Mediapeliä?

Poliitikot lanseeraavat kieleemme usein aivan uusia sanoja, kuten Paavo Väyrynen aikoinaan sanan ”mediapeli”, ja nykypolitiikassa tunnetuksi tullut nimitys ”haittamaahanmuutto”, johon ”persuilla” lienee yksinoikeus.
 

Luulen ymmärtäväni, että mediapelillä tarkoitetaan sitä, että joillakin toimittajilla on omia näkemyksiään politiikasta ja poliitikoista, eikä kaikki julkisuus ole aina puolueelle tai kyseiselle poliitikolle mieleen.  Toki sillä jonkin verran voi olla vaikutusta myös vaalin tulokseen, mutta tuskinpa kukaan voi vakavissaan väittää, että jonkun vaalin tulos olisi ratkaistu kokonaan mediapelillä. Sen verran selväpäisinä suomalaisia pidän, että tuo juoksutettavien joukko on varsin vähäinen.

Edellistä pahempi ase on pelko ja pelon ruokkiminen.  Tätä asetta käyttävät populistiset puolueet kautta maailman.  Suomessa on hyvänä esimerkkinä suhteutuminen Turun puukotustapaukseen ja Oulun seksirikoksiin, aivan kuin kyseessä olisi joku uusi ennen tapaamaton ilmiö, jonka maahanmuuttajat ovat tuoneet tullessaan. Jouduin melkein itsekin seksirikollisen kirjoihin, kun rupesin ihmettelemään sitä, miten on mahdollista, että usean kuukauden ajan tytöt ovat menneet samaan osoitteeseen raiskattavaksi.

No tuomio on langetettu, eikä minulla ole aihetta arvostella sitä. Luultavaa on, että ainakin jonkinasteinen rikos on tapahtunut, mutta yhtä luultavaa on, että mitään havaittavaa seksi- tai muidenkaan rikosten kasvua ei maahanmuuttajien myötä ole Suomessa tapahtunut.  Suurin osa seksirikoksista jää yhä edelleen ilmoittamatta ja selvittämättä, joskin tässä suhteessa on maahanmuuttajien kohdalla selkeästi havaittava piikki.  Ilmoituskynnys on reilusti alhaisempi kuin lähipiirin tekemissä seksirikoksissa.

Jonkinlaista mediapeliähän sekin on, jos onnistutaan median välityksellä ruokkimaan pelkoa, kohdistuipa se mihin tahansa.

Minä perustan mielipiteeni omiin kokemuksiini ja ekonomisti Heikki Pursiaisen kirjoituksiin, jotka tuntuvat olevan monissa kohdin yhteneväisiä.  Pursiaisen kirjoituksista poimin kaksi merkittävää lausetta, jotka ovat voimakkaassa ristiriidassa esimerkiksi ”persujen” pelottelukampanjan kanssa.

Ensimmäinen on: ”Maahanmuuton esteiden poistaminen toisi biljoonaluokan hyödyn”,  ja toinen kuuluu: ”Pelko Suomessa asuvien palkkojen alenemisesta maahanmuuton seurauksena ei saa tukea tieteellisestä tutkimuksesta.”

Mitkään tosiasiat eivät tunnu kiinnostavan äärioikeistolaista tai rasistista ainesta, sillä ketäpä se voisi pelottaa, jos kerrottaisiin ahkerista kunnon ihmisistä, joita kuitenkin noin 95% maahanmuuttajista on. Jotkut jopa niin ahkeria, että suomalainen työnantaja kyselee, että miten näitä saisi lisää.

 

Luultavaa on, että maahanmuuttajat eivät ole sen huonompia tai parempia ihmisiä kuin suomalaisetkaan. Meitähän on joka lähtöön niin Suomessa kuin ulkomaillakin, mutta jokseenkin varmaa on, että sellaista ilmiötä kuin ”haittamaahanmuutto” ei Suomessa oikeasti ole.

Suomen ongelma ei ole maahanmuutto, vaan maastamuutto. Tuhannet koulutetut suomalaiset muuttavat ulkomaille vieden mennessään kasvatukseen, koulutukseen ja terveyspalveluihin käytetyt varat.  Kohta joka neljäs suomalainen asuu ulkomailla ja me kärsimme täällä työvoimapulasta, joka ei voi olla vaikuttamatta huoltotaseeseemme.

Näin se vaan menee.

Maahanmuuttoa ei tarvitse pelätä, mutta maastamuutto olisi mitä pikaisemmin saatava kuriin.