Maahanmuuttajien ikuinen leima

Luin Pakolainen-lehdestä irakilaisen Ali Ibrahimin ajatuksia pakolaisuudesta ja yleensäkin suomalaisten asenteesta ulkomaalaisia kohtaan. Kokemukseni perusteella yhdyn hyvin suurelta osin hänen näkemyksiinsä. Ehkäpä Ali Ibrahim ei uskalla tai ei halua kertoa julkisesti kaikkia ajatuksiaan, joten esitän nämä vain omina näkemyksinäni, vaikka Ali Ibrahimin kertomukset vahvistivatkin käsityksiäni.

Suomi on kauttaaltaan hyvin ulkomaalaisvastainen maa, vaikka varsinaista rasismia esiintyy vain pienissä äärioikeistolaisissa ryhmissä. Tietty ulkomaalaisvastaisuus näkyy kuitenkin kaikilla aloilla jossakin muodossa. Tyypillistä on, että ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei pidetä samanarvoisina suomalaisten tutkintojen kanssa, vaikka tosiasiassa ne voivat olla paljon korkeatasoisempia.  Esimerkiksi moni afrikkalaisia mollaava on unohtanut, että ensimmäisen sydämensiirron maailmassa suoritti etelä-afrikkalainen lääkäri.

Ali Ibrahim puhuu vain omasta perheestään ja omista lapsistaan.  Nämä ovat syntyneet Suomessa ja puhuvat luonnollisesti suomea. Kaikkialla he kuitenkin törmäävät leimaan ”ulkomaalaistaustainen”.  Ehkä Ali Ibrahimin lapsilla ei tästä leimasta suurta haittaa ole, mutta harmittavaahan se on. Minä ”ryssän lapsena” sen hyvin ymmärrän, vaikka olen syntyperäinen suomalainen ja minusta tuo ryssän leima on jo kulunut pois.  Tiedän kuitenkin monia suomalaisia, joiden vanhemmat ovat lähtöisin jostain muualta kuin Suomesta ja he tästä syystä törmäävät moniin esteisiin. Virallinen Suomi ei toki myönnä syrjintää, mutta todellisuudessa sitä on. Luoton ja työpaikan saanti on yksinkertaisesti vaikeampaa kuin suomalaislähtöisillä, vaikka sitä ei oikein toteen voida näyttää.  Kyllä se leima näkyy otsassa, varsinkin jos henkilö sattuu olemaan hieman värivirheinen.

Ali Ibrahim neuvoo: ”Menkää kouluun, oppikaa kieli ja olkaa aktiivisia. Aikaa myöten kaikki muuttuu helpommaksi.”  Minä kuitenkin vastaisin tähän laulun sanoin. ”Paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan”, Noh… ehkä joskus, mutta ei tämän sukupolven aikana. 

Onhan meillä puolueita, jotka hehkuttelevat Sveitsiä mallimaana.  Toki se sitä onkin, mutta sen asukkaista joka neljäs on ulkomaalainen. Ehkäpä tämäkin kannattaisi lisätä niihin Sveitsin meriitteihin. Siitäkö syystä, vai siitä huolimatta?

Väärin laaditut tilastot vääristelevät maahan tulleiden työttömyysastetta. Onhan se toki suurempi kuin työikäisten suomalaisten. Tilastot eivät kuitenkaan huomioi sitä, että maahantulon jälkeen 3- 5 vuotta nämä ihmiset voitaisiin rinnastaa lapsiin ja opiskelijoihin.  Toki he kuitenkin tulevat yhteiskunnalle monin kerroin halvemmaksi kuin lapsilisiä ja opintotukia nauttivat suomalaiset.

Tilastollinen tosiasia on myös se, että nämä maahanmuuttajat perustavat suhteellisesti enemmän yrityksiä kuin kantasuomalaiset. Minäkin tiedän ulkomaalaistaustaisia yrityksiä, jotka työllistävät runsaasti suomalaisia.

Jokaisessa maassa ja jokaisessa kulttuurissa on omat hyvät ja huonot puolensa.  Kurdikulttuurista Ali Ibrahim haluaisi säilyttää vanhempien ihmisten kunnioittamisen, joka Suomessa näyttää unohtuneen, ainakin käytännön tasolla.

Ei pitäisi puhua mistään tasa-arvosta maassa, jossa eriarvoisuus määräytyy jo syntymäpaikan perusteella.

Kaikenlaisten herjojen väliin oli piristävää kuulla erään työnantajan sanovan: ”Jos vain saan näitä ulkomaalaisia, en ikinä ota suomalaista.”  En toki tiedä. kenen syy tämä on, mutta jäljet näyttäisivät johtavan ammattiyhdistysliikkeeseen.  Vaikka tiedän, että tuskinpa tuolta kriisialueelta aivan tossu olisi tänne selvinnytkään, niin ei kai suomalaisetkaan ihan niin laiskoja ole.

Oli se kuitenkin piristävä repliikki kaikenlaisen vihapuheen jälkeen.