Savolainen kansanviisaus ja mustat lampaat

”Oo kuinka oikeessa hyvänsä ja tiijä asiat kuinka hyvin vaan, niin jos aina vaan intät, että työ ootte väärässä ja mie olen oikeessa, et ikinä saa ihmisiä puolellelles.”  Tämän viisauden minä olen joskus poiminut jostain savolaista viisautta käsitelevästä kirjasta. Ikävä, että sitä ei aina vaan muista, vaikka kuinka olisi syvästi tietoinen siitä, että joskus kannattaa valita se pienemmän riesan tie. Semmoisia kai me ihmiset keskimäärin olemme.  Liiankin viisaita omaksi parhaaksemme.

Olen usein jo  vuosikymmeniä - kirjoittanut vanhoista poliittisista käytännöistä.  Yhteisenä piirteenä kaikilla tasoilla näyttää olevan se, että ammatilliselle osaamiselle ei anneta juurikaan arvoa.  Totta on, että poliittinen asiantuntemukseni ei riitä ymmärtämään sitä, että vaaleissa saaduille äänimäärille on annettava suurempi painoarvo kuin esimerkiksi työelämän ja koulutuksen antamalle ammatilliselle asiantuntemukselle. Toki tunnen tuon systeemin, jolla esimerkiksi kuntien lautakuntiin valitaan ihmiset.  Juuri tätä systeemiä minä olen vastustanut. Systeemin tunteminen ei mielestäni ole mitään asiantuntemusta, se on vain sen systeemin tuntemista. Asiantuntemus antaa mahdollisuuden myös arvostella systeemiä. Tuskin minkään puolueen vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät sillä, että lautakunnissa istuu pelkkiä tuolin täytteitä.  Vaikuttamista on se, että näillä paikoilla istuu ihmisiä, jotka tietävät mistä puhuvat ja ymmärtävät kulloinkin käsiteltävän asian. Silloin heillä on todella mahdollisuus myös vaikuttaa.

Kun tämä kritiikki kohdistuu omaan puolueeseen, niin aina on niitä, jotka nostavat siitä hälyn. Näinhän se valitettavan usein menee… korjattavaa olisi, mutta se pitäisi aloittaa noista toisista, jotka oikeasti ovat ”pahiksia”.    Olen peräänkuuluttanut puoluetta, joka reilusti uskaltaisi sanoa, että meillä ei ole tähän lautakuntaan riittävän pätevää henkilöä. Kyllä tämä osittain johtuu myös sen kaltaisesta vallanhimosta, joka ei edes huomioi ihmisiä, jotka eivät ole olleet vaaleissa ehdolla tai ovat saaneet vain melko pienen äänimäärän.  Potentiaalisesti he voisivat olla hyviä jäseniä joihinkin lautakuntiin, kunhan heidän kanssaan keskusteltaisiin ja heiltä kysyttäisiin.

Kun näin ei meidänkään puolueessa menetelty, en voi edelleenkään muuta kuin pahoitella, ettei puolueellamme olisi ollut todellisia edellytyksiä enempiin paikkoihin.  Täällä Kalajoella me olemme edelleen pieni puolue ja sellaisena pysymmekin, jos jatkuvasti mollaamme toisiamme, muita puolueita ja toisten puolueiden jäseniä. 

Omasta asiantuntemuksestani olen sitä mieltä, että se riittää paitsi nykyisen systeemin tajuamiseen, niin myös sen heikkouksien ymmärtämiseen ja parannusten ehdottamiseen.

Ja lopuksi..

Erittäin harvoin otan kirjoituksissani kantaa kehenkään henkilökohtaisesti, puhumattakaan että moittisin tai mollaisin heitä.  Poikkeuksen saattavat tehdä ministerit ja kansanedustajat, joiden tehtävänkuvaan pieni paksunahkaisuus oikeastaan kuuluukin.  Näistäkään en ole käyttänyt halventavia nimityksiä tai väittänyt heitä valehtelijoiksi.  Ihmisten mollaaminen ei kerta kaikkiaan kuulu puhetapaani, enkä pidä sitä fiksuna.

Olen minä sanonut, että puolueissa on ”mustia lampaita”, ja jos urospuolisista lampaista on puhe, niin voin jopa pässistä puhua.  Saattaapa hyvinkin olla, että näin olen kirjoittanut mielipidekirjoituksessani, mutta varmaankin myös maininnut, etteivät nämä ”pässit” ole minkään puolueen yksityisomaisuutta. Kyllä minä edelleenkin olen sitä mieltä, että suomalainen politiikka on täynnä nousukkaita, oman edun tavoittelijoita ja muita mustia lampaita.  Jos joku itsensä sellaiseksi tuntee, se on kyllä ihan hänen oma tuntemuksensa ja antaisi kenties aihetta itsekritiikkiin.