Paras hanke

Koomista on se, että huonoin hanke, jonka tiedän, on nimeltään paras hanke. On se ihan tosissaan naurettavan naiivia luulla, että kustannukset vähenevät, jos kuntarajat poistuvat. Eivät todellakaan vähene, ainoastaan maksaja vaihtuu. Tosiasiassa kustannukset kasvavat matkojen pidentyessä.

Kun on tätä ikää kertynyt ja onnettomuusalttius tullut perintönä, olen itsekin joutunut asian toteamaan. Nimittäin terveyskeskukseen ei pääse, jos sattuu sairastumaan viikonloppuna. Juuh… kokemusta on. Taloa remontoidessa putosin seinältä ja käsi poikki. Ei muuta kuin ambulanssilla naapuripitäjään, jossa osattiin tehdä juuri sen verran kuin Pitkäsen kylän maatalousnaisetkin olisivat osanneet. Odotettiin maanantaita ja sitten taas ambulanssiin ja yliopistosairaalaan. Sitä en tiedä, mitä koko reissu maksoi yhteiskunnalle, mutta sen kuulin, että pelkästään se ensimmäinen sairasautokyyti oli maksanut toista tuhatta.

Olikohan tuossa paras-hankkeella mitään tekemistä. Hoitoa ei kuulemma voida antaa, jos alueella ei ole yli 20.000 asukasta.

Vauh… ja minä onneton olen luullut, että kyse on lääkäripulasta, mutta hallitus onkin selvittänyt, että potilaitahan täältä vain puuttuu.

Tietysti ne vähän kustannukset alenevat sitä kautta, että lääkärien jonotusajat pitenevät, matkat pitenevät sekä tätä kautta kynnys hoitoon hakeutumiseen kasvaa. Suurin onni tästä kaikesta on, että yhä enemmän ihmiset kuolevat kotiinsa, eikä lääkäreitä tarvitse vaivata. Jos ei vainajalla ole rahaa, niin omaiset maksavat hoitokulut. Jos taas rahaa on, niin heti on valtio osingolla.

En minä kirjaa aio paras-hankkeesta kirjoittaa. Vitsikirjahan siitä tulisi. Tuo sairaanhoitohan on vain yksi asia muiden typeryyksien joukossa. Ei ehkä yhtä karmeiden, mutta samankaltaisia esimerkkejä löytyisi melkein miltä tahansa elämän alueelta.

Sen sijaan että lisättäisiin lääkärien koulutusta, poistetaankin kunnan rajoja.

Vanhan kunnanlääkärisysteemin aikana olisi matematiikka ollut selvää. Jos on 300 kuntaa, tarvitaan 300 kunnanlääkäriä. Kun on 100 kuntaa, tarvitaan vain 100 kunnanlääkäriä. Onhan se selvää säästöä… ainakin hallituksen mielestä.

Sitten kansalaiskysymys hallitukselle. Milloin lääkäreiden työaikaa ryhdytään tarkkailemaan samalla tavoin kuin ammattiautoilijoiden ajoaikaa tarkkaillaan?

Omalta vastaanotoltaan sairaalatyöhön kiiruhtava lääkäri onnistuu tappamaan useamman ihmisen kuin yksikään rekkakuski. Totta tietysti on, että rekkakuskeja on enemmän, eivätkä kollegat pysty vesittämään näitä ”tappoja”. Ne kun ovat julkisia asioita. Huonon hoidon aiheuttama kuolema taas on vainajan oma asia.

Tämä kaikki ja paljon muuta on syynä siihen, että mielestäni paras-hanke kuntaliitoksineen on syvältä sieltä jostain.

Kansanedustajien palkat

Minä vastustan vastustamisen vastustamista. Niinhän minä olen sanonut, ja se jääköön elämään jälkeenikin. Siis tuo kuolematon sanontani.

Olihan se jonkinlainen luettelo niistä asioista, joita vastustin. Yksi oli tämä kansanedustajien palkkapolitiikka. Ei ole vielä edusuntaan saatu tulosvastuuta, eikä onneksi optioita jaeta. Annetaan kuitenkin muita etuisuuksia, joilla nuo optiot korvataan. Silloin on hyvä vaikkapa vastustaa valtion yhtiöiden bonuksia.

Entäpä jos edustajille annettaisiinkin ansioittensa mukaan. No ei se käy. Ei Suomessa saa ketään nälkään tappaa… paitsi köyhät ja vanhukset. Niitähän on muutenkin liikaa, kun suuret ikäluokat eläköityvät.

Entäpä jos kansanedustajille maksettaisiinkin ansiosidonnainen korvaus menetetystä työajasta. Jos esimerkiksi pappi rupeaisi kansanedustajaksi, hän saisi saman palkan kuin sai pappina. Sen lisäksi hänelle korvattaisiin tarvittaessa asunto vieraalla paikkakunnalla, sekä kohtuullinen päiväraha tai ateriakorvaus.

Valta se on, joka ihmisiä viehättää. Kansanedustajat uskovat käyttävänsä valtaa, joten tulijoita riittäisi näilläkin ehdoilla. Ehkäpä vielä paremmin motivoituneita ja tehtävänsä ymmärtäviä.

Samasta työstäkö sama palkka?

Höpö höpö… näin ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan. Eikä tarvitsekaan olla, sillä niin ikävää kuin se onkin, niin me synnyimme eriarvoisina. Joku vaan tekee työnsä paremmin kuin toinen. Jos työnteon motiivina on raha, ei työ yleensä tule erityisen hyvin hoidettua. Jos työ on muutakin kuin rahanansaitsemiskeino, on tulos myös sen mukainen.

Kyllä kansanedustajat varmasti ovat pyrkineet siihen, että asiat paranevat. Yleensä ne ovatkin parantuneet… valituilla.

Entäpä jos kävisi niin, että mitään radikaalia muutosta ei omaan elintasoon tulisikaan. Tosissani olen sitä mieltä, että silloin politiikkaan valikoituisivat ne, joita kiinnostaa muu kuin oma etu.

Viimeinen presidentti

Ai että jäätävä poliittinen analyysi.

Olisiko se sitten sellainen, että viimeinen suomalainen presidentti oli Urho Kekkonen. Nykynuoret tuskin muistavat Kekkosta, muta kova naama oli. Aika kultaa muistot, mutta niin se vain on, että ei olisi Urho antanut pikkupoikien kansaa pomputella… ei poikien eikä tyttöjen.

Vikojahan Urhossa oli, niin kuin meissä kaikissa, mutta sittenkin. Ei ole nykyisistä poliitikoista Paasikiven-Kekkosen-linjan jatkajaksi. Kun nämä kaksi suurmiestä hivuttamalla hivuttivat kansan itsenäiseksi, niin nyt tämä ”nuoriso” lahjoittaa koko maan Saksalle.

Niin, niin. Niin se on. Turha meidän on kitistä mistään kuntaliitoksista. Ajat sitten on Katainen suunnitellut paljon suurempia liitoksia. Tarkoitus on lähivuosina liittää Suomi Saksaan. Nämä Suomen sisäiset liitokset ovat vain harjoitusta tähän suuntaan. Salakielellä puhutaan EU:n ytimestä, mutta oikeasti sillä tarkoitetaan Saksan ja Ranskan muodostamaa liittovaltiota. Ihan oikein on, että ennen tätä alueliitosta Suomen presidentin kaikki valtaoikeudet on riisuttu pois.

Voi voi. Nyt rupesin itsekin huolestumaan. Tarvitsenkohan minä, Kallan kansa, viisumin, jos aion vierailla Saksan maaperällä Kalajoella. Kyllä nyt rupesi tulevaisuus pelottamaan. Suomea johtaa holtiton pikkupoika ja Saksaa dementoitunut vanha nainen.

Hyvin tämä ei voi päättyä.

Kuntaliitoksia ja valintoja

Taas tuli aamu ja aamu-uutiset. Kyllä moin timo Soinia olen arvostanut ja keihäänheittäjä Sampo Lehtolaa myös. Nyt kuitenkin molempien fanitus rupesi kovasti horjumaan.

Kuinka niin ei persut allekirjoita kepun tekemää välikysymystä? Onhan ne kuntaliitokset jostain syvältä ja kyllä Soinin fiksuna miehenä pitäisi se tajuta. Vaikka onhan se niinkin, että hesalaiset tarvitsevat alueliitoksia saadakseen lisää tonttimata. Täällä maaseudulla sitä kyllä on.

Se Sampo Lehtolan protesti keihäsvalintoja kohtaan oli tavallaan oikeutettu, mutta ei ihan osunut. Urheiluliiton sekoilu ei nyt ensimmäinen kerta näissä valtakunnallisissa liikuntajärjestöissä ollut. Lehtolalle se tarjosi kivan turstimatkan, jota hän ei ehkä olisi ilman sekoiluja saanut. Toki hän Ruotsi-ottelusta joutaa hyvin jäämään pois, utta ehkä kansa olisi halunnut nähdä, oliko se yksi pitkä heitto pelkkä onnenkantamoinen.

Toki Suomi taas Ruotsille häviää, mutta keihäsmiehet hommansa hoitavat ilman Lehtolaakin. Varmaan Jutta Urpilainenkin heittäisi ruotsalaislukemiin, jos tarvis niin vaatisi.

Sillä lailla. Nyt minä taas pyörryn. Toivottavasti ei Suomi sillä välin valloita maailmaa, vaikka joku tarpeeton pikkujulkkis aloittaisikin sen valloittamalla esimerkiksi Pariisin. Pariisilaiset eivät tosin tiedä siitä mitään, että puolet tästä kaupungista kuuluu Juhani Palmulle ja toinen puoli muutamalle suomalaiselle misulle. Näin ainakin, jos iltalehtiin on uskominen.

Pahat päivät

Elämässä on hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Jos on oikein huono päivä, voi joutua vaikka sairaalaan. Minunlaiseni ihmisen ei pitäisi sinne koskaan joutua. Ei siksi, että haluaisin olla eriarvoisessa asemassa, vaan siksi, että alan välittömästä tarkkailemaan toiminnan järkevyyttä. Nimittäin jos olen tajuissani.

No niin. olihan se tosi huono päivä minullakin ja ihmeteltävää riitti, sillä enimmäkseen olin tajuissani.

No miten se sitten meni? Huimausta, pyörrytystä ja tajunnan rajamailla oloa. Lopulta annoin luvan vaimolleni sairasauton soittoon. Ajattelin kyllä, että terveyskeskukseen ne vievät, eikä siitä juuri apua ole. No melkein se niin menikin. No terveyskeskuksesta lähetettiin sairasautolla Ouluun. Jopa minäkin naiiviuttani uskoin, että nyt löytyy apua. No kissan viikset, mitään löytynyt! Kolme päivää sairaalassa, yhteensä 15 minuuttia tutkimuksia ja toteamus, että ei päässä mitään ole. Sen minä tiesin entuudestaan, että ei siellä paljoa ole, mutta oli se huimaus kuitenkin, ja on edelleenkin.

Muistelen niitä nuoruusaikojani, kun työskentelin sähköalalla ”keikkamiehenä”. Mitähän asiakkaat olisivat tuumanneet, jos olisin todennut, että ei vika ollutkaan siellä, missä arvelin, koettakaa nyt pärjätä pimeässä. Ei helkkarissa, pakko oli vika etsiä, sillä muuten minut olisi vähintään mestattu. Mutta enhän ollutkaan lääkäri.

Lääkärin ei tarvitse edes etsiä vikaa, jos se ei ole siellä, missä hän olettaa sen olevan. Taksiin vaan ja kotiin, kyllä ne huimaukset mukana kulkevat, ja pää kestää elämän loppuun asti. No joo, näinhän se tietysti on, Eihän lääkäri olekaan sähkömies.

No ei se ihan ilman vaikutuksia olut, sekään reissu. Rupesin taas ajattelemaan tätä yhteiskunnan rahankäyttöä. Tuskin yksikään yritys pysyisi pystyssä, jos asioita hoidettaisiin näin. Oikeasti olen sitä mieltä, että lääkäreiden tulisi hoitaa potilaita ja tehdä vain sitä työtä. Hoitaa ja tutkia ja jättää esimerkiksi sairaaloiden johtaminen tuotantotalousihmisille. En tiedä olisiko se ratkaisu, mutta parannus se varmasti olisi.

Suutari pysyköön lestissään.

Vastustamisen vastustaminen

Vastustamisen huippu on vastustamisen vastustaminen. Minulle on joskus sanottu, että ”älä vastusta kaikkea”. No, en minä kaikkea vastusta. Kaikki asiat eivät minua edes kiinnosta, eivätkä monet asiat ole riippuvaisia minun mielipiteestäni.

No mitä minä sitten vastustan? No en ainakaan mitään vastustamisen itsensä vuoksi. Monet asiat ovat kuitenkin mielestäni niin epäoikeudenmukaisia, tai muuten vain niin syvältä, että niitä on ihan pakko vastustaa.

Tässä nyt sitten muutamia isoja asioita, joita vastustan tai joita kannatan.

Minä vastustan:

- puoluekuria
- vieraan valtion sisäisiin asioihin puuttumista
- ”Paras”-hanketta pakkoliitoksineen
- ylisuurta valtion virkakoneistoa
- puoluetukea
- kansanedustajien palkkapolitiikkaa
- holtittomien valtioiden tukemista.

No niin. Tietysti voisin sanoa kannattavani sitten noiden asioiden kääntöpuolta. Tietysti minä kannatankin, mutta koska kaikista ei löydy suoraan kääntöpuolta, niin lisätään, että kannatan:

- laajempaa suoraa demokratiaa
- maahanmuuttopolitiikan järkeistämistä
- energiapolitiikan uudelleenarviointia
- asevelvollisten hyötykäyttöä.

No, edelleen olen kovasti Kallan päin kallellaan, mutta onhan tuossa nyt aihetta seuraaviin blogijuttuihin. Perustelen teille myöhemmin, miksi olen tätä mieltä.

Kuka presidenttiehdokkaaksi?

Voi kansa kaikkivaltias. Kaikki poliittisen puolueet tuntuvat olevan kriisissä. Näyttää nimittäin siltä, että vain kokoomus, vihreät ja perussuomalaiset pystyvät nimeämään presidenttiehdokkaansa ilman isompaa itkemistä.

Kansa tosin itkee vihreiden ehdokasta, sillä olkoon Haavisto kuina hyvä mies tahansa, niin saattaapi olla, että musta mies ei kelpaa presidentin ”rouvaksi”. Päivi Lipponen taas hyvin kelpaisi presidentin rouvaksi, mutta Paavo itse on ohittanut jo eläkeiän ja on sitä paitsi venäläisten palveluksessa. En toki väitä, että hän olisi juntti ja öykkäri, mutta itse hän on jotain sellaista tunnustanut. Perussuomalaisille sentään tuntuu Soini kelpaavan. Kyllä hän tietystä tästä kolmikosta paras olisikin, vaikka on onnistunut pitämään vaimonsa visusti syrjässä. Niin – tai ehkä juuri tästä syystä.

Mitä sitten loput. Olisihan vasemmistoliitolla Martti Korhonen, mutta ei varmaan kelpaa Arhinmäelle. Ei varmaan kelpaisi kansallekaan, mitä melkein voisi pitää vahinkona.

Kepu joutuu yhä edelleen roikkumaan Paavo Väyrysen varassa, ja mikäpä siinä:tällä Paavolla on jo runsaasti kokemusta häviämisestä, joten eiköhän kerta vielä mene.

Kristilliset ja ruotsalaiset ovat muuten vaan hukassa. Bjarne Kallis saattaisi olla hyvä vaihtoehto yhteiseksi ehdokkaaksi. Ainakin hän täyttäisi kummankin puolueen perusedellytykset ja saattaisi saada muutaman äänen yli puoluerajojenkin.

Tuskin minäkään pitäisin ihan mahdottomana jossakin tilanteessa äänestää Kallista. Ei vaan taida tulla sellaista tilannetta.