"Mediapeliä", sanoi Paavo Väyrynen aikoinaan, kun hävisi presidentinvaaleissa. Nauroin minä silloin muiden suomalaisten kanssa ja ajattelin, että kaikkea se Paavo keksiikin. No, kun en silloin ollut mikään poliittinen henkilö, niin ei tullut edes mieleeni, että siinä jotain perääkin olisi. Paavosta en tiedä, mutta sen tiedän nyt, että siinä olisi voinut olla perää.
Pääsääntöisesti kaikki media on poliittisessa ohjauksessa, täysin riippumatta siitä, julistautuvatko he puolueettomiksi tai jonkin puolueen äänenkannattajiksi. Esimerkiksi sanomalehti julistautuu puolueisiin sitoutumattomaksi heti, kun levikin rajat ”oman puolueen” sisällä on saavutettu. Lehden henkilökunta ei kuitenkaan muutu, joten myös linja pysyy samana.
Olen ajatellut, että en koskaan olisi minkään puolueen jäsen, mutta kyllä minua vain niin suututtaa tuo perussuomalaisten mollaaminen, että täytynee hommata puolueen jäsenkirja.
Miettikääpä nyt tätä!
Kun joku perussuomalainen kirjoittaa omia mielipiteitään blogissa, nousee siitä jumalaton häly ja lehdet antavat tilaa asialle palstakaupalla. Ulkopuolinen painostus on niin kova, että jo pelkkä avustajan mielipide aiheuttaa puolueesta erottamisen.
Kyllä siinä kansaa silmään kustaan, kun tämän tarpeettoman mekkalan taakse kätketään muiden poliitikkojen tekemät todelliset rötökset. Vähällähän se oli, ettei ei Kanervakin jäänyt ilman tuomiota, mutta oli sentään maailman mittakaavan rikos. Oli pako huomioida. James Hirvisaarta ei sentään avustajan rikoksesta tuomittu, mutta puolue kuitenkin erotti miehen määräajaksi. Ehkä se nimenomaan ei ollut oikein, mutta eipä ollut oikein sekään, että Ilkka Kanervaa ei erotettu, vaikka mies sai linnatuomion.
Onhan se tietysti johdonmukaista ja hyvävelihengen mukaistakin. Eihän edes asiakirjan väärennöksestäkään ole syytteitä nostettu, vaikka rikos on mittaluokassaan aivan toista luokkaa. Sama pätee myös moniin lahjusjuttuihin, joista on epäilty useammankin puolueen edustajia.
Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut kansanedustajien rikollisesta menneisyydestä. Sanotaan, että tilaisuus tekee varkaan. Siitäköhän on kysymys, että kansanedustajien joukossa on keskimäärin enemmän rikkeestä, rikkomuksesta tai rikoksesta tuomittuja kuin jossain satunnaisesti valitussa vertailuryhmässä keskimäärin. Kuinkahan paljon niitä olisikaan, jos kaikki epäilyt olisi oikeasti tutkittu ja ne olisi myös viety oikeuteen asti!
Voi hyvä veli tätä Suomen kansaa! Mitenkähän ne Urpilainen ja Soini tätä valtiota kahdestaan pyörittävät, jos kaikki rikolliset poistetaan eduskunnasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti