Kotimaan matkailua

Olen usein kirjoittanut tälle palstalle tekemistäni ulkomaan matkoista, lainkaan ajattelematta kotimaamme matkailun aarteita.  Vähän kornilta kai kuulostaa, jos rupean kertomaan, että olipa tosi hyvä, kun tuli tuo korona, joka pani stopin poskettomalle ulkomaan matkailulle. Ikään kuin ulkomailla olisi parempia nähtävyyksiä kuin täällä meillä Suomessa! Ihan sattumalta jouduimme kiertämään pienen kierroksen Keski-Suomessa, jossa olen asunut suuren osan elämääni, mutta en ole kovin paljon ajatellut tämän maakunnan ihmeitä.

 

Kaikki alkoi Pirjon kyselystä eräästä kuvasta. ”Missä on tällainen silta?” Enhän minä sitä suoralta kädeltä tiennyt, mutta ajattelin, että sen täytyy olla Päijänteen yli johtava silta jostain Kärkisten salmen kohdalta. Ei kai siinä auttanut muu kuin kääntää auton pyörät kohden Korpilahtea, josta muistelin tuon ylikulkupaikan lähtevän. Niinhän se oli, että silta sinänsä oli jo näkemisen arvoinen, mutta varsinaiset näkemisen arvoiset maisemat löytyivät vasta Päijänteen itäpuolelta.

 

Päijänteen itäpuolelta löytyisi myös matkan helmi Peltolan mäkitupalaismuseo Luhangan Tammijärveltä. 

 

Vielä vaikeammissa oloissa kuin syrjäseutujen torpparit,asuivat ja elivät mäkitupalaiset, jotka muodostivat näillä seuduin pääasiallisen maatyöläisväestön. Mäkitupalaisilla ei ollut mitään omaa, vaan he elivät talojen maille rakentamissaan asumuksissa, joita ei todellakaan voinut kovin ylellisenä pitää.

”Peltolan kylä” on syntynyt yllä mainitulla tavalla vuosisatojen aikana maatilan maille, jonka omistajat luovuttivat rakennukset kotisutuyhdistyksen haltuun museoksi vuonna 1960.

 

Rakennukset on entisöity pääosin luhankalaisten talkootyönä ja ne sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan. Paikalla on nyt kaiken kaikkiaan 19 rakennusta.  Museossa on nyt noin 1800 esinettä, jotka ovat peräisin jostain 1700-luvulta.  Myös ”Peltolan kylän” rakennuksista vanhin ”isotupa” on peräisin tuolta vuosisadalta.

Olen käynyt Eifel-tornissa kahvilla, Punaisella torilla Moskovassa ja Kolosseumilla Roomassa, samoin kun useissa muissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa, mutta kyllä tuo ”mäkitupalaismuseo” vetää näille kaikille vertansa. 

Niinhän se tietysti on, että ”kuka millaisia muistoja haluaa kerätä”.