suomalaiset viranomaiset eivät osaa käyttää selkosuomea, vaan piilottavat varsinaisen asian johonkin koodiviidakkoon. Minä, joka opettelin vedessä uimaan, tajuaisin helposti koko jujun, jo esimerkiksi seuraavasta ilmoituksesta:

Euroopan Unionin hankerahoitusta haettavana Pohjois-Pohjanmaalla
Lisätietoja: (tässä puhelinnumeroita)

Se huono puolihan tässä olisi, että se todella työllistäisi näitä puhelimeen vastaajia, mutta varmasti myös hakemukset tulisivat oikein ja oikeaoppisesti. Ja niitä olisi ihan valittavaksi asti.

En minä ainakaan kiinnosta se, mikä on EAKR-ohjelman toimintalinja 2 tai 3, sen enempää kuin ESR-ohjelman alueosien toimintalinjat 1 ja 2. Minua yrittäjänä vain kiinnostaa se, mistä voisin saada rahoitusta mahdollisille hankkeilleni.

Niin… ihan vaan mentorina otin tähän kantaa muutaman yrittäjän innostamana.

Kreikan kansan tahto?

Oikeassa olemisen tarve on huonommuuden tunnetta. Jotenkin tässä Kreikan tilanteessa nyt vaikuttaa siltä, että vain halu olla oikeassa pakottaa suomalaiset poliitikot tuhlaamaan veronmaksajien rahoja.

Pahinta tässä asiassa on, että kreikkalaiset itse eivät tätä apua halua. Koetetaan auttaa siis väkisin. Niin, onhan se eräs väkivallan muoto sekin. Reilun konkurssin vaihtona on velkavankeus. Juuri tätä velkavankeutta kreikkalaiset eivät halua.

Kreikkalaisten oma tahto… siis kansan… tuntuu olevan se, että irti EU:sta ja konkurssi, jonka jälkeen aloitettaisiin puhtaalta pöydältä.

Euroopan suuret valtiot Saksa ja Ranska kyllä sitten selvittäisivät aiheuttamansa sotkun ilman Suomeakin.

Miksi hiivatissa meidän aina pitää pelätä pelottelijoita. Ensin pelättiin, että Neuvostoliitto tuhoaa Suomen, jos joku sanoo ”ruman sanan”. Nyt pelätään, että taivas putoaa päälle, jos ei pelasteta Saksan ja Ranskan pankkeja.

No, oikeastihan nämä pelottelijat kuitenkin lopulta tuhoutuvat. Niin kävi Neuvostoliitolle, ja niin varmaan käy myös EU:lle, olkoonkin, että siitä on ollut myös hyötyä. Se hyöty on kuitenkin hävinnyt asioiden levänperäisen hoidon takia.

Säästöjäkö?

En minä aina haluaisi arvostella julkisen vallan toimia. Niin, en haluaisi, mutta ei sille mitään voi, kun se toiminta on joskus niin toivottaman typerää.

Mietitäänpä nyt vaikkapa noita säästöjä. Kuinka sellainen porua voi päättää säästöistä, joka ei edes tiedä, mitä säästö on.

Säästöä ei ole se, että vaihdetaan maksajaa. Itsenäisten kuntien hävittäminen ja asiointimatkojen pidentäminen ei ole säästöä. Parhaimmillaankin siinä on kyse vain maksajan vaihdosta, aina ei edes siitä.

Oikeaa säästöä on se, että tarpeettomia kustannuksia ei synnytetä ollenkaan ja pakolliset kustannukset minimoidaan. Pienikin säästö on säästö, eikä sen merkitystä tule koskaan aliarvioida.

Kun Katainen lensi yksityiskoneella Brysseliin, se maksoi veronmaksajille 30.000 €. Paitsi että matka oli täysin tarpeeton, vei se yhden sairaanhoitajan vuoden palkan.

Kun Lipponen yritti tuoda valtion kustannuksella viinejä Suomeen ilman tuontilupaa, meni tuohon tarpeettomaan operaatioon n. 100.000 €.

Miksi Suomen valtio alkoi kustantaa jonkun afrikkalaisen oikeudenkäyntejä Afrikassa mahdollisesti tehdyistä rikoksista? Tähän käytettiin miljoonia.

Mitä hyötyä Suomelle on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä? Oikeasti kysyn mitä hyötyä. Sen verran kalliiksi se tulee, että kannattaisi poliitikkojenkin esittää itselleen tämä kysymys. Uskokaa ihan tosissanne, että Suomen kannalla ei siellä ole mitään merkitystä. Ei ole, niin väitän.

Lopuksi tämä vanha ihmetyksen aihe… puoluetuki. Puoluetuki otettiin käyttöön 60-luvulla. Puoluetuki maksetaan puolueille niiden eduskuntapaikkojen mukaan. Miksi helkkarissa? Miten puolueet pärjäsivät ennen tukia? Onko puoluetuen leikkauksista edes puhuttu? En ainakaan minä ole koskaan kuullut.

Kannattaisi vähän ajatella, jos siihen on välineet.