Terveisiä sairasvuoteelta

Olipa kerran sähkömies, joka kutsuttiin korjaamaan sähkövikaa, sillä talo oli pimeänä. Aikansa asiaa tutkittuaan sähkömies ilmoitti talon asukkaille, että ei valitettavasti löytänyt mitään vikaa ja lähti kotiin. Asukkaat jäivät pimeään. Vai?

 

Olipa kerran auto. joka jäi tielle, ja siksi hinattiin korjaamoon. Mekaanikko tutki autoa ja totesi sitten, että ei löydä mitään vikaa. Koska auto ei lähtenyt mihinkään, auton omistaja otti taksin ja lähti kotiin. Vai lähtikö!

Oulun yliopistollisessa sairaalassa tutkittiin mieheni pää, kun tämä oli sinne pahojen huimauskohtausten takia tullut, ambulanssilla terveyskeskuksen lähetteellä ja paikallissairaalan kautta. Epäily kävi, että aivoverisuonissa on tukos. Tutkittiin ja laitettiin kotiin. ”Päässä ei ole mitään”, oli diagnoosi. 

Viime viikon maanantaina sitten mies sai pahan kohtauksen, kaatui ja oksensi ja näki asiat kahtena. Vein hänet terveyskeskukseen. Epäily kävi, että aivoverenkierossa on jotain vikaa. Tutkittiin ja laitettiin kotiin. Lääkärit suomalaisia. ”Ei löydy mitään vikaa. Jos huimaus kuitenkin jatkuu, tulkaa keskiviikkona uudestaan”, oli diagnoosi. 

Kotona paha olo ja huimaus jatkuivat varsin pahoina. Keskiviikkona vein hänet uudestaan terveyskeskukseen. Taas tutkittiin, mutta ei löytynyt mitään vikaa. Mies kuitenkin intti, että jossain on vika ja halusi, että se vika otetaan selville. ”Olen nähnyt ystäväni kuolevan aivoverenvuotoon. Haluan hoitoon ja heti!” Siksi terveyskeskuksessa päätettiin laittaa mies Kokkolaan sairaalaan, ehkä siellä löydetään jotain. Ja löydettiin: kaksi aivoverisuonten tukosta. Diagnoosin teki ukrainalainen lääkäri. ”Miksi tulitte näin myöhään?” oli se, mitä hän kysyi. ”Nyt on varsin kyseenalaista, tuletteko koskaan enää terveeksi.”

Saksassa asuessani sain usein kuulla suomalaisilta, miten erinomainen Suomen terveydenhoitojärjestelmä on, kun Suomessa on terveyskeskukset. Ihmettelin sitä tuolloin kovin, sillä itse pidin Saksan yksityislääkärijärjestelmää parempana ja hyvin toimivana.  Lisäksi minulla oli oikeus mennä mille lääkärille hyvänsä, suoraan erikoislääkärille tai sairaalaan, minkä itse hyväksi katsoin. Sieltä sitten kyllä lähetettiin muihin osoitteisiin, mikäli se tarpeelliseksi nähtiin.  Kallistahan sellainen tietenkin on, mutta jokainen vastaa siellä itse omasta vakuutuksestaan, valtio ei tee kaikkea puolestasi kuten Suomessa. Lisäksi oma lääkäri tietää parhaiten, mikä on kenenkin tausta. Myös luonnonparantajat ovat arvossa. 

Täällä valitetaan, että Suomessa ei toimi terveydenhoito siksi, että lääkärit eivät osaa suomea. Kokemus on kuitenkin aivan toinen. Ulkomaiset lääkärit ovat päteviä ja puhuvat suomea, ainakin ne aika monet, jotka minä eri puolella Suomea tunnen. Myös se virolainen lääkäri, joka lähetti mieheni Ouluun. KalajokiSeudun artikkeli ulkomaalaisten lääkäreiden huonosta kielitaidosta Kalajoella on aivan tuulesta temmattu ja itse asiasta rasistinen. 

Olisikohan nyt kuitenkin niin, että jotain pitäisi muuttaa? Poistaa turhat välikädet, jotka aiheuttavat sen, että umpisuoli pääsee puhkeamaan ja että pahoja palovammoja saanutta ei hoideta sairaalassa ilman lähetettä?

Hyvää työtä tehneet valelääkärit laitetaan vankilaan. Mielestäni heille pitäisi syytösten sijaan antaa mahdollisuus näyttötutkintoon. 

Lääkäripula johtuu yksinomaan lääkäriliiton kieltäytymisestä kouluttaa lisää lääkäreitä, sillä jos heitä olisi tarpeeksi, palkat alenisivat – siirtyisimme hallittuun markkinatalouteen nykyisen monopolin sijasta. 

Mieheni makaa nyt neurologisella osastolla tarkkailuhuoneessa Kokkolan sairaalassa. Emme tiedä, palaako mieheni terveydentila koskaan ennalleen. Ystävälääkärimme neuvoi, että kaksi asiaa pitää hoitaa nyt heti: ensiksikin huolehtia kuntoutuksesta. Toiseksi, unohtaa kaikki maailman murheet. Antaa kaikkien niiden asioiden olla, jotka ovat tähän asti vaivanneet. Asiattoman poliittisen syyttelyn kohteeksi joutuminen olkoon niiden ongelma, jotka syyttelevät. Itseään ei pidä vaivata sellaisilla asioilla, joihin on itse täysin syytön. Itsehän sitä parhaiten tietää, missä totuus on, sillä se ei pala tulessakaan. Ja että aina kun itse tekee parhaansa, niin Luoja kyllä auttaa. 

Sähkömiehen tehtävä on saada valot toimimaan. Autonkorjaajan tehtävä on saada auto ajokuntoon. Ihminenkö ainoana on se, jolla ei niin suurta arvoa ollutkaan?

Kiitos kaikille niille, jotka kantavat tsasounahanketta teoin ja ajatuksin. Tärkeä teko siinä on myös jäsenmaksun maksaminen.
Kiitos kaikille niille, jotka jaksavat taistella oikeudenmukaisuuden puolesta notoorista valehtelua vastaan. 

Ja lämpimät kiitokset kaikille esirukoilijoille!

……………………………………..

Ylläolevan kirjoitti Kallan kuvernöörin oikolukija.

Mikä se kehysriihi on

Uskokaa tai älkää, niin kyllä minä joskus olen ihan vilpittömästi pahoillani, että tuli jotenkin kirjoitettua. Melkein kadun, mutta sitten koetan lohduttautua sanomalla, ”eihän paha ole se, joka pahuudesta kertoo, vaan se, joka oikeasti on itse paha”. Niin että kyllä minä pahoillani olen, jos olette niin pahasti töpeksineet, että pikkusen olen blogissani tölväissyt. Semmoista sattuu, mutta tämä on poliittinen blogi, ja poliitikon kohtalona on asettua julkiselle arvostelulle alttiiksi. Jos tulee mokattua, niin ei auta, täytyy vain sietää. Kyllä minä koetan edelleenkin pitäytyä tässä valtakunnan politiikassa, jossa meillä suomalaisilla on pureksimista yllin kyllin.

Mikä se sellainen kehysriihi on? Hallitus on siellä kuulemma aikaansa tappanut ja pyöritellyt monenlaisia leikkauslistoja, juustohöyliä ja muita keittiötyökaluja. Pääsääntöisesti kaikenlaisia fantastisia ajatuksia, kuten esimerkiksi alkoholiveron korotus. Minulle on ihan tarkalleen sama onko tätä veroa vai ei, mutta kyllä siinä on hieman sama maku kuin urheilukilpailujen lipuissa. Kun tietty raja on ylitetty, lipputulot laskevat. Ehkä tuo kriittisen pisteen vero olisi jotenkin ennakoitavissa, jos alkoholin kulutus jakautuisi tasaisesti koko kansan kesken. Kun nyt se nyt kuitenkin on tosiasia, että 10 – 20 % väestöstä juo 80 – 90 % kaikesta Suomessa myytävästä alkoholista, niin ehkä melko pienikin hinnan muutos tukee Tallinnan laivojen kannattavuutta. Kotimaan verotuloille voi käydä jopa päinvastoin kuin oletettiin. Anteeksi vain hesalaiset, mutta ne suurkuluttajatkin ovat jotenkin asettautuneet paremmin sinne ruuhkasuomeen.

Sitä pienten rahavirtojen kumuloitumista olen myös koettanut takoa meidän hallitusherrojen päähän. No ei ole uponnut. Eivät ole tainneet koskaan edes blogiani lukea, paitsi Kyllösen Merja, ehkä. Niitä pieniä rahavirtoja ovat sellaiset kuin Kataisen yksityiskoneella lentelyt, Hornettien ohjusten ostot ja täysin tarpeeton kehitysapu. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, että se tarpeeton, jota asioista tavallisesti hyvin perillä olevan tahon mukaan on noin puolet Suomen antamasta kehitysavusta. Piilokehitysavusta puhumattakaan. Oikein paha piilokehitysavun muoto on ulkomaalaisille varatut englanninkieliset opiskelupaikat korkeakouluissa. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin englanninkielinen paikka on kalliimpi kuin suomenkielinen paikka, ja toisaalta me koulutamme työntekijöitä vieraalle maalle. No joo… ei niitä paikkoja vallan lopettaa tarvitsisi, mutta kulut korvaava lukukausimaksu kuitenkin. En ole aikoihin enää opettanut enkä muutoinkaan koulutusmaailmassa ole muutamaan vuoteen mukana ollut, niin että en osaa sanoa tarkalleen mitä yksi paikka maksaa. Sanotaan nyt kuitenkin, että huomattava summa oppilasta kohden.

Juu juu.. tietysti nyt sanotaan että pieniä rahoja. Pieni on minun kiinteistöveronikin, mutta niin vaan valtio väittää niilläkin keräävänsä sievoisen summan. Se on juuri sitä pienten virtojen dynamiikkaa. Näitä asioita siellä kehysriihessä varmaan on käsitelty ja tuskin minkäänlaisin tuloksin. Saattaa olla, että joku päätös osuu oikeaan ja joku taas ei. Sellaisia ne ovat olleet meidän hallituksen päätökset viimeisten vuosien aikana.

Sellaisia ne tulevat aina olemaankin, niin kauan kuin hallituksessa istuminen on tärkeämpää kuin yhteisten asioiden hoito. Ai että minäkö myös ainoastaan arvostelen, mutta en esitä mitään ratkaisua, kun kuulemma olen persu. Olenhan minä persu, mutta ei minun tehtäväni ole esittää hallitukselle ratkaisuja, mutta kyllä minä varmasti sellaisen esittäisin, jos saisin siitä vaikkapa vain vajaan miljoonan. No olkoon nyt se raha… teen sen ihan ilmaiseksi. Tehkää ammattimiehistä koostuva vähemmistöhallitus, niin sillä olisi sekä kykyä että pakko tehdä järkeviä ratkaisuja. Jos vähemmistöhallitus tekisi tuollaisia ratkaisuja kuin nykyhallitus, niin eduskunta kaataisi sen.

Poliittiset mätäpaiseet

Perussuomalaiset kirjoittelee toisilleen, kirjoitti Kalajoen paikallislehti, ja minä meinasin nousta kuin pullataikina.  Mutta tottahan se oli. Viimeaikaiset viestit olivat todellakin suunnattu niille puoluetovereille, joiden oletin eksyneen suunnasta ja niitähän piisaa.  Piisaa niitä toki muissakin puolueissa kuin Perussuomalaisissa, joten ei kai sen tyyppinen valistuskaan ihan hukkaan ole heitetty.  Leikkisyyttä koetin tavoitella, kun kirjoitin edellisessä blogissani siitä Merkki Mahon pahasta erehdyksestä, kun oli kutsunut ”väärän” varavaltuutetun valtuuston kokoukseen. 

 

Varavaltuutettujen kutsuminen oikeassa järjestyksessä on laillisuuskysymys, eikä siinä ole mitään sijaa leikinlaskulle.  Silloin kun tällaisia temppuja tehdään tahallaan, kyseessä on rikos. Tämän tapaisiin rikoksiin syyllistyneet poliitikot ovat niitä politiikan mätäpaiseita, joita siis valitettavasti on myös Perussuomalaisessa puolueessa.  Niistä pitäisi päästä eroon, mutta minkäpä ihminen luonnolleen mahtaa.  Parannusta on turha odottaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää rikollisen tai rikollisten erottaminen puolueesta.  Varmasti vaikeampi päätös, mutta myönnän ehdottaneeni sitä puoluejohdolle ja tiedän myös että puoluejohto on sitä harkinnut.

Erottamispäätökset yleensäkin tuntuvat olevan erityisen vaikeita, enkä nyt enää puhu perussuomalaisista.  Kauko Juhantalo aikoinaan erotettiin jopa eduskunnasta, mutta ei puolueesta.  Ilkka Kanerva sai lähteä ministerin pallilta, mutta sai jäädä eduskuntaan. Antti Kaikkosen kohdalla oli näyttö selvästä rikoksesta aukoton, mutta miehen mentävää reikää ei eduskunnan suojaverkoista löytynyt. Sama tulee ilmeisesti olemaan tilanne myös Kanervan kohdalla. Konna mikä konna, mutta kansaa saa edustaa.  Heidi Hautala on juuri nyt tapetilla ja toki hänenkin pitäisi ministerin pallilta poistua, mutta olkoon nyt eduskunnassa. Toki siellä on isompiakin konnia, vaikka oikeasti ei saisi olla.

Olen niin monesti kertonut tämän poliittisen taipaleeni Kansallisista nuorista Kehittyvän Suomen Opiskelijajärjestön kautta SMP:n riveihin ja sieltä edelleen Perussuomalaisiin, että itseänikin kyllästyttää.  Tähän yhteyteen se kuitenkin sopii kuin nyrkki silmään, sillä pidin Veikko Vennamoa todella suoraselkäisenä miehenä. En ehkä itse pysty samaan, mutta kuitenkin minua miellytti Veikon ”rötösherrajahti”.  Olin silloin vielä nuori ja idealistinen, joten tajusin hyvin, kuinka suuresta asiasta oikeastaan oli kysymys.  Perussuomalaiset on selkeä jatkumo Vennamon SMP:lle, eikä suinkaan ole puolueen vika, jos nopeasti kasvaneeseen joukkoomme on hakeutunut kaikenlaista ainesta, jotka asettavat oman edun kansallisen edun edelle.  Puolueen vika tietysti on se, jos me sallimme tämän.  Jos emme siivoa omaa pesäämme, ei ole luultavaa, että sen meidän puolesta tekee kukaan muu. Paitsi tietysti poliisi, mutta silloin se on jo tosi huonoa mainosta pohjimmiltaan hyvälle puolueelle.

Periaatteessa tämä koskee kaikkia puolueita. Jos puolue jättää viranomaisten tehtäväksi puolueen siivoamisen, niin ei ihan paljon tarvitse ihmetellä, jos kannatus laskee. Minun puolueeni on Perussuomalainen puolue ja olen siitä ylpeä. Olen siitä ylpeä siksi, että puolueen periaatteet ja ohjelma on tosi suomalaista ja oikeudenmukaista. 

Voi itku…. tuliko taas paatosta mukaan. No ehkä vähän, mutta olihan asiakin tärkeä J 

Rumaa peliä

Olen minä joskus sanonut, että en koskaan enkä missään tule ketään mollamaan, en ainakaan nimiä mainiten.  Jopa minäkin joudun tästä poislukemaan valtakunnan politiikassa häärivät ”isot pojat”.  Joskus se vaan menee niin, että joku törkeys ylittää jopa valtakunnallisen uutiskynnyksen, ja siinä on pakko tuoda esiin myös näiden paikallisten tolleroiden nimet. No en vielä ole sitä tehnyt, enkä tee nytkään, vaikka joskus tuntuu, että se ei ole edes hätävarjelun liioittelua, kun puolustan itseäni tai muita lievää törkeämmiltä valheilta ja solvauksilta.  Niinpä sanon nytkin vain, että Kaalajoen perussuolaisten puheenjohtajan toimii Merkki Maho -niminen henkilö (nimi muutettu), jonka rikosrekisteri on niin pitkä, ettei se tällaiseen pienimuotoiseen blogiin edes sovi.

No mitä kauheaa nyt on sitten tapahtunut?  Ei kai ihan nyt eikä oikein ennättänyt tapahtuakaan, sillä vaikka tämä Merkki Maho luulee itseään tavallista ovelammaksi rikolliseksi, niin hän ei ole ottanut huomioon, että hän on Kaalajoen kaupungille aiheuttanut jo niin suuria vahinkoja, että kaikki kaupungin valtuutetut tarkkailevat hänen toimiaan, ja ilmitulon vaara on todella suuri.  Ikävää tässä nimenomaisessa tapauksessa on, että Merkki-herra on koonnut ympärilleen joukon politiikkaa ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka saattavat joutua rikokseen sotketuiksi tajuamatta sitä edes itse.  Niinpä minä vapautan heidät omasta tuomiostani ihan vain syyntakeettomuuden perusteella. 

Pienenä esimerkkinä erään Kani Juurikkalan yritys täyttää Merkin paikka Kaalajoen valtuustossa, kun Merkki-herra itse oli sairaana. Aivan oikeinhan se tietysti on, että varavaltuutettu kutsutaan paikalle, kun valtuutettu on pois. Kansa on kuitenkin tehnyt valintansa myös varavaltuutettujen suhteen, ja heilläkin on tietty keskinäinen järjestys. Ensimmäinen varavaltuutettu tässä perussuolaisten puolueessa oli Keijo Karjaalainen, joka sai kautta rantain tiedon siitä, että nyt valtuusto tarvitsi häntä ja meni kokoukseen. Ilmeisesti tässä vaiheessa Kani-herrakin ymmärsi olevansa väärässä paikassa ja poistui vähin äänin. Hyvä näin, sillä näin hän säästyi osallisuudesta syrjintärikokseen.  Toivottavasti nämä muutkin Merkki Mahon toimintaan osallistuneet tajuavat, että jolleivät he vielä ole joutuneet sekoitetuksi juttuihin, niin vaara on ilmeinen.

Olen antanut kertoa itselleni, että puolenkymmentä yhdistyslakia vastaan tehtyä rikosta odottaa rikosilmoitusta. 

Niin, tämmöistä tämä on.  Joskus provosoidun kun provosoidaan, eikä sille mitään voi, että melkein kiehun, kun joku läpikiero kertoo olevansa niin rehellinen, niin rehellinen, että melkein sädekehä häikäisee.  Onneksi olin viime viikolla ikoninmaalauskurssilla, jossa opin, että ainoastaan ”pyhät” saavat sädekehän.  Merkki Maho ei kuulu tähän joukkoon, vaikka joskus on itsensä Jeesukseen rinnastanutkin, kaiken maailman juudastarinoineen.

Yhteiset asiat

Kun niin usein olen kirjoittanut siitä politiikan paradoksista, jossa oma etu asetetaan yhteisen edun edelle, niin voitte ehkä odottaa, että taas palaan siihen aiheeseen. En tietenkään aina jaksa jauhaa vanhoja asioita.

Edellisessä blogikirjoituksessa kirjoittelin poliittisesta ironiasta, vitseistä ja huumorintajusta. Oikeastaan tästä sain kimmokkeen tähänkin juttuun.  Luulin nimittäin vitsiksi sitä, että pääministeri ihan oma-alotteisesti oli pistänyt yhteisiä varoja johonkin yhteiskunnan tulevaisuutta koskevaan ennustukseen. Hinta oli jotain lähellä miljoonaa, sillä vitsiksikin se oli pikkusen liian raaka tänä leikkauksien ja säästöjen aikana.  Olihan se tietysti kaveria kohtaan kiva teko, mutta ei missään nimessä hyväksyttävä.

Voi voi.. kun minä en ole koskaan suostunut maksamaan edes kymppiä ennustajille, niin Jyrki työnsi lähes miljoonan.  Voihan se tietysti johtua siitä, että yksikään ennustaja ei ole minun kaverini. 

Totta sitä jotenkin tämän Kotosen… vai oliko se Himanen… pitää meitä ja Jyrkiä kiittää. En usko edes Jyrkin tyytyvän pelkkiin taputuksiin, sillä ei kai tämä Himanen kuitenkaan ole mikään Merkel. No tiedä häntä.  Me kansalaiset saamme sitten kiitokseksi ennusteen siitä, mitä tapahtuu, jos jotain tapahtuu. Ennuste ulottuu niin kauaksi tulevaisuuteen, että me kaikki olemme silloin jo kuolleet, joten ei ole mitään merkitystä sillä, miten hyvin tämä ennuste osuu kohdalleen.  Joskushan ne osuvat, joskus eivät.

Kun nimitin tätä hölynpölyksi. sanoi eräs arvostamani henkilö: ”Ei se hölynpölyä ole, mutta täysin tarpeeton kylläkin, sillä se mikä tapahtuu, tapahtuu joka tapauksessa.”.  Olkoon sitten niin, mutta jos rahaa heitetään pelkän ”hyväveli”-systeemin kitaan tällaisena kireänä aikakautena, on se holtitonta toimintaa. On melko turha puhua silloin vastuullisuudesta ja säästöistä.

Mitä tällä 700 000 € olisi muuta saatu?  No olisi sillä saatu ainakin 20 hoitajaa vanhuksille. Vain yhden esimerkin mainitakseni.  Himasen tulevaisuutta koskeva ennuste piti vissiin sisällään myös lauseen, että Jyrki ei koskaan tule vanhukseksi.  Ei kannata tuhlata paukkuja vanhusten hoitoon, jos kerran rahat voidaan käyttää mukavasti kaverin kanssa.

Tähän loppuun sitten tilastollinen totuus: Tulevaisuuden ennustaminen ei koskaan ole osunut kohdalleen, täysin riippumatta siitä hinnasta, mitä ennustuksesta on maksettu. 

Kannattaako meidän pitää ministerinä tällaista huuhaaukkoa. Ja vielä pääministerinä.

Suomalaiset, Suomi ja perussuomalaiset

Kun Tyrnävän Sanomat järjesti kilpailun sanan ”politiikka” suomalaistamiseksi, oli ehdotusten joukossa muun muassa sanat pälpätys ja paasaaminen. Vitsejä varmaan nekin, mutta mitä tästä kuitenkin voidaan päätellä.? No minä ainakin vedin sen johtopäätöksen, että monet suomalaiset pitävät politiikkaa pelkkänä puhumisena.  Seurauksena tästä on ollut se, että poliittisesta kielenkäytöstä on tullut meillä melko tosikkomaista ja jopa yleensä kohtuullisella huumorintajulla varustetut toimittajatkin ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Toki vanhat puolueet ovat ajat sitten oivaltaneet, että politiikka on hyvin tosikkomaista touhua, jossa vitseille ei ole sijaa. Niinpä monet, älymystöön kuuluvien perussuomalaisten lausunnot on otettu todesta, vaikka ne ilmiselvästi on tarkoitettu ironiaksi. 

Kun Jussi Halla-aho kirjoitti, että kreikkalaiset uskovat asioita vasta sitten, kun tankit ovat kaduilla, rynnättiin Parolassa vartioimaan panssarivaunuja erityisen tarkasti, ettei vain Jussi lähtisi niillä Kreikkaa rauhoittelemaan. Helena Erosen hihamekkivitsi ei juurikaan saanut sen enempää ymmärrystä, vaikka minunkin älykkyysosamäärälläni varustettu ihminen oivalsi, että kyseessä oli poliisiviranomaisiin kohdistettu ironia. Nämä kun olivat sanoneet, että ei ulkomaalaisia voi aina erottaa suomalaisista.

Jos todella kävisi niin, että meidän poliitikkomme alkaisivat puheiden sijasta tehdä jotain hyödyllistä, niin ehkäpä huumorintajukin saisi sille kuuluvan paikan. Kyllä politiikan ja poliitikkojen pitäisi sitä sietää.  Niin kauan kuin politiikka mielletään pelkäksi hölpötykseksi, on poliitikkojen turha odottaa erityisen suurta arvostusta.

Kauan sitten - silloin kun vilkkaimmilla puolueenvaihtajilla oli vasta toinen tai kolmas puolue menossa - olin minä ylpeä siitä, että olin perussuomalainen. Jo SMP:n aikoihin olin pitänyt Veikko Vennamon rohkeista sutkauksista, mutta nyt näyttävät asiat olevan toisin.  Kalajoelle muuttoni jälkeen olen joskus jopa arastellut kertoa puoluekantaani.  Tämä vain siksi, että täällä on jotenkin muodostunut hyvin erikoinen käsitys perussuomalaisuudesta. Johtuiko sitten siitä, että ainut perussuomalaisten edustaja täällä ei oikeasti edustanutkaan perussuomalaisuutta, vaan pelkästään itseään.  Saattoi olla, että ei herran huumorikaan aina purrut kanssaihmisiin. 

Kyllä minä ihan vakuuttunut olen, että eivät esimerkiksi Erkki Ahon puheet ja teot ole mitenkään ristiriitaisia. Ne ovat vain ihan erillisiä asioita. Kun Erkki sanoo olevansa rehellinen ja oikeudenmukainen, niin kyllä kai useimmat sen vitsiksi ymmärtävät. Se on juuri sitä ironiaa, ei Erkki varmaan sitä oikeasti tarkoita.