Vasemmistonuoret

Niinhän minä kuulin, että mummokin kepillänsä näkee. Ei siitä vanhan Neuvostoliiton systeemistä mihinkään ollut, mutta aina vaan on ihmisiä, jotka uskovat joulupukkiin. Kaikkein sokeimmat jopa Putiniinkin, joka näyttää olevan vanhan vallan kannattaja. Vanhan vallan kannattaja siksi, että silloisena KGB:n virkamiehenä hänen pääasiallisena tehtävänään oli huolehtia siitä, että kansalaiset käyttäytyivät valtiovallan ohjeiden mukaan. Totta tietysti oli, että Putinin pääasiallinen tehtävä oli valtion turvallisuuden vaaliminen, mutta sen käytännön toteutus tapahtui siten, että kytätään omia kansalaisia, joita kaikkia epäillään vakoilusta ja jonkinlaisesta kansankiihotuksesta. Putin siis oppi jo silloin, kuinka paljon suurempi valta on diktatuurissa diktaattorilla kuin demokratiassa presidentillä. Näin siis Neuvostoliitossa, joka kuoli luonnollisen kuoleman, aivan kuten sokea mummo oli ennustanutkin.

Suomessakin on yhä edelleen kommunistinen puolue ja SKDL:n seuraajana myös Vasemmistoliitto. Molemmat suuressa epärealistisuudessaan käyvät kamppailua kuolemaa vastaan. Hieman tätä kuolemaa on siirtänyt Kaltaisen hallitus, joka on kurjistanut kansan oloja siinä määrin, että kommunismikin voi taas hengittää.

Paradoksi on se, että kommunisti haluavat kansan olojen kohtuullista paranemista, tai ainakin he sanovat niin. Kaikkialla maailmassa näyttää kuitenkin käyvän niin, että kun kansan olot paranevat, niin kommunismi vähenee. Voidaanko nyt sitten sanoa, että kommunismi on itse tehnyt itsensä tarpeettomaksi? No, jos kommunisti todella uskoo siihen, että Putin on lentänyt sorsia saatellen, Mao uinut satoja kilometrejä ja joku pohjoiskorealainen käynyt auringonpilkkuja hakemassa syntymäpäivälahjaksi jollekin puolipöljälle peräkamaripojalle, niin oikeasti tuntuu siltä, että valistustyö on mennyt vähän hukkaan. 

Olkoonpa sitten muutama kommunistikin vielä olemassa. Vaarattomia tuntuvat olevan. Hieman haitallisia tosin toisinaan ovat kaikkein kiihkeimmät työväen aatteen ajajat. Jos ei muuten, niin onhan se jotenkin noloa, että Suomen jääkiekkojoukkue tarvitaan yhden vasemmistoministerin huoneeseen kantamiseenkin. Kokonaisuuden kannalta se kuitenkin on pienempi paha kuin Kataisen ja Urpilaisen kokonaisvaltaiset töppäilyt Brysselissä.

Ihan oman perheen piirissäkin olen tavannut lievää vasemmistolaistumista. Ihan oikeasti perheeseemme kuuluu vain kasi ihmistä ja kuusi kissaa, joten ei siinä nyt kauheasti politikoinnille luulisi sijaa olevan. Jonkinlaista mielipiteidenvaihtoa vain joskus ja tietysti nämä minun blogini, jotka ovat joskus hyvinkin kantaa ottavia. Olkoon nyt sitten minun kannanottoni vaikka tämä: Kansakunnan hyvinvointiin ei ole vaikuttanut kommunismi, eikä minkäänlainen työväen liike. Siihen ei myöskään ole vaikuttanut oikeistolaisuus. Hyvinvointia on tuonut ainoastaan tekniikan kehitys ja markkinatalous. Tätä taustaa vasten on melko koomista, että Suomen paperiteollisuuden tuhoon voimakkaasti vaikuttanut Jouko Ahonen pyrki toistamiseen tehtäviin, joissa hän olisi taas voinut tuhota joitakin elinkeinoja. Onneksi sentään kansa oli viisastunut sen verran, että moinen ehdokkuus käsitettiin lähinnä työpaikkojen virkistyspäiväksi. Saivat nauraa sydämensä kyllyydestä.

Niin, siitä oman perheen vasemmistolaistumisestahan minun piti jotain kertoa. No juttuhan on sellainen, että vielä toissapäivänähän meillä oli vain kaksi kissaa, mutta sitten tyttökissamme Lahja teki neljä pentua, jotka tietysti syntyivät sokeina, kuten kissan pennut yleensä. Syntyivät siis kommunisteina. Uskomme kuitenkin niiden oikeistolaistumiseen sitä mukaa kun silmät aukeavat. Ovat siis vain hetken vasemmistonuoria.

Jussi Halla-aho ja muut hörhöt

Minulla on tapana lukea myös rivien välit, aina silloin kun luen ihmisten haastatteluja tai mielipidekirjoituksia. Rivien välit paljastavat usein enemmän kuin itse teksti, mutta sen ymmärtäminen vaatii tavallista tottuneempaa silmää. Rivien välit kun on yleensä kirjoitettu näkymättömällä musteella.

Luin Helsingin Sanomien haastattelun Jussi Halla-ahosta. En tietenkään voinut olla tarttumatta muutamiin kohtiin, jotka suorastaan paistoivat sanojen seasta.

”Olen väärin ymmärretty, tyhmä mutta ahkera.”

”Oikeasti en vastusta mamuja, sillä olenhan itsekin ollut mamu. mutta maahanmuutovastaisuus tuo mukavasti ääniä.”

”Oikeasti minua ei kiinnosta politiikka, mutta siitä saa kivasti rahaa.”

Jos olen tulkinnut jonkun kohdan täysin väärin, olen kovasti pahoillani. Hörhönä pidän kuitenkin Jussia, mutta jääköön se minun henkilökohtaiseksi mielipiteekseni. Mielipiteen vapaus meillä on, joten se siitä.

Miksi minä näen sitten erityisen punaista kohdatessani todellista maahanmuuttovastaisuutta? Se yksinkertaisesti perustuu minun hieman poikkeavaan kristillisyysnäkemykseeni, sekä käsitykseeni oikeudenmukaisuudesta. Olenhan itsekin ollut mamu.

Mielestäni ei ole oikein, että niin kauan kuin suomalaiset saavat matkustaa vapaasti ulkomaille ja viides osa kansasta asuu pysyvästi ulkomailla, me kiellämmekin muuttamisen tähän suuntaan. Meillä on oikeus ainoastaan vaatia heitä noudattamaan niitä säädöksiä, jotka me olemme laatineet, sekä osallistumaan tämän maan rakentamiseen samoin kuin muutkin täällä asuvat. Tätä minä pidän oikeudenmukaisena.

Mihin tässä sitten sopii kristillinen näkemys? No, minä koen sen siten, että mietin mitä Herramme olisi tehnyt silloin kun ”mamu” kolkuttaa portille. Luuletteko, että hän todella olisi sanonut, että et voi tulla, koska olet vääräuskoinen. Tuskinpa Herramme myöskään on piirrellyt valtakunnille rajoja ja sanonut, että tämän maan saavat asuttaa vain syntyperäiset suomalaiset, ranskalaiset tai norjalaiset. Ne, jotka eivät noudata tämän pienen kirkkokunnan käsityksiä minusta, ovat auttamattomasti kadotukseen tuomittuja, eikä heillä ole paikkaa tässä luterilaisille pyhitetyssä maassa.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että tällaista käskyä ei Herramme ole asettanut.

Minä palvelen Jumalaani oman käsitykseni mukaan ja parhaani teen pystyäkseni noudattamaan hänen käskyjään. Eräs niistä kuuluu: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Vai olenko ymmärtänyt taas väärin? Jos siitä onkin jäänyt pois tämä lause: ”ellei hän ole muslimi”.

Ihan käytännössä olen joutunut toteamaan, että lähes poikkeuksetta nämä meidän ”mamut” ovat keskimääräisesti fiksumpia ihmisiä.

Tein mamutestin

No ei se ihan sellainen tainnut nimeltään olla…. se testi. Oletan, että sen tarkoituksena oli kuitenkin selvittää minun kokemuksiani ja asenteitani maahanmuuttajia kohtaan. Näin minä siis ajattelin netistä löytämäni testin tarkoitusta. Tuskin tarkoituksena oli kuitenkaan testata ”persujen” isänmaallisuutta. Jos tarkoitus oli tämä, niin kovasti huonosti menestyin näissä karkeloissa, sillä lopputuloksia tarkastellessani sain vastaukseksi, että olen 53 prosenttisesti ”mamu”. Siis enemmän maahanmuuttaja kuin suomalainen. No melkein rupesi itkettämään, sillä olen aina pitänyt itseäni perussuomalaisena, enkä nyt tarkoita lainkaan puoluetta.

Testitulos hämmästytti ja samalla myös huvitti, sillä tosiasiassa kaikki kysymykset oli laadittu niin, että niihin oli tosi vaikea vastata, sillä melkein aina olisin joutunut valitsemaan vaihtoehdon, jota ei ollut ollenkaan, joten näillä mentiin.

Tämä sai minut kuitenkin analysoimaa tätä ”pesujen” ominaisuudeksi väitettyä rasismia. Ihan ensimmäiseksi on todettava, että ei se missään vaiheessa ole ollut perussuomalaisten puolueohjelmassa. Kyse on täysin median luomasta asiasta, joka on kyllä saattanut tuoda puolueeseen jonkin verran näitä rasistejakin. Heistäkin vain osa on oikeasti rasisteja ja vain osa maahanmuuttovastaisia. Tosiasiassa he eivät vastusta edes maahanmuuttoa, sanovatpahan vain kritisoivansa Suomen harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Arvostelun aihettahan siinä onkin, sillä tuskinpa missään muussa Euroopan maassa on mahanmuuttajat alistettu niin hankalan byrokratian pyörteisiin kuin täällä Suomessa. Siis maassa jossa on vähiten maahanmuuttajia ja joka eniten heitä tulee tarvitsemaan!

Pitkissä yövalvojaisissani mietin syitä tähän. Ehkä nämä rasistit ovat vaikuttaneet mielipiteillään viranomaisiin, tai sitten viranomaiset ovat pitäneet tätä yhtenä keinona työllistää itse itsensä. Totta kai tämä on kovasti paljon työllistävämpi järjestelmä. kuin se, että ”mamu” täyttäisi vain yhden lomakkeen, jossa kysyttäisiin nimi, osoite ja ammatti. Kenties maahan tulon syy olisi aihetta selvittää. Sen jälkeen kaikki etenisi luonnollista tietä, ja muutaman vuoden kuluttua olisi maahantulotesti, jonka seurauksena olisi täydelliset kansalaisen oikeudet, tai potkut maasta.

Kokemuksesta olen huomannut, että eniten maahanmuuttoa vastustavat juuri ne, jotka itse ovat olleet varsin vähän tekemisissä vieraan kulttuurin ja ulkomaalaisten kanssa. Ehkä ulkomaan kokemusta ei ole lainkaan, tai se rajoittuu pariin viinanostomatkaan Tallinnaan ja hurjiin kertomuksiin itämafiasta. Kaikessa tapauksessa kyse on tiedon puutteesta. Mitä enemmän ihminen on liikkunut ulkomailla, tai ollut ulkomaalaisten kanssa tekemisissä, sitä paremmin hän myös ymmärtää heidän kulttuuriaan. Tunnen satoja ulkomaalaislähtöisiä suomalaisia, ja voin vakuuttaa, että suurin osa heistä vahingoittaa tätä maata vähemmän kuin keskiverto ruotsinsuomalainen ruotsalaista yhteiskuntaa. Ehdottomasti myös vähemmän kuin ne suomalaiset hörhöt, jotka eivät koskaan ole muuttaneet mihinkään ja joita tämä yhteiskunta elättää sängyn pohjalle.

Monet pitävät Jussi Halla-ahoa oikeana rasismin isänä. En tiedä mikä on totuus, mutta toivon todella, että hän pääsisi sinne Brysseliin. Oppisi ehkä hänkin jotain, sillä toki tietämättömyydestä tässäkin tapauksessa on kyse.

Seurasin televisiosta eduskunnan ulkopuolisten puolueiden keskustelutilaisuutta. Jos sanonkin Jussi Halla-aholle, että tervemenoa, niin tuosta porukasta täytyy kyllä todeta, että jokainen noista hörhöistä häpäisisi Suomen perusteellisesti. Toivoa sopii, ettei Suomen kansa ole kokonaisuudessaan seonnut.

Tuulivoimaa tuulatellaan

Useampaankin kertaan on kirjoiteltu lehdistössä tuulivoiman vaarallisuudesta, tarpeellisuudesta ja puhtaudesta. Keskustelussa on ollut yksi ainoa vika: sitä käyvät ihmiset, jotka eivät omaa minkäänlaista tietoa niistä asioista. Kunhan heiluttavat huuliaan. Täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella.

 

Vihreät puhuvat hiilijalanjäljistä, todella edes tietämättä miten niitä syntyy. Väittävät, ettei synny ollenkaan, ja täysin epärealistisesti kuvittelevat, että tuulivoimalla voitaisiin korvata esimerkiksi Pyhäjoen tuleva ydinvoimalaitos. Pääsääntöisesti Vihreät lukeutuvat siis tuulivoiman puolustajiin. Puolustavat vain väärillä argumenteilla, ja muutenkin ovat tietämättömiä. Kyllä tuulivoimalla puolensa on, mutta sillä ei ihan oikeasti korvata yhtään mitään. Nykyisin valmistettavat tuulivoimalat ovat maksimaalisilta tehoiltaan n. 3 – 5 MW, joten pienenkin ydinvoimalan korvaamiseen tarvittaisiin toista tuhatta tuulivoimalaa. Tosiasiassa niitä tarvittaisiin lähes kolme tuhatta, sillä tuulivoiman keskimääräinen hyötysuhde on alle 50%, sillä mylly ei synnytä energiaa vaan muuttaa tuulen antaman energian sähköksi. Tuo 3 – 5 MW on nimenomaan voimalan maksimiteho ideaalisissa olosuhteissa. Ideaalisia olosuhteita on vain kovin vähän.

Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että kohtuullisesti ja nimenomaan järkevästi sijoitettuna tuulivoimalle löytyy sopiva rako meidänkin yhteiskunnassa. Se ei kuitenkaan korvaa muita energiamuotoja. Tuulivoima on sekä kallein että epävarmin tapa hankkia energiaa.

Jokaisella mitalilla on myös se toinenkin puoli. On joukko tuulivoiman vastustajia, jotka vetoavat eläinten kuolemaan ja ihmisten terveydelle aiheutettuihin vaaroihin. Väitetään myös tuulivoimaloiden aiheuttavan ympäristöongelmia ja häiriöitä asutukselle. Nämäkään väitteet eivät pidä yhtä totuuden kanssa, joten nyt joudun asettumaan tuulivoiman kannattajien puolelle.

On aivan totta, että näistä asioista on tehty monenlaisia tutkimuksia, jotka ovat keskenään toistensa kanssa ristiriidassa. On väitelty matalataajuuksisen äänen vaikuttavan negatiivisesti ihmisten terveyteen. Tosiasia kuitenkin on, että tuulivoimalan vaikutusalueella vuosikausia asuneet ihmiset eivät pääsääntöisesti tienneet edes näistä vaivojen mahdollisuudesta, ennen kuin tutkijat kysyivät niitä heiltä. Tutkimuksen tulokset ovatkin yleensä sellaisia kun niiden halutaan olevan. Kyselytutkimuksessa kysymykset laaditaankin niin, että vastasit miten tahansa, niin aina vastaus tukee tarkoitusperiä. Ei siis ole todellista näyttöä siitä, että ihmiset sairastuisivat erityisen paljon juuri tuulivoimaloiden läheisyydessä. Vielä vähemmän on näyttöä siitä, että todetut sairastapaukset olisivat tuulivoimalan aiheuttamia. Suurin osa ei myöskään ole havainnut ympäristöhaittoja, eikä eläimiäkään ole kuollut läheskään samaa määrää kuin esimerkiksi liikenteen uhreina.

Tosiasia on, ja tosiasiana myös pysyy, että ydinvoima on sekä halvin että ympäristöystävällisin vaihtoehto kaikessa sähkön tuotannossa. Tämän saman keskustelun jouduin käymään jo 60-luvun loppuaikoina, kun tein erikoistyön Suomen vesivoimalaitoksista. Silloin ei tuulivoima näytellyt mitään roolia, olipahan vain samanlaisena ajatuksena ihmisten mielissä kuin vaijerihissi kuuhun. Loviisan ydinvoimala oli silloin valmistumassa. Silloinen Imatran Voima vakuutteli, että siitä ei ole mitään haittaa ympäristölle. Nyt on aika osoittanu, heidän olleen oikeassa. Mitään merkittävää ympäristövahinkoa ei Loviisassa ole tapahtunut, ellei sellaiseksi lasketa vihreiden häiriköintiä ja vaaran aiheuttamista aina, kun ydinjätelasti vietiin säilytyspaikkansa Venäjälle.

Jokaisella mitalilla on kaksi puolta, ja minä olen yrittänyt pyörittää niitä mitaleja niin, että näen molemmat puolet. En kuitenkaan rupea tässä yhteydessä kertomaan, mistä aiheutuvat esimerkiksi ympäristöpäästöt tuulivoimalassa, sillä se olisi luku sinänsä. Totean vain, että tiedän niiden syntytavan. En myöskään rupea selvittelemään lukuisien tutkimusten tekniikoita, kelvatkoon siihenkin sama vastaus.

Syrjityt

Suomessa on iso joukko ihmisiä, joita syrjitään päivittäin, eikä kukaan nosta syytteitä syrjintärikoksista. Itse asiassa laki sallii tämän syrjinnän. Heillä ei ole oikeutta sosiaaliturvaan, ja yleensä he joutuvat työskentelemään myös sairaana. Käytännöllisesti katsoen heidät pakotetaan tähän, jotta he ylipäätään saisivat kokoon niukan elantonsa.

En tarkoita nyt niitä rikollisia, jotka tosiasiallisesti saavat lähes hotellitasoiset olot joutuessaan ns. karsimään rangaistuksiaan. En myöskään niitä mummoja, jotka joutuvat kituuttamaan pienellä eläkkeellään, sillä onhan heillä kuitenkin jonkinasteinen sosiaaliturva.

Puhun nyt niistä ihmisistä, jotka pyörittävät tätä yhteiskuntaa. He työllistävät suurimman osan ihmisistä. He ovat yrittäjiä, jotka pakotetaan maksamaan ylisuuria eläkemaksuja, jotta he edes joskus voisivat vetäytyä kunnolliselle eläkkeelle.

Suomessa on jotenkin onnistuttu luomaan mielikuva, että yrittäjät ovat hyvin toimeentulevia varakkaita ihmisiä. En halua järkyttää lukijoitani, mutta ehkäpä pienen yllätyksen voin tarjota. Neljäsosa yrittäjistä elää virallisen köyhyysrajan alapuolella, ja hyvin monet ansaitsevat vähemmän kuin hänen yrityksessään alhaisinta palkkaa nauttiva työntekijä. Jos yritys joutuu maksuvaikeuksiin, on yrittäjä se, joka ensimmäiseksi joutuu tinkimään ansioistaan ja jättää oman palkkansa maksamatta. Palkkaturva ei kuitenkaan koske häntä, jos yritys joutuu vaikkapa konkurssitilaan. Yleistä on, että häntä pidetään melkein rikollisena riistäjänä hänen työllistäessään ihmisiä. Kun hän lopettaa tämän ”riistämisen” esimerkiksi huonon taloudellisen tilanteen takia, on hän sitten joku riistäjääkin pahempi rikollinen. Mikään ei tunnu kelpaavan tälle yhteiskunnalle.

Kaikesta tästä voisin kertoa lukuisia esimerkkejä, sillä olenhan yrittäjä minäkin. Ehkäpä jotkut teistä olivatkin yrityksemme Koulutusosakeyhtiö Tiedonjyvän 20 vuotisjuhlissa vuosi sitten tuolla Ventelän talojen pihapiirissä. Pyöritämme edelleen yritystä ”säästöliekillä”, sillä yrityksen lopettaminenkin on tässä yhteiskunnassa tehty tosi vaikeaksi.

Melkeinpä vitsiksi luettava on seuraava kertomus. jolle nauraisin, ellei se olisi totisinta totta. Olin poikamies, kun perustin yrityksen ja tein töitä pääosin yksin. Suunnittelin teknisiä ratkaisuja ja koulutin ihmisiä. Parin vuoden päästä palkkasin ensimmäisen työntekijän. Hän oli osa-aikainen sihteeri, joka hoiti toimistoasiat, kuten laskutuksen jne. Monet ystäväni varoittivat minua silloin. ”Voi voi... olet sinä hullu mies, kun palkkasit sen tytön… olisit vaan menny naimisiin, niin pääsisit helpommin eroon siitä.” Sellainen tämä yhteiskunta todella on. Saattaa olla, että työntekijästä et pääse eroon muuta kuin oikeudenkäynnin kautta ja silloinkin ehkä vasta isolla rahalla. Avioeroon riittää pelkkä ilmoitus.

Nykyisin olen hyvin ansaitulla eläkkeellä, jota nosti viimeisen kymmenen vuoden rupeama virkamiehenä, mutta nyt vaimoni joutuu taistelemaan byrokratiaa vastaan.

Kyllä kyllä, ihan himpun verran tehdään töitä myös yrityksen nimissä, mutta suuresti on varottava, ettei liikevaihtoveron raja ylity. Nimittäin heti tulee ”sakkomaksu”, jos vahingossa näin pääsisi käymään.

Olen siis ottanut opikseni ystävien neuvosta ja mennyt naimisiin.