Valtioiden synty

Minulla on lievä taipumus ärsyyntyä kaiken asteisesta rasismista tai siihen verrattavasta ahdasmielisyydestä.  Tästä syystä olen usein miettinyt tuota kysymystä valtioiden synnystä.  Valtiot ovat syntyneet lähinnä yhteisöjen hallintajärjestelmän vuoksi, eikä tosiasiassa ole mitään perustetta sille, että omimme tietyn alueen tästä planeetastamme.  Ei Herramme jakanut tätä planeettaa osiin, joista jotkut palat kuuluivat valkoisille ja jotkut taas värillisille. En tietenkään voi tietää sitä, mutta näin oletan.

Vuosien kuluessa ihmisen perintötekijät ovat muokanneet tietyllä alueella eläviä ihmisiä toistensa kaltaisiksi. Näihin perintötekijöihin vetoaminen ei kuitenkaan anna meille oikeutta kieltää toisenlaisilta ihmisiltä tällä alueella asumista, jos he tuntevat siihen ulkoista tai sisäistä tarvetta. Perusteltua on, että näin muodostuneet yhteisöt ovat laatineet omat lakinsa ja vaativat niiden noudattamista turvallisuutensa ja järjestyksen vuoksi.  Lait auttavat noudattamaan myös muita yhteiskunnan palveluja. Aikaa myöten järjestäytyneet yhteiskunnat hankkivat itselleen omia valtion tunnusmerkkejä ja julistautuivat omaksi valtiokseen. Ensimmäiset valtiot syntyivät noin 10.000 vuotta sitten, joskin niiden rakenteet olivat vielä silloin hyvin hauraat ja lait varsin alkeellisia. Rangaistukset ”normien” rikkomuksista perustuivat enemmän kostoon kuin sovitukseen ja kasvatukseen. Näihin, tosi vanhoihin, valtioihin nähden Suomi on varsin nuori yhteiskunta. Jumala tuskin on määrännyt tätä aluetta vain meille suomalaisille kuuluvaksi. Ehkä me sittenkin olemme vain omineet sen.

Me suomalaiset olemme säätäneet lait omaa yhteiskuntaamme varten ja myös sitoutuneet näitä lakeja noudattamaan.  Sananvapauslaki antaa minulle luvan kirjoittaa tähän blogiin melkein mitä haluan. Laki uskonnonvapaudesta antaa minulle taas luvan olla ortodoksi, samoin kuin sen antaa luvan muille katollisille, muslimeille, evankelisluterilaisille jne. harrastaa omaa uskontoaan.  Uskonto ei missään olosuhteissa voi olla turvapaikan myöntämisen este.  Sitä ei saa pitää esteenä muullekaan maahanmuutolle, sillä se yksinkertaisesti olisi itse asettamiemme lakien rikkomista.  Jokaisella uskontokunnalla on omat riittinsä ja tapansa, eikä niiden arvosteleminen ole hyvien tapojen mukaista. 

Kun hätää kärsivä ihminen kolkuttaa ovellemme päästäkseen turvaan, kysymmekö häneltä: ”Mihin uskontokuntaan kuulut?”  Eikö oikeampaa olisi asettaa itselle kysymys: ”Mitä meidän Herramme nyt tekisi?” Tuskinpa siinä sen jälkeen olisi paljonkaan miettimistä! Tämän turvapaikan ovi voi olla meidän itse keksimämme valtiovallan ovi.

Kohtuullista on, että maahanmuuttaja, olipa hän pakolainen tai muulla tavoin maahan tullut, noudattaa tämän yhteiskunnan normeja. Jos hän näin tekee, minun mielestäni meillä ei ole oikeutta sulkea häneltä ovia. Totta kai on myös kohtuullista, että hän itse elättää itsensä, niin kuin tilastojen mukaan valtaosa tekeekin.

Edelleen olen sitä mieltä, ettei Herramme ole määrännyt tätä tiettyä pikkuista plänttiä tällä planeetalla vain meidän suomalaisten alueeksi. Jossakin määrin yhdyn tähän vanhaan intiaanien ajatukseen, että maapallo on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.