Tolleroita ja vihapuheita

”Tollero” on sana, jonka opin kauan sitten eräältä ystävältäni. Mielestäni sana oli erittäin kuvaava ja käytön sitä aika usein joutuessani tolleroiden ja tositolleroiden kanssa tekemisiin.

Vihapuhe on taas tällainen uusiosana, jona tarkoitus on minulle edelleen hieman epäselvä. Jos esimerkiksi sanon syöpäsairasta syöpäsairaasi, ei siitä yleensä seuraa mitään. Korkeintaan potilasta säälitellään, mutta en ole kuullut kenenkään joutuvan asian toteamisesta oikeuteen.

Ajatelkaapa, että nimitän alkoholista alkoholistiksi. Saattaa olla, että joudun välittömästi oikeuteen syytettynä kunnianloukkauksesta. Miksi? Niin syöpä kuin alkoholismikin ovat virallisesti todettu sairauksiksi. Miksi sairaus on kunniatonta ja siitä puhuminen kunnianloukkaus? Tiedän tapauksen, jossa koulutettu päihdeterapeutti nimitti henkilöä alkoholistisi ja tuomittiin tästä syystä kunnianloukkauksesta.

Kuinka voi olla kunnianloukkaus, jos ammattilainen toteaa jonkun sairauden? Kun minulla todettiin sepelvaltimotauti, minua sanottiin sydänvikaiseksi. Olin minä pahoillani, mutta en sitä kunnianloukkauksena pitänyt. Suretti vain se sairaus.

Näin se on. Ei sairaus ole kunniatonta, eikä sairaudesta puhuminen kunnianloukkaus. Ei minun mielestäni. Kun käräjäoikeus antoi tuomion alkoholistiksi nimittämisestä, oli se ehdottomasti kunnianloukkaus. Epäsuorasti julistettiin, että on kunniatonta sairastaa sairautta nimeltä alkoholismi. Sillä tuomiolla loukattiin niiden tuhansien alkoholistien kunniaa, jota sairaudestaan huolimatta ovat yhteiskunnan hyödyllisiä kansalaisia. Tuhannet heistä eivät tosin maksa alkoholille asetettua veroa, koska eivät juo, mutta ovat silti alkoholisteja ja loukkaantuvat.

Kukahan voisi käräjäoikeuksia tuomita kunnianloukkauksista? Niin. Tolleroita ovat siis ne, jotka pitävät sairautta kunniattomana. Vihapuheisiin syyllistyvät sitten taas henkilöt, jotka tahallisesti mollaavat toista ja heidän sairauksiaan.

Ei ole rahaa?

Se on ihmeellistä, että muinaiset suomalaiset voivat tulla toimeen ilman rahaa. Työtä tehtiin, marjoja poimittiin, kalastettiin ja metsästettiin. Vain harvoin oli raha tekemisen este.

Uusavuttomuus valtasi koko Suomen. Se hiipi pikkuhiljaa taloudellisen kasvun myötä. urheilijat, jotka vielä 1900-luvun alussa olivat maailman parhaita, eivät enää pärjänneet ilman rahaa… eivät kyllä pärjää enää rahankaan voimalla. On keksitty loppumattoman hyvä selitys: rahaa ei ole riittävästi.

Ja p…kat. Ei juoksija tarvitse rahaa juostakseen, eikä urheilija yleensäkään treenatakseen. Ulkomaan leirit ovat enemmän muotia kuin todellinen tarve.

Joskus markka-aikaan olin Suomen Nyrkkeilyliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajana, ja tietysti heti napit vastakkain päävalmentajan kanssa. Unkarissa järjestetty juniorileiri oli ai hyvä esimerkki siitä, miten vähälläkin rahalla pärjätään. Päävalmentaja itki, että vain pari poikaa voitiin lähettää, kun raha ei riitä enempään. ”Totta kai riittää”, kehtasin väittää.

Lentolippujen hinnalla saatiin vuokrattua linja-auto. ”Leka” sponsoroi itse itsensä bussikuskiksi ja sitten pantiin pieni henkilökohtainen ”omavastuu” jokaiselle osallistuvalle pojalle. Kas kas, raha riitti! Mieliinpainuva matka varmaan kaikille. Parin pojan sijasta mukana oli toistakymmentä nuorta ja muutama valmentajain. Ei näistä pojista koskaan suuria tähtiä kasvanut, mutta muutama hyvä nyrkkeilijä kumminkin. Saman kaavan mukaan toteutettiin sitten myös maajoukkueen MM-leiri 1992 Virossa.

Sitten minuun kai kyllästyttiin, kun en suostunut uskomaan, että ei saa pärjätä sillä rahalla, mikä on käytössä. Muistan hyvin, kun ystäväni Jorma veisteli keihäitä rahanpuutteessa. Teki niistä ihan virallisen mittaisia ja painoisia ja heitteli niitä milloin missäkin. Olikohan se sitten jossain Pihtiputaalla, kun Jorma heitti virallisissa kilpailuissa virallisella keihäällä 77.07. Siihen aikaan se oli aika paljon. No kai Jorma sen jälkeen sai apujakin, mutta varmasti keihäs olisi lentänyt pitkälle ilman rahaakin. Maailmanennätyksenkin Jorma aikoinaan heitti, eikä varmaan tehnyt tätä rahan voimalla.

Urheilu urheiluna. Kyllä suomalaiset osaavat rahanpuutetta muutenkin itkeä. Oikeasti halusin tällä jutulla kertoa sen, että ”jos sattuu satamaan, niin antaa sataa vaan”. Jos siis ei rahaa ole, on tultava toimeen sillä mitä on. Olkoon se sitten vaikka opetukseksi suomalaisille päättäjille Jos ei ole varaa hoitaa omia asioita, miten voi olla varaa käydä oikeutta afrikkalaisten Afrikassa tekemistä rikoksista?

Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ei Kataisenkaan matkustus EU:n kokoukseen ollut niin tarpeellinen ja kiireellinen, että oikein yksityiskoneella piti lentää. Hyvin olisi tultu toimeen ilman tätä matkaakin.

Paavottaako Suomea?

No niin. Nyt on Suomikin sitten saanut presidenttiehdokkaan, joka virallisesti saa rahaa Venäjältä. Aikaisemminhan sitä vain epäiltiin.

Väliäkö sillä, sillä onhan se nyt melkein sama, kuka Suomessa presidenttinä on. Näin varmasti ajattelevat vanhat sotaratsut Paavo ja Paavo, kun ovat nousseet politiikan pimiöstä taas pyrkimään valtaan. Liekö alkava dementia, un eivät tunnu enää muistavan, että ei presidentillä juurikaan valtaa ole.

Lipponen totesi olevansa eurooppalaista presidenttien keski-ikää. Taitaapa olla totta, sillä silloin tällöin joku vanha harisko näkyy esiintyvän myös televisiossa. Ei tämä harvinaista ole myöskään Euroopan ulkopuolella. Onhan näitä Gaddafeja.

En ehkä pääse minäkään Kallan kuvernööriksi, mutta ei vaimonikaan halua kuvernöörin rouvaksi.

En tiedä joudunko nyt oikeuteen, kun rohkenen epäillä, että Päivi Lipponen haluaa enemmän presidentin rouvaksi kuin Paavo presidentiksi. No ei voi mitään; epäilen minä kuitenkin niin ja sitkeästi sen myönnän myös oikeudessa.

Persut ja persujen maine

Vaikka en olekaan perussuomalainen, minkä olen useaan kertaan sanonut, en voi mitään sille, että monet ajatuksista miellyttävät. En ole mihinkään puolueeseen sitoutunut, joten ihan puhtaalla omallatunnolla voin olla mitä mieltä tahansa.

Olen siis ihan mitä mieltä milloinkin tunnen olevani. Aina olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että on säälin, kun perussuomalaisiin on hakeutunut joukko elämässään epäonnistuneita yksilöitä, jotka purkavat katkeruuttaan milloin mistäkin asiasta, uskoen että se on perussuomalaisten linja. Kun katson persujen ohjelmaa, olen suorastaan hämmentynyt moisesta väärinkäsityksestä. Puolueellahan on mitä hienoin ohjelma, eikä tietoakaan rasismista tai muista vihaliikkeistä.

Kun joku kalajokinen kaupunginvaltuutettu purkaa aggressioitaan mollaamalla toisia ihmisiä, on se varmasti puolueen linjan vastaista.

Säälittää hieno puolue ja sen puheenjohtaja Timo Soini, jonka nyt sattumalta tunnen henkilökohtaisesti ja ehkä siksi tunnen sympatioita puoluetta kohtaan. Kertakaikkiaan hieno ihminen, joka koettaa saada puolueesta itsensä näköistä. Laajasydämistä ja oikeudenmukaista.

Ai että aivan pöljää kirjoitella puolustuspuheita puolueelle. No onhan se niinkin. Yleisesti ottaen olen poliitikkoja mollannut näissä kirjoituksissani, enkä aio säästellä vastaisuudessakaan… en persuja enempää kuin muitakaan.

Tämä kirjoitus sai kimmokkeen siitä, että joku kalajokinen kunnanvaltuutettu oli joutunut oikeuteen kunnianloukkauksesta. Sanottiin, että sellaisia ne persut ovat. No eivät totta hitossa ole. Jou yksilö voi olla, mutta tolleroita on kaikissa puolueissa.

Kun olen julistanut vastustavani epäoikeudenmukaisuutta kaikissa sen muodoissa, en yksinkertaisesti voinut olla kirjoittamatta tästä törkeästä vääryydestä.

Ihan sitten vain yleisesti. Kaikki, tai ainakin lähes kaikki, mitä ihmiselle elämässä tapahtuu, johtuu hänen omasta toiminnastaan ja omista päätöksistään. Ei sen takia kannata ruveta muita syyttämään, eikä ainakaan kannata liittyä perussuomalaisiin.

Miljoonan arvoinen ihminen

Milloin ihminen aidosti ansaitsee miljoona euroa vuodessa? No ei ansaitse milloinkaan. Sallittakoon se yrittäjälle, jos hän todella on luonut yrityksen, joka tuottaa yhteiskunnallista hyötyä ja hoitaa kunnolla yhteiskuntavelvoitteensa muutenkin.

Urheilijoiden suuret palkkiot johtuvat taas ihmisen loppumattomasta voiton tahdosta. Nimenomaan niiden ihmisten voitontahdosta, jotka itse eivät ole pystyneet urheiluareenoilla voittoihin. Kun voittaja on kuitenkin rajallinen määrä, ostetaan niitä melkeinpä rahalla kuin rahalla.

Kun urheilijat ja yrittäjät on eroteltu akanoista, mitä jää jäljelle? No jäljelle jää joukko ihmisiä, joiden palkat ja palkkiot eivät ole missään järkevässä suhteessa heidän ammatilliseen osaamiseensa ja tekemänsä työpanokseen. Tällaisia ovat mm. valtioenemmistöisten yhtiöiden johtajat, joiden ruhtinaalliset tulot johtuvat järjettömästä optiojärjestelmästä sekä harintakyvyttömistä päättäjistä. Eivät missään tapauksessa tehdystä työpanoksesta. Se kun on yksinkertaisesti niin, että sellaista työpanosta ei kukaan pysty antamaan. Sitä ei ole olemassa yhdenkään yksittäisen ihmisen plakkarissa.

Ei näitä elinkeinoelämän gladiaattoreita voi verrata myöskään urheilijoihin, sillä vain harvoin heidän ammatillinen osaamisensa on edes tasolla, jolla voitettaisiin Suomen mestaruuksia. Yleensä heidät on valittu puhtaasti poliittisin perustein. Ei ole edes yritetty valita pätevintä, on vain valittu sopivin. Joskus on tehty vain joku lehmänkauppa, jonka seurauksena joku harmiton veikko on istutettu pääjohtajan paikalle, syvästi tietoisina siitä, että sellaiset firma kuin Oy Veikkaus Ab ja Fortum tuotavat voittoa täysin riippumatta siitä, mitä yhtiön pääjohtaja osaa tai tekee. Joku oikeasti osaavampi DI tai ekonomi hoitaisi homman 5000 € / kk ilman optioitakin. Todelliselle ammattilaiselle, olipa hän insinööri tai urheilija, työ on muutakin kuin rahanansaitsemiskeino. Se tarjoaa haasteita ja tilaisuuden palvelemiseen.

Kun sitten joskus, ihan kuin sattumalta löydetään joku Jorma Ollila, joka luotsaa konkurssikypsän yrityksen ylös suosta ja vieläpä maailman johtavasi yritykseksi alallaan, seotaan jälleen. Syntyy käsitys, että tämä Ollila on kaikkien alojen ammattilainen ja häntä pyydetään milloin minkin brändin luojaksi. Ei ole ei… oli vain hyvä mies Nokian johtajaksi ja sattui saamaan avukseen joukonpäteviä insinöörejä ja fiksuja alihankkijoita. Myös onnella oli osuutta asiassa. Voidaan kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että mestari oli alallaan.

Suomalaisille tuntuu olevan yleiskansallinen taipumus uskoa, että jos jollakin alalla on hyvä, on silloin pätevä kaikkiin virkoihin ja tehtäviin. Ei muutoin ole selitettävissä se, että eduskunta on täynnä laulajia, urheilijoita ja missejä. Varmasti Matti Nykänenkin olisi sinne aikanaan valittu, jos ei olisi ollut vankilassa juuri vaalien alla. Volvo Markkanen valittiin, kun oli päässyt jo vapaaksi.

Kun tarkemmin asiaa ajattelen, ei taidakaan lähteä eduskuntaa. Seura ei oikein miellytä.

Vieläkö tuotto-odotuksia?

Ei kai se kenellekään yllätys ollut, että holtittomasti rahaa käyttäville lisäraha aiheuttaa lisää holtittomuutta. Näin on yksityistaloudessa ja näin on myöskin valtioiden talouksissa.

Laajeneva EU on kuin ilmapallo, joka kyllä paisuu, kun siihen pumpataan lisää ilmaa, mutta lopulta halkeaa. Laajenemisen itsensä vuoksi kasvatettu unioni on nyt totuuden edessä. Eivät mitkään säännöt auta, jos niitä ei noudateta, eikä sääntöjen rikkojia rangaista.

Kataisen lepsuilu voitti Soinin jyrkän linjan. Puheet vastuullisuudesta olivat täyttä puppua. Totta kai takaajan on maksettava velat, jos velallinen ei maksa. Se kyllä on vastuullista. Vastuutonta sen sijaan on kirjoittaa nimi paperiin, vaikka hyvin tietää, että velallinen on holtiton huijari.

Niin, niin… onhan se ruma sana tämä huijari, mutta keksikää parempi sana valtiolle, joka väärentää taloustietoja päästäkseen johonkin jäseneksi.

Jos Suomi olisi mielistelyn sijasta pitänyt kiinni EU:n ja euron perussopimuksista, olisi tilanne aivan toinen. Ehkä kriisi olisi olemassa, mutta me tuskin olisimme siinä mukana. Kriisiäkään ei ehkä olisi, jos ilmapalloon ei olisi jatkuvasti pumpattu lisää ilmaa. Tämä tarkoittaa, että mukaan ei olisi pitänyt huolia Kreikan kaltaisia valtioita, joiden kyky hoitaa omia asioitaan on kyllä tiedetty huonoksi.

Tulevana Kallan kuvernöörinä voin luvata, että jos saan lainaa maailmanpankilta, tai miltä tahansa pankilta, niin en koskaan maksa sitä takaisin. On se vähän reilumpaa kuin Kreikan menettely: minä kerron suoraan niin kuin asia on! Ei Kreikkakaan maksa, mutta ei vaan kerro sitä. Meni Kiviniemen hallituksen hyvä bisnes ihan reisille.