Yhden asian liikkeet

Yhden asian liikkeet ja politiikka ei koskaan ole Suomessa ollut kovin suosittu yhdistelmä, mutta vahingon aiheuttaminen pienellä porukalla on toki mahdollista. Maailmalla tämä on hyvinkin yleistä, mutta tuntematon tuo ilmiö ei ole meilläkään.  Ajatelkaapa asia tällaisen perussuomalaisen näkökulmasta. Ei esimerkkejä kauhean kaukaa tarvitse etsiä, sillä kyllä tämä ilmiö on ollut olemassa jo historian ammoisista ajoista alkaen.

Mitä mieltä olet esimerkiksi puolueesta, joka kantaa nimeä RKP?  Ai jaa, vai olet tuota mieltä. No minäpä kerron oman näkemykseni.  RKP:llä ei ole mitään poliittista agendaa, vaan sen ainoa tarkoitus on ollut ruotsin kielen säilyttäminen tässä maassa.  Kyse on siis selvästi yhden asian liikkeestä, jonka ei pitäisi antaa lainkaan häiriköidä politiikassa. Kuitenkin on niin, että ilman RKP:tä on aika vaikea muodostaa hallitusta, jos hallituksen ainoa tavoite on pysyä pystyssä. Tämänhetkinen sateenkaarihallitus on hyvä esimerkki siitä. Ei ole lainkaan merkitystä sillä, onko kyseessä aidosti poliittinen puolue vai yhden asian liike, kunhan on saatu aikaan ns. enemmistöhallitus, jonka turvin yksikielisessä Suomessa saa terrorisoida ruotsinkielinen vähemmistö.

Ministerin salkkuja on jaettu perin anteliaasti, ilman sen suurempaa kritiikkiä. Muistan hyvin vihreän koijärviliikkeen.  Hyvä yritys, mutta tuli valtiolle maksamaan aivan liikaa lähes tyhjästä lopputuloksesta.  Onhan moni ”vihreä” asia niin hyvä, että minäkin niitä kannatan, mutta en ihan mihin hintaan tahansa. Vastustaa saa, mutta täytyy tietää, mitä vastustaa ja miksi. Perusteluksi tuskin riittää se, että jossakin on nähty pari jäniksen papanaa, olkoonkin että kyseessä on tavallista harvinaisempi jänis. Ydinvoimaa vastustetaan vain siksi, että se on ydinvoimaa ja siten myös kaukaista sukua ydinpommille. 

Se, että saadaan saasteetonta energiaa, ei paljon tässä vihreässä vaakakupissa paina. Usein täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella aletaan riehua jonkin asian puolesta tai sitä vastaan.  Mitä sitten vihreyteen kuuluu ihmisten väliset epänormaalit suhteet! Rikoksena nämä suhteet poistettiin laista, lukuun ottamatta pedofiliaa, mutta mitä tekemistä geenivirheellä on politiikan kanssa. Se nyt vaan on niin, että vaikka olemme oppineet hyväksymään homouden olemassa olevana tosiasiana, ei meidän tule sitä enempää myöskään hehkutella.  Avioliitto on säädetty miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja on ihan tasa-arvoinen kaikille. Myös homot ja lesbot saavat mennä naimisiin Suomen lain puitteissa. 

Ja sitten ihan lopuksi tämä kristillinen liitto, vai miksi Kristillisdemokraateiksi tämä aate on nykyisin naamioitu. Eurooppalaisen kristillisdemokratian kanssa tällä nimellä ei ole mitään tekemistä.  Kristitty olen minäkin ja varmasti paljon velkaa tälle yhteiskunnalle, mutta ei sitä velkaa hyvitetä terrorisoimalla eduskunnassa. Luulen, että en olisi sinne päässytkään, mutta takaan, että en olisi ollut yhtä vahingollinen kuin esimerkiksi muuan Päivi Räsänen ministerinä. Kristillisyys kuuluu kyllä puoluepolitiikkaankin, mutta se on kaikkien puolueiden asia, eikä yhdelläkään puolueella ole oikeutta pitää sitä omanaan, eikä ratsastaa Jumalan nimellä. 

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Angela Merkel.

Tähän nojatkoon myös Maalaisliitto, joka nykyisin kantaa nimeä Keskusta, ja jonka takavuosien mainoslause tuo on.

Vammainen eläin

YK on kautta historiansa antanut julistuksia milloin mistäkin asiasta, ja Suomi on johdonmukaisesti ratifioinut melkein kaikki ne, oltiinpa asiasta sitten tosiasiassa mitä mieltä tahansa.  Suorastaan liikuttavaa oli kuulla, kuinka kun yli kahdeksankymppinen näkövammainen nousi puhujakorokkeelle ja kertoi, mitä Suomi on tehnyt ehkä eräälle maailman merkittävämmistä julistuksista. YK on antanut vammaisten oikeuksien julistuksen vuonna 2007 ja yli 150 maata on sen ratifioinut. Näiden joukossa on suurin osa EU-maistakin, yksi oli joukosta poissa…. Suomi.  Suomen hallituksella on kai ollut muutakin puuhaa. Ensinnäkin on pitänyt huolehtia holtittomista Etelä-Euroopan maista ja sitten vielä keskittyä Kataisen kannalta merkittävimpään asiaan… hallituksen koossa pysymiseen.

Itse asiassa Suomen hallitus on pyrkinyt saattamaan vammaiset ja muut suomalaiset tasa-arvoiseen asemaan keskenään, eli tasaiseen kurjuuteen. Tietysti voisi olla myös toisin, mutta se vaatisi sellaisen hallituskoalition, jota aidosti kiinnostaa myös hallituksen ulkopuolisten ihmisten hyvinvointi. Se on tietysti vähän vaikeampaa, sillä kansalaisia on hieman enemmän kuin ministereitä.

En tiedä, mitä muiden puolueiden puoluekokouksissa tapahtuu, sillä koskaan en ole ollut niissä mukana, SMP-vainajaa lukuun ottamatta, mutta rohkenen epäillä, että tämän tapaiset asiat tuskin vievät ihmisiä puhujapönttöön.  Taitaa Perussuomalaisten puoluekokous olla myös niitä harvoja kokouksia, jotka aloitetaan hartaustilaisuudella. Jos olen väärässä, niin hyvä niin. Kyllä ”persuista” saisi muutakin oppia ottaa. Saa muun muassa olla väärässä ihan riitelemättäkin, eikä massasta poikkeavia ihmisiä heti aleta kivittämään.  Isommassa mittakaavassa ollaan myös äänestystuloksiin tyytyväisiä, vaikka itse olisi ns. tappio kärsitty joko ehdokkaana tai äänestäjänä. ”Seinä ovat laveat ja katto korkealla”, sanoi aikanaan joku merkittävä puoluejohtajamme, joten joukkoon mahtuu kaikenlaista porukkaa, jopa sellaisiakin, joita muut puolueet karsastavat ja ovat jopa erottaneet joukostaan. Sitä sanotaan kansanvallaksi, jota jopa puoluejohdon on siedettävä ainakin tiettyyn rajaan asti.

Minua ikä alkaa suojella kaikelta pahalta, mutta olkoon opiksi muulle puolueväelle. ”Kuka teistä on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven”.  Tuon ajatuksen muistaminen varjelisi varmasti suurimmalta kivisateelta.  Poliittinen kilpailijani ei suinkaan ole vastustajani, sillä oikeastihan hän pyrkii vain palvelijan paikalle.

Yleensä olen pyrkinyt lopettamaan johonkin viisaaseen ajatukseen, mutta nyt tuntuvat viisaat ajatukset olevan lopussa.  Tyydynkin vain hieman selittelemään.  Provosoiva otsake ei suinkaan ole minusta lähtöisin, vaan sen sanoi näkövammainen Rainer Kyyrönen, aloittaessaan puheensa Perussuomalaisten puoluekokouksessa sanoilla ”en ole ihminen, olen eläin”.  Näillä sanoilla pohjustettiin siis tuo esitelmä YK:n vammaisten oikeuksien julistuksesta.

Nappulaliiga

Joskus tuntuu varsin ihmeelliseltä, että vielä 70-luvulla valtaosa suomalaisista piti Suomea rikkaana maana. ”On lottovoitto syntyä Suomeen.”  Silloin alkoi kuitenkin Suomen alasajo, valtaan päässeen nappulahallituksen voimin. Myöhemmin STS-pankin tappanut Ulf Sundkvist oli opetusministeri, ja sai kun saikin ajettua läpi ajatuksen peruskoulusta, josta periaatteessa kaikki saivat kirjoittaa ylioppilaaksi riippumatta siitä mitä osasivat. Aluksi ei kaikki tahtonut onnistua, mutta kun vaatimustaso laskettiin riittävän alas, niin johan systeemi toimi. Myöhemmin hävitettiin teknilliset koulut ja poistettiin teknillisten oppilaitosten pakolliset ennakkoharjoittelut. Sillä keinolla saatiin paljon osaamattomia insinöörejä, joita ei kukaan halua työllistää. Tästä ei tosin 70-luvun nappulahallitusta voida enää syyttää, mutta sanokaa nyt sitten mitä tahdotte, niin kyllä tämä kehitys silloin alulle pantiin. Tämä nykyinen nappulahallitus tuskin pystyy parempaan ja edelleen peräänkuulutankin jonkinasteista pätevyysvaatimusta myös poliittisille päättäjille. Tämä koskee niin kunnallispoliitikkoja kuin ministerejäkin.

No mitä tämä nykyinen hallitus sitten on tehnyt? Ei oikeastaan mitään järkevää, mutta touhunnut kovasti ihan niin kuin vanhanajan kansakoulunopettajat konsanaan, joilta kysyttiin neuvoa kaikenlaisissa asioissa. Tämän roolin tuntuu Urpilainen hyvin omaksuneen, sopiihan se hänen koulutukseensakin. Hänen osaamisalueeseen tuskin kuitenkaan kuuluu kansantaloustiede, tai vielä vähemmän taloustiede yleensä. Näiden alojen ylin päätöksentekijä hän kuitenkin on. Toinen Suomen kansan yleisiin talousasioihin ja elämään vaikuttava nappulaliigalainen on Jyrki Katainen, jonka hihojen käärimis -sanontaansa koko hallitus nykyisin hokee, aivan kuin Suomen kansan talous olisi pelkästään hihojen pituudesta kiinni.  Tosiasia on, että olivatpa hihat kääritty tai ei, jos koko ajan tehdään vääriä asioita, olisi parempi että ei tehtäisi yhtään mitään.  Parempi on olla laiska ja viisas, kuin tyhmä ja ahkera. Tyhmyys on kuitenkin ominaisuus, jota viisaammat pyrkivät käyttämään hyväkseen, ja se saattaa joskus aiheuttaa suurta vahinkoa laajalle ihmisryhmälle.

Poliittinen tilanne nyt ei sitten ainakaan ole parantunut. Kyllä me perussuomalaisetkin saamme jonkun verran katsoa peliin, vaikka se ei ihan kaikkien jäsentemme tapana olisikaan.  Niin, olen perussuomalainen siitäkin huolimatta että en hyväksy kaikkea mitä puolueen nimissä tehdään. Perussuomalaisuus on syntynyt SMP:n aatemaailmalle, jonka eräs periaate on rehellisyys. Rehellisyys ei synny sillä, että itse sanomme olevamme rehellisiä, vaan se osoitetaan omilla toimilla.  Olen tehnyt aloitteita rikollisten kitkemiseksi puolueen piiristä.  Puoluesäännöt ovat hyvä alku sille, mutta kyllä peräänkuuluttaisin myös hieman siviilirohkeutta selkeistä rikoksista tuomittujen erottamiseksi puolueen piiristä, sillä ennemmin tai myöhemmin nämä aiheuttavat vahinkoa nyt hyvin suositulle puolueelle. Tällä en toki tarkoita niitä kansanedustajia jotka ovat saaneet sakkoja lähinnä mielipiteittensä vuoksi, vaan todellisia rikollisia.  Joku on joskus väittänyt, että se ja se rikos on jo vanhentunut. Sen verran oikeusoppia olen lukenut, että jotkut rikokset voidaan kyllä hyvittää, mutta mikään rikos ei koskaan vanhene.

Syyteoikeus on se joka vanhenee, mutta esimerkiksi rikoksenuusintatapauksissa huomioidaan yleensä nekin rikokset, joiden syyteoikeus on vanhentunut jo vuosia sitten.

Pidä Suomi siistinä ja perussuomalaisuus tosi puhtaana. 

Kalajoen satama ja rautatie

Olen minä kirjoittanut Kalajoen satamasta facebook-kaverilleni Merja Kyllöselle, ja kyllä Merja vastannutkin on, mutta ei ehkä minua ja muita kalajokisia tyydyttävällä tavalla. Ovathan ne Kalajoen, siis Rahjan sataman olot ihan ok , mutta kun liikenne sinne on pelkkien kumipyörien varassa. Kyse on siis liikenneyhteyksistä, sillä varmasti kaikki tietävät, että kun rautatie kerran on rakennettu, on rahdin kuljettaminen rataa pitkin on tosi paljon halvempaa kuin maantiekuljetukset. Rataa puoltavat myös kunnostuskustannukset, sillä totta kai me myös sen tiedämme, että rataa tarvitsee korjata paljon harvemmin kuin maanteitä. 

 

Olen siis ehdottanut ratapätkän rakentamista Ylivieskasta Rahjaan. Niin, siihen se Merja vastasi, että kun maantiet on saatu kuntoon, on radan vuoro. Ei siis rataa ole unohdettu, ei edes Kalajoki – Ylivieska väliä, jolla olisi muutakin merkitystä kuin sataman liikenne.  Sataman liikennettä minä kuitenkin haluan puolustella, sillä vain harva tietää että Kalajoen satama on yksi Suomen suurimmista puutavaran vienti satamista. Siellä on nyt vain kolme laivapaikkaa, joten jotkut laivat ovat ryhtyneet käyttämään muta lähisatamia, jotka eivät ehkä sittenkään ole kokonaisuutta ajatellen yhtä edullisessa asemassa kuin Kalajoki. Kalajoen satamassa on laajennukset käynnissä ja siellä toimii mm. Suomen ainut seurakuntien ylläpitämä satamakirkko, jonka tuloa merenkulkijat ovat tervehtineet ilolla.

No mitä se Merja sitten minulle vastasi? Kertoi, että ensin laitetaan maantieliikenteelle kelvolliset olosuhteet ja vasta sitten tulee rautatien ja Ylivieska – Kalajoki radan vuoro. Kun minun tavallani vastausta tulkitaan, se pitää sisällä myös lupauksen, että vuoro todella tulee, mutta vasta aikojen lopussa. Se on toki vain facebook-lupaus, mutta kuitenkin se on ministerin lupaus. Ollaanpa poliittisesti asioista mitä mieltä tahansa, on Merja Kyllönen osoittanut olevansa ministeri jolla on ”kanttia” enemmän kuin muilla ministereillä yhteensä.

Kalajoki on siis yksi Suomen suurimmista puutavaran vientisatamista jo nyt, mutta se voisi olla paljon muutakin.  Ennen kaikkea se voisi olla suuri Venäjän liikenteen läpikulkusatama. Jos tuo pieni radan pätkä saataisiin aikaan, se toisi kylkiäisenään lähes suoran rautatieyhteyden venäjälle. Tämä parantaisi paitsi tämän alueen elinkeinoelämän mahdollisuuksia, niin virkistäisi myös Kainuuta.

Visioidaanpa sitten lisää. Kalajoki on eräs Suomen huomattavimmista turistikohteista. Tänne on suunniteltu mm. jättimäistä urheiluhallia ja muitakin tapahtumia on jo osittain toteutettu ja osittain suunniteltu.  Mitenkä olisi esim. laivareitti Ruotsiin? Kalajoen Juhannuksen kaikki tuntevat.  Tänä juhannuksenakin siellä oli 49 000 ihmistä ja valtatie no 8 kokonaan tukossa. Kehtaanpa väittää, että tuotakin kuormitusta rautatie vähentäisi, jos vaikka vain yksi junavuoro varattaisiin henkilöliikenteelle.

Mitä me kalajokiset sitten voimme tehdä?  Me voimme pitää asiasta hieman meteliä. Kirjoitella lehtiin ja omille kansanedustajillemme. 

Ajatelkaa edes tätä.

Terveisiä "persujen" puoluekokouksesta

Olin jo luopunut politiikasta, ties kuinka monennen kerran.  Tuo ikä pyrkii väkisinkin hiljentämään vauhtia. Ei kai se politikoiminen mitään kaikkein terveellisintä puuhaa muutenkaan ole.  Sen sain jo aikaisemmin kokea, kun minun kanssani epätoivoisesti yritettiin riidellä, enkä millään voinut olla kertomatta totuuksia.  Sellaistahan se on, joten olin hieman ihmeissäni, kun huomasin taas seisovani keskellä Joensuun arenaa,  moikkailemassa eri puolilta Suomea tulleita puolueaktiiveja.  Sellaista sattuu ja tottuuhan siihen kun usein sattuu. En ole laskenut niitä kertoja jotka olen mukana ollut, mutta kun 40 vuotta on asioita seurannut, niin eiköhän niitä kertojakin ole kertynyt. Suutakin olen aukonut ja jonkin verran äännellyt.

Mihinkäs sitä vanha koira karvoistaan pääsee, joten sama peli jatkui edelleen. Tällä kertaa käytiin kiivaita keskusteluja EU:n antamista määräyksistä, joten minäkin katsoin asialliseksi kertoa direktiivien ohjeellisuudesta ja ihmettelin ihan oikeasti suomalaisten kumartelua milloin mihinkin suuntaan. Kaipa minä jotenkin oikeaan osuin kun abloodejakin tuli. 

On se sitten todella ihmeellistä tietojenkäsittelyä, kun uutisista sain kuulla, että vastavalittu puoluesihteeri ja puheenjohtaja olisivat kovasti erimieltä puolueen euro-linjasta.  ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, sanon taas vänrikki Stoolia mukaillen.  Timo Soini ei linjaansa kertonut, ja puoluesihteeri sanoi vain kysyttäessä henkilökohtaisen mielipiteensä.   Molemmat kertoivat kuin yhdestä suusta, että puolue ratkaisee puolueen linjan joskus myöhemmin.

Tukisäätiön asioista olisi kokousväki halunnut keskustella hieman enemmänkin, ja taisi tulla puheenjohtajalle pieni lapsus, kun ei äänestyttänyt asiasta, josta lain mukaan olisi pitänyt äänestää. Niinhän se kuitenkin meni, että kun ei asiassa selkeää vastaedotusta tullut, pääsi säätiön hallitus kuin koira veräjästä antamalla asian tiedoksi puoluehallitukselle. Mahtaako olla edes puoluehallituksen asia muuttaa säätiön sääntöjä.

Aina sattuu ja tapahtuu. Tosiasiassa kokous sujui mallikkaasti ja puolueen tarjoama ateria oli ylenpalttinen. En vieläkään ole kunnolla syönyt, vaikka nyt on jo maanantai ja ateria tarjottiin lauantaina. Kunnon vararavintokerros pitää perusmiehen peruskunnon siltä osin hyvänä. Suosittelen lämpimästi liittymistä puolueeseen jos syödä haluatte… mutta vain joka toinen vuosi.

Kyllä se niin on, että elämys se perussuomalaisten kokous aina on.  Tällä kertaa erikoisen mukavaa oli, että yötä oltiin Perussuomalaisten sitoutumattoman valtuutetun Jari Kerosen ylläpitämässä kristillisessä majoitusliikkeessä. Tiesinhän minä, että sukulaisia oltiin, ja isännän kanssa yhdessä pohdittiin kuinka monta ”persua” suvusta löytyikään. Oli monta… ja kaikki toisistaan tietämättä.  Ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat puolueen hyväksi havainneet.

Miksipä ei puolue hyvä olisi, ja kokoukset tosi hyviä ja hyvin vedettyjä. Tällä kertaa suurin osa kiitoksesta lankeaa kansanedustaja Pirkko Mattilalle, joka totisesti tiesi, milloin nuijaa on syytä kopauttaa.