Miehet ja miehen puolikkaat

Ihmisellä, jopa minullakin, tuntuu olevan taipumus provosoitua kun provosoidaan. Useimmitenhan tämä tapahtuu siten, että ei oikein olla täysin tietoisia siitä, mitä puhutaan ja kenestä puhutaan. Kyllä minäkin ärsyynnyn esimerkiksi siitä, kun joku pröystäilee muutaman vuoden opettajan kokemuksellaan minulle, joko tietämättään tai tietoisesti.  En toki minäkään elämäntyötäni tälläkään alalla ole tehnyt, niin kuin en oikein millään alalla. Elämäntyö on siis kokonaan tekemättä, mutta toki opettanutkin olen. Ensimmäisen opiskeluvaiheeni jälkeen vain pari vuotta ammattioppilaitoksessa, mutta myöhemmin sitten lisää, kun opintojakin oli kertynyt lisää.  Koulutustoimialavastaavan tehtävistähän minä sitten lopulta eläkkeellekin jäin, ja ihan näin nopeasti laskien taisi opetusalan työtäkin kertyä reilusti toistakymmentä vuotta.  Ihan mukavaa aikaahan se oli. varsinkin kun nyt eläkkeellä ollessa olen saanut opettaa myös näitä peruskoululaisia.  Vieläkin mielelläni tuurailen, jos tarvetta ilmaantuu.

Tuohon otsikon aiheeseen tuo edellä oleva ei mitenkään liity, paitsi että juuri opettajan kokemus on auttanut lukemaan kirjoituksia niin, ettei kirjoittajan ole lainkaan välttämätöntä signeerata kirjoituksiaan. Tyyli kyllä kertoo kenestä milloinkin on kysymys.  Kyllä se silti jotenkin pikkusieluiselta tuntuu, kun joku vaivautuu mollamaan ihmisiä, vaikka ei itse uskalla edes nimeään paljastaa.  Erityisen ikävältä se tuntuu silloin, kun kyseessä on ihminen, jonka on luullut hyvinkin tuntevansa, ja jota olisi joskus halunnut peräti auttaa vaikeuksissa, joita jokainen ihminen elämässään kokee.  Aina vaan ei kanssaihmisillä ole keinoja tuon avun antamiseen. Kyllä pitkä elämänkokemukseni on senkin puolen tästä maailmasta minulle näyttänyt. Sekä autettavana että auttajana.

Kyllä minussa sellainen paha vika on, että jaan ihmisiä ihan heidän omien tekojensa mukaan erilaisiin kasteihin.  Helposti puhun miehistä ja miehen puolikkaista, vaikka oikeasti kumpaankin ryhmään löytyy myös naisia.  Miesten luokkaan pääsevät ne, joilla on kyky seisoa sanojensa takana, kertoa mielipiteensä omalla nimellään ja tarvittaessa myöntää myös virheensä ja erehdyksensä.  Jos tässä rytäkässä on tullut loukanneeksi jotakuta, niin löytyy myös valmiuksia pyytää anteeksi näiltä ihmisiltä.

Niin, sitten ne miehen puolikkaat.

Miehen puolikkaan tunnusmerkki on itsepäisyys ja ainainen halu olla oikeassa. Miehen puolikas kirjoittelee nimettömiä herjauksia. Herjaa joskus jopa ihan julkisesti omalla nimelläänkin, mutta vain ani harvoin uskaltautuu avoimeen keskusteluun.

Miehenpuolikas arvostaa kyllä tiettyjä ominaisuuksia ja usein julistaa hänellä itsellään olevan juuri näitä ominaisuuksia, vaikka teot puhuvat aivan toista.  Nämä ihmiset luulevat usein, että kukaan ei arvosta heitä, josta syystä kaikkia kanssaihmisiä on parasta pyrkiä mollaamaan. ”Halu olla aina oikeassa, on huonommuuden tunnetta”.  Tästä tunteesta huolimatta nämä miehenpuolikkaat ovat ihmisiä, jotka ovat siinä määrin itserakkaita, että imevät itseensä kaikki moitteet, joita joku julkisuudessa esittää. He ovat aivan varmoja, että juuri heitä tarkoitetaan, vaikka useinkin kirjoittajalla tai puhujalla on monia kokemuksia tarinoidensa taustana, eikä välttämättä tarkoiteta ketään yksityistä ihmistä.

Kyllähän minä myönnän, että joskus minäkin kimmokkeeni saan jostakin yksittäisestä tapauksesta, mutta kirjoittamisen arvoinen siitä asiasta tulee vasta sitten, kun sillä on yleispätevää merkitystä.

Kyllä me tämmöisiä olemme… minä myös. Kyllä minä silti itseni mieheksi luokittelen, vaikka en ihan kauheasti itseäni kehukaan.  En myöskään tietoisesti ketään mollaa… en ainakaan nimellä.  Eikä kauhean vaikeaa ole myöskään väärässä olemisen myöntäminen, jos vain satun sen huomaamaan.  Oikeasti siinä pitää olla tosi tarkkana.

Että miksikö nyt tällaista juttua ?

Ihan vaan siksi, että tämä on poliittinen blogi, ja poliitikot ovat yleensä hyvin voimakkaita persoonia, joista näiden kahden ryhmän löytäminen on tosi helppoa.