Haittapuolueet. Vihreät

Anteeksi nyt, että ihan päivän viiveellä en tätä kirjoitussarjaani päässytkään aloittamaan, sillä jouduin pistäytymään pikimmiten sairaalassa. Nyt kuitenkin istun taas koneen ääressä kovasti toivoa täynnä. Eiköhän tämä tästä!

Pohdin kovasti, missä järjestyksessä alkaisin puolueita käsittelemään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että muutan järjestyksen oman mieleni mukaisesti haitallisimmasta vähiten haitalliseen. Tässäkin kategoriassa tuotti erityistä vaikeutta asettaa vihervasemmiston puolueet keskinäiseen järjestykseen.  Syvästi punnittuani hyötyjä ja haittoja tulin siihen tulokseen, että kaikkein pahin on vihreät.  Ei niinkään ajatustensa, vaan osaamattomuutensa vuoksi.  Tilannetta pahentavat tietysti suhteettoman suuret kannatuslukemat, jotka melkein saattaisivat yltää kolkuttelemaan hallituksen portteja.

Alun alkaen vihreät aatteet ovat ihan hyviä ja kannatettavia, mutta kun puolue, vastakkaisista lupauksista huolimatta rekisteröityi poliittiseksi puolueeksi, lopetin vihreiden kannatuksen.  Edelleen olen sitä mieltä, että ne aatteet, jotka todella ovat vihreitä, kuuluvat kaikille ihmisille ilman politiikkaa ja ne pitäisi myös ottaa jokaisen puolueen omaan ohjelmaansa.

Totta on, että ruoho on vihreää ja aidan takana vielä vihreämpää, mutta mikä on saasteetonta ja ilmastoystävällistä, näyttää ylittävän nykyvihreiden käsityskyvyn. Ydinvoimaa vastustamallakin ennätettiin päästä eduskuntaan, ennen kuin totuus alkoi upota sitkeimpienkin ”kaaliin”.  Enää ei niin suunnattomasti vastusteta tätä ”vihreätä” energiantuottotapaa.  Paljon on kuitenkin vielä oppimista.

Vihreiden talouspolitiikasta en viitsi edes keskustella, koska oikeasti sitä ei ole. Kun olen seurannut tuon puolueen talouskommentteja, olen kyllä suorataan kauhistunut. Täytyy vain toivoa, että tämän maan talous ei milloinkaan joutuisi tuon porukan käsiin, sillä silloin voisimme melko pian arvioida kuuluvamme maailman köyhimpien maiden joukkoon.

Vihreät onkin pääosin opiskelijoiden ja nuorten suosikkipuolue tasan siihen asti, kun järki kasvaa ja näkemykset selkeytyvät.  Opiskelua on siis hyödyllistä hehkuttaa niin kauan kuin se puree puolueen kannattajiin, sillä puolueen kannatuksestahan todella on kysymys.  Itsekin olen sitä mieltä, että opiskeluun pitää satsata. Mutta ei nykymallin mukaisesti.  Joka niemehen notkohan saarelmaan ei todellakaan tarvita yliopistoa, mutta ammattikoulutusta tulisi järkeistää ja opiskelupaikkoja lisätä. Nykyisellä systeemillä ei oikeasti saada yhtään ammattimiestä, vaikka alkeet voidaankin opettaa. Ammattimieheksi tullaan aikaa myöden työelämässä.  Toki koulutuksessa on tehty muitakin suuria virheitä, joita ei pystytä paikkaamaan vain rahoitusta lisäämällä.

Jokaisella puolueella on myös hyvät puolensa.  Joskus niiden löytäminen on tavallista vaikeampaa, mutta löytyyhän niitäkin, kun tiukalla seulalla puoluetta katsoo.  Ensimmäiseksi vihreistä on nostettava nykyinen puolueen puheenjohtaja Pekka Haavisto, joka tuntuu osaavan ajatella melko laaja-alaisesti.  Toinen selkeästi positiivinen asia on maahanmuuttomyönteisyys, jonka edut ja inhimillisyyden vihreät näyttävät oivaltaneen.

Vaikka pidänkin puoluetta kokonaisuudessaan haitallisena, en silti väitä sen olevan se Suomelle kaikkein pahin puolue.

Mielestäni vihreät tuovat sopivasti esille näkemyksiä, jotka muilta puolueilta jäävät huomamatta.

Näkemyksiäni puolueista

Toki olen kirjoittanut kaikenlaisia näkemyksiäni lähes kaikesta, koska tykkään kirjoittamisesta ja minulla todella on mielipiteitä.  Koska joskus ammoisina aikoina olen nimennyt tämä blogin kuitenkin poliittisesksi blogiksi, niin olisihan hieman outoa, jos en edes näin vaalien alla ottaisi kantaa myös puolueisiin ja suomalaisten ihmisten näkemyksiin.

Olemmehan me siitä erikoinen kanssa, että on vaikea löytää yli kymmenen hengen yhteisöä, joka pystyisi tekemään yksimielisiä päätöksiä. Parhaimmillaankin tuo porukka jakautuu vähintään kahteen pienempään ryhmään, jonka ääripäät ottavat verisesti yhteen. Jo urheiluaikoinani tämä tuli jotenkin tutuksi minulle, kun ihmettelin, mihin me tarvitsemme esimerkiksi Työväen urheiluliittoa, kun politiikkaa ei kuulemma pitäisi sotkea urheiluun. Toki minustakaan ei tullut TUL:n urheilijaa, koska satuin menemään ”väärään aikaan” salille.  Silloin en toki tiennytkään mitään politiikasta, joten ihmettelin suuresti, miksi muutenkin aneemiset seurat olivat saman lajin puitteissa jakautuneet kahtia.

Nyt olen ollut politiikassa juoksupojan roolissa lähes puoli vuosisataa ja saanut lisää ihmettelyn aihetta. Vaikka ihmettelenkin, niin myös ymmärrys on hieman lisääntynyt.

On paitsi ideologisia eroja, niin on myös tietty määrä johtajan paikkoja, joita saadaan lisää vain perustamalla lisää puolueita.  Näin on syntynyt suomalainen monipuoluejärjestelmä, joka ei ihan sellaisenaankaan suomalaisille riitä. Lähes jokaisessa puolueessa on myös paikallisia konflikteja, joissa mitä ilmeisemmin on kyse vain tuosta johtajan paikkojen vähäisyydestä tai muuten vain vaikutusmahdollisuudesta ja näkyvyydestä joko puolueen sisällä tai sen ulkopuolella.

Tulevien aikojen kirjoituksissa en kuitenkaan aio arvostella sen enempää Suomen poliittista järjestelmää ja koetan pitäytyä myös mahdollisimman kaidalla tiellä puoluepomoista kirjoittaessani, mutta aion kyllä kertoa oman näkemykseni jokaisesta nykyisen eduskuntamme puolueesta.

Olen aina näissä kirjoituksissani pyrkinyt pysymään faktoissa, mutta nyt jo muistutan, että tässä on sitten puhtaasti minun näkemykseni kustakin puolueesta, jotka eivät todellakaan ole faktoja.

Edes omaa puoluettani en aio käsitellä silkkihansikkailla, vaikka varmasti joudun oikaisemaan joitakin selvästi vääriä käsityksiä tästä puolueesta.  Tekisin sen tietysti kaikista puolueista, jos oikeasti tietäisin, mistä milloinkin on kysymys, mutta sitä tietämystä minulle ei kai ole annettu.

Huomisesta alkaen saatte sitten lukea mitä mieltä yksi äänestäjä on kaikista Suomen virallisista eduskuntapuolueista paria tosi pientä ryhmittymää lukuun ottamatta. Olkoonpa nämä nyt sitten vaikka esimerkkejä siitä, miten suuretkaan puolueet eivät ihan kaikkia pysty pitämään sisällään.

Yhden asian liikkeet aion kyllä pitää sisällä käsittelyssäni, mutta todennäköisesti mainitsen heidän agendansa.  Yleensä tällaiset yhden asian liikkeet ovat erityisen helposti ostettavissa ”lehmänkaupoissa”, sillä niin kauan kaikki on hyvin, kunhan heidän agendaansa ei loukata.

Huomisesta alkaen sitten lukekaa hartaudella. Ajatelkaa ja äänestäkää, jos tunnette siihen tarvetta.

Tosielämää?

En todellakaan aina tiedä mikä on totta mikä taas ei. Ihmekös tuo, kun USA:n kansakaan ei tunnu käsittävän mitä maassa tapahtuu.  Monessa muussakin isossa maassa tuntuu olevan vaihtoehtoisten totuuksien muodostama ”uusi normaali”. Suurin osa ihmisitä ajattelee enemmän tunteella kuin järjellä, mikä tekee eräänlaisen kansallisuusaatteen tärkeämmäksi kuin faktat. Ihmeellistä on, että tähän tunnepohjaiseen ”totuuteen” uskotaan silloinkin, kun oikeat faktat ovat tiedossa.  Sellaista uskoa on aika vaikea edes oikeilla faktoilla murtaa.  
 

En minä väitä rakastavani mitenkään erityisesti ulkomaalaisia enkä pakolaisia, mutta kun olen saanut yliopistossa kohtuullisen hyvän matemaattispohjaisen koulutuksen, olen pyrkinyt tarkastamaan faktat kaikista väitteistä, joita olen kuullut.  Eniten vääriä tietoja näyttää liikkuvan aina silloin, kun puhutaan pakolaisista tai maahanmuuttajista. Faktat kertovat, että maahanmuutto - kaikissa niissä maissa, joissa se on merkityksellistä, kuten esimerkiksi Sveitsissä - se on tuonut mukanaan lähes pelkkää hyvinvointia.  Sveitsissä joka neljäs asukas on maahanmuuttaja... seassa myös useita suomalaisia.  Suomalaisia asuu ulkomailla lähes pari miljoonaa.

Tiedän kyllä, että näiden faktojen lateleminen on melkein kun heittäisi ”helmiä” sioille, mutta en malta olla kertomatta vielä yhtä asiaa.

Suomessa ulkomaalaisten perustamat yritykset ovat menestyneet paremmin kuin vastaavat suomalaisten perustamat yritykset. On myös totta, että suurin osa Suomessa yli viisi vuotta asuneista ulkomaalaisista on työllistynyt.  Kokonaisuudessaan ulkomaalaisten maksamat verot riittävät hyvin kattamaan kotouttamisesta aiheutuvat kustannukset.  Voidaankin siis sanoa, että ulkomaalaiset maksavat itse kotouttamiskustannuksensa.

Kun olin tutustunut tilastomatematiikkaan ja ulkomaalaisten rasistiseen kohteluun, minusta väkisinkin tuli ”suvakki.”  Varmaan tähän vaikutti myös se, että itsekin olen pakolainen ja asunut myös ulkomailla. Täällä Suomessa sain kantaa ”ryssän lapsen” leimaa, vaikka olin syntyperäinen suomalainen.  Ruotsissa olin taas ”helvetin suomalainen.”  Hyvin helposti siis otin tuon suvakin takin päälleni, sillä mitkään tosiasiat eivät puhuneet sen puolesta, että pakolaisista olisi haittaa Suomelle.  

Joskus kun keskustelen - tai ainakin yritän keskustella - näistä asioista jonkun maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvan kanssa, luulee hän antaneensa kovinkin paljon periksi sanoessaan, että ”työperäinen maahanmuutto on hyväksyttävää.” Sitten onkin taas suojakilpi edessä, kun kerron, että kaikki maahanmuutto on työperäistä, sillä tosiasiassa kaikki ”mamut” ovat työmarkkinoilla viiden vuoden sisällä maahan saapumisestaan.

Tiedän, että en ole ainut, joka tietää nämä asiat, mutta olen niitä harvoja, jotka ovat pystyneet voittamaan omien ennakkoluulojensa vastarinnan.  Varsinaisesti maahanmuuttovastaisia puolueita ei tosiasiassa kovinkaan monta ole, enkä usko, että puolueiden johtajat eivät myöntäisi sitä tosiasiaa, että me tarvitsemme maahanmuuttoa.  On kuitenkin herkullista vedota tietämättömien ihmisten tunteisiin ja saada heidät pelkäämään ulkomaalaisia. Maahanmuuttajilla pelottelu on eräs tapa kerätä ääniä, sillä pelko on se elementti, joka saa ihmisen käyttäytymisen muuttumaan vaikkapa rasistiseksi.  Moni kunnon ihminen on sortunut tuohon lankaan, ja se on todella surullista.

Ajattelin, että en mainitse tässä kirjoituksessani enää yhtään puoluetta, mutta jotenkin vain tuo ”persujen” propaganda on niin paksua, että se saa mieleni kiehumaan. Jokaisessa puolueessa on kuitenkin hyviä ja huonoja asioita, minun mielestäni jopa perussuomalaisissakin.  Rasismi ja natsimielisten ryhmien sisällä pito on tietysti pahasta, mutta minun mielestäni tuulivoiman vastustaminen on hyvä asia.

Tätä kirjoittaessani sain viestin, että joku natsimielisen huligaaniryhmän jäsen oli hyökännyt ulkoministerin kimppuun.  Jos tämä on totta, se on sikamaista ja kertoo tästä suomalaisesta turvallisuustilanteesta melkein kaiken. Jos se taas ei ole totta, on kyseessä esimerkki valeuutisesta, jolla yritetään luoda pelon ilmapiiriä.