Vihreä vilppi

Jos eduskunta nyt päättäisi, että puolueita on vähennettävä yhdellä, ja pidettäisiin kansanäänestys siitä mikä puolue pudotettaisiin, niin enpä juuri epäröisi äänestäessäni. Toki paria muutakin puoluetta pidän turhakkeina, mutta mielestäni ainut puolue, joka imee kannatuksensa täydellisestä tietämättömyydestä ja suoranaisesta petoksesta on Vihreät, jota en siis pidä ainoastaan tarpeettomana vaan suorastaan vahingollisena. Jos joku on asiasta toista mieltä, niin olkoon vaan. Tämän on kuitenkin minun mielipiteeni, joka perustuu jonkinasteiseen asiantuntemukseen.

Olen syvästi tietoinen, ettei tämä blogi tee minusta mitenkään erikoisen suosittua, totuuden esiin tuominen on minulle omaa suosiotanikin tärkeämpää. Toki uskon, että monet vihreiden kannattajat ovat vilpittömiä luonnon ystäviä, aivan kuten minäkin, mutta sitten tulee tuo suuri mutta. Otaksun, että vihreiden nouseva kannatus perustuu suurelta osin tahallaan syötettyihin vääriin tietoihin ja osittain suorastaan tietämättömyyteen. Ei tunnu uskottavalta, etteivätkö muutamat hyvinkin koulutetut Vihreiden nokkamiehet ja naiset ymmärtäisi mistä on kysymys, mutta kun  on muodikasta, niin vastustetaan nyt sitten kaikkea, minkä odotetaan tuovan kannatusta, ja kannatetaan asioita samasta syystä. Asioilla ei tarvitse olla mitään poliittista agendaa, eikä niillä yleensä olekaan. 

Ydinvoiman vastustus on kautta maailman otettu keppihevoseksi, vaikka siihen ei oikeasti ole mitään perusteita. Onhan ihan totta, että amerikkalaiset lopettivat Yhdysvaltain ja Japanin välisen sodan pudottamalla maahan pari ydinpommia, mutta ydinvoimaloita sinne ei pudotettu. Ydinvoiman vastustajat imevät kuitenkin ydinvoiman vastaisen kannatuksensa suurelta osin siitä vaaran uhasta, jonka nuo pommit aikoinaan loivat. En koskaan ole kuulut Vihreiden puolustavan ydinvoimaa sillä perusteella, että se on ympäristöystävällistä ja polttoaine kierrätettävää. Toki minäkin kannatan uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä, siitäkin huolimatta, että turve, hake ja jäte muodostavat lisää jätettä, joka sen jälkeen ei ole enää kierrätettävissä. Ilmastosaasteilta nämä energialähteet eivät meitä vapauta. 

Ydinvoiman vastaisuudessa kunnostautuneita poliitikkoja on jopa nimitetty energiapolitiikan asiantuntijoiksi, vaikka heidän asiantuntemuksensa on tosiasiassa kovasti kyseenalaista ja se onkin etupäässä hankittu heiluttelemalla kylttejä mielenosoituksissa. Jonkin verran energiaahan siihenkin kuluu, mutta sen verran saadaan aikaan jopa tuulivoimalla, jota pidetään täysin saasteettomana energiana. No, mitäpä minä tuulivoimasta sanoisin. Ainakin se on ulkomaalaista työvoimaa suosivaa energiaa, joka on saatu voimayhtiöille kannattavaksi vain veronmaksajien rahoilla. Tätäkään en ole kuullut Vihreiden suusta, vaan olen ihan itse sen todennut, esimerkiksi kun Kalajoen satamasta on rahdattu ulkomaisia tuulimyllyn osia, joita sitten ulkomaalaiset kokoavat voimaloiksi, jotka veronmaksajat sitten maksavat.

Vihreiden suusta en ole myöskään kuullut sitä tosiasiaa, että vielä uusien ydinvoimaloidenkin jälkeen Suomi on täysin riippuvainen tuontisähköstä. Suuresti minä ihmettelen, että Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö yhdisti Fennovoiman voimalaitoksen jotenkin riippuvaiseksi Venäjästä. Tietysti kaikki rakennuttajat ovat rakennusvaiheen aikana jossakin määrin riippuvaisia rakentajasta, mutta kyllä se riippuvaisuus sitten siihen loppuukin. Suomalainen yhtiö noudattaa suomalaisia yrityksiä varten säädettyjä lakeja, eikä siinä todellakaan puhuta mitään Venäjä-riippuvuudesta. Sitä riippuvuutta ei todellakaan ole, mikä Niinistön pitäisi tietää. Nykyisin olemme jossakin määrin energian tuonnin varassa ja sitä kautta myös riippuvaisia Venäjästä, mutta omat ydinvoimalaitokset vähentävät tätä riippuvuutta hieman.

Tämänhetkinen teknikkaamme ei suo oikein monia mahdollisuuksia rakentaa energiaa tuottavia saasteettomia laitoksia kovinkaan monella eri tavalla. Ehdottomasti saasteettomin on vesivoima, mutta sen rakentaminen alkaa olla tiensä päässä. Toiseksi saasteettomin onkin sitten ydinvoima, jonka rakentamista Vihreät vastustavat kaikin populistisin keinoin. Ydinpolttoaine on kierrätettävää, ja nykyisin on kehitetty menetelmiä, joilla saadaan jopa kolmeenkin kertaan käyttöön sama polttoaine.

Ydinenergia perustuu reaktioon, joka saadaan aikaan halkaisemalla atomin ydin. Parhaiten se onnistuu vetyatomilla, mutta sen tuoma energia on vaikeasti hallittavissa. Kun uraani löydettiin, saatiin jo huomattavasti helpommin hallittava vaihtoehto, mutta periaatteessa tuo reaktio saadaan aikaan monella muullakin materiaalilla. Toistaiseksi ei ole olemassa menetelmiä, jolla voitaisiin tätä kehitystä hyödyntää. Meidän maaperässämme on kyllä myös uraania, mutta ehkä entistäkin riippumattomampia olisimme myös polttoaineen tuonnista, jos ydinvoimaan suhtauduttaisiin hieman suopeammin ja antaisimme oikeiden asiantuntijoiden työskennellä rauhassa.

Kovin montaa tekniikan asiantuntijaa ei Vihreiden joukosta löydy, joten eiköhän suurin osa heidän ”asiantuntemuksestaan” ole hankittu mielenosoituskulkueissa kylttejä kantamalla. Sen verran koulutettuja porukassa kuitenkin on, että oletan heidän tietävän, mitä kuplaa he ovat puhaltamassa, joten uskallan kyllä olettaa, että kyseessä on tahallinen vilppi.

Suomalaista saivartelua

Kyllä minä taas olen ”kuin klapil päähä lyöty” joutuessani ihmettelemään tätä suomalaista saivartelua. Kyllähän lähtökohta on se, että Suomeen rekisteröyty suomalainen osakeyhtiö joutuu noudattamaan suomalaista osakeyhtiölakia, ihan riippumatta siitä millaiset omistussuhteet yhtiössä on. Kyse on aina suomalaisesta yhtiöstä. Vanhassa osakeyhtiölaissa oli kyllä olemassa ns. ulkomaalaispykälä, jonka avulla voitiin rajoittaa ulkomaalaisten omistusta jossakin yhtiössä, mutta jos ihan oikeassa olen, niin tuo pykälä on nyttemmin poistettu. Hyvä niin, sillä ei meillä ihan liikaa ole ulkomaalaista pääomaa käytössämme. 

  

Jos nyt suomalaisuutta halutaan mitata omistuksella, niin kyllä 51 % hyvin riittäisi, sillä se antaisi ehdottoman päätäntävallan yhtiön asioissa. Jos Fennovoiman omistajayhtiön yhtenä omistajana on joku kroatialaisyhtiö, niin mitä sitten. Se ei huononna millään tavoin Fennovoiman toimintaa eikä vaaranna hanketta. Hanketta vaarantaa vain perusteeton ydinvoiman vastustaminen, joka saattaa saada eduskuntaan tiettyä epävarmuutta. Jo alun alkaen oli saivartelua tuo 60 % vaatimus, jolle en nyt ihan heti näe muuta syytä kuin sen, että niissä olosuhteissa koetettiin vihreitä rauhoitella.

Jos todella yhtiön suomalaisomistus olisi haluttu turvata, olisi kai riittänyt lupaehtoihin maininta, että ”osakkeiden enemmistön on oltava suomalaisten hallinnassa.” Näinhän nyt on, olipa kroatialaisia mukana tai sitten ei. Suomalaisten kannalta kai paras vaihtoehto olisi, että 51 % suomalaisilla ja 49 % ulkomaalaisilla. Tämä takaisi sen, että ulkomaalaisella rahalla saataisiin rakennettua suomalainen ydinvoimalaitos, jonka asioista päättävät suomalaiset. Fennovoiman omistajayhtiön kannalta tärkeintä on, että hankkeeseen sitoutuneet tahot pystyvät vastaamaan sitoumuksistaan. Ei pitäisi pätkääkään olla Suomen hallituksen asia, miten joku osakkaana oleva ulkomaalainen yhtiö on rahansa hankkinut. Ostaessamme valtiolle tarpeettomia Audeja emme toki ole kiinnostuneita siitä miten tuo autonvalmistaja on käyttöpääomansa hankkinut.

Jos nyt ihan oikein olen ymmärtänyt, on tuon uuden osakasyhtiön takana joitakin venäläissyntyisiä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin länsimaiden kansalaisia. Minkäpä ihminen syntyperälleen voi. Vaikka voisikin, niin mitä se meille kuuluu. Pääministeri Sipilä on tekniikan mies. Olettaisin hänen tietävän, että ydinvoiman suurimmat vastustajat ovat Vihreät, joissa ei ole montakaan todellista asiantuntijaa ja jotka ovatkin ottaneet ydinvoiman vain keppihevosekseen saadakseen ääniä ihmisiltä, joille ovat onnistuneet luomaan kauhukuvia. Sipilä, minä ja moni muu asioihin perehtynyt tietää vasrmasti, ettei ydinvoimaan sisälly sen enempää vaaroja kuin rautateihin, joissa on tapahtunut onnettomuuksia monisatakertaisesti niin paljon kuin suomalaisissa ydinvoimaloissa.

Luulisi vihreidenkin kannattavan ydinvoimaa ihan saasteettomuuden vuoksi ja siksi, että polttoainetta voidaan kierrättää. Tätä mahdollisuuttahan ei uusiutuvilla polttoaineilla ole, vaikka muutoin olenkin hakkeen, turpeen ja jätteiden energiakäytön kannalla.

Onni tässä nykytilanteessa on, että Vihreät eivät ole hallituksessa, joten kyllä hallituksen tulisi pystyä nyt tekemään Suomen kokonaisedun mukaisia päätöksiä, riippumatta vihreästä populismista, jonka avulla on johdettu kansalaisia harhaan jo vuosikausia.

Monet moottoripyöräkerhot on määritelty rikollisjärjestöiksi. Kyllä minun mielestäni tuo terrorismia tukeva puolue pitäisi sisällyttää myös tuohon määritelmään. Jos vihreän populismin avulla onnistutaan sabotoimaan suomalainen suurhanke, olen todella pettynyt. Pettynyt siksi, että se on melkoinen askel kehityksessä taaksepäin.

Henkilökohtaisesti näillä asioilla minulle tuskin on merkitystä, mutta jotenkin säälittää, kun muistan hyvin sen ajan, jolloin varsinkin vasemmistovihreät suurella suulla julistivat, ettei vihreä liike koskaan tule muodostumaan poliittiseksi puolueeksi. No ei oikein muodostunutkaan, mutta rekisteröityi kuitenkin ja onnistui muodostamaan valtiovallan suojeluksessa olevan terroristijärjestön. Paljon on vettä virrannut Kalajoessakin sen jälkeen, ja moni asia on muuttunut. Näin ovat vihreätkin jättäneet luonnon ja ympäristön suojelun metsästääkseen ääniä ja kannatusta. Valitettavasti tämä tapahtuu yhteisen edun kustannuksella.

Sairasta matkailua

Kovin laaja-alaisesta matkailusta en juuri nyt aio kirjoittaa, mutta sitäkin sairaammasta. Ei minulle ihan outoa ole sairaaloidenkaan ilmapiiri, jota sain taas haistella kuun vaihteessa Kokkolassa, jonne jälleen kerran pääsin, vai oliko se nyt, että jouduin, kun olin elämäni viidettä kertaa pallolaajennuksessa. Niin niin, totta se on. Pallolaajennukseksi sitä sanottiin, vaikka en missään palloa nähnyt. 

En oikeastaan milloinkaan ole kovin hyvin viihtynyt kuuntelijana, kun joku alkaa kertoilemaan omista sairauksistaan, mutta kun nyt elämänkertaani aion kirjoittaa, niin sen verran paljon olen erilaisia hospitaaleja kiertänyt, että varsinkin ”sydämen asiat” ovat lähellä sydäntäni. Ainahan sydämen asiat ovat minulle jotain merkinneet, puhutaanpa sitten fyysisestä olemuksestani tai tunne-elämästä. Tunne-elämän takia en kuitenkaan ole koskaan sairaalaan joutunut, mutta fyysinen sydän on kuljettanut minua milloin mihinkin hospitaaliin.

Niin, siis nyt oli vuorossa taas Kokkolan keskussairaala, jossa minulle tehtiin vissiin elämäni viides pallolaajennus. ”Jännittääkö operaatio?” kysyi hoitaja minua paareilla leikkaussaliin raahatessaan. ”No ei tietenkään”,  vastasin ja olin toki rehellinen. Ihan oikeasti en pystynyt laskemaan, kuinka monta kertaa elämässäni olen sairaaloita kolunnut, mutta tosi suuri se määrä on. Lukija voisi melkein ajatella, että olen perussairas mies, mutta eihän se niin ole. Totta kai minulla on tämän ikäisen miehen tavallisimmat sairaudet, mutta kun potilashuoneessa juttelin erään katolta pudonneen miehen kanssa, totesin, että oikeasti en ole ollut sairaalassa koskaan minkään muun sairauden kuin tuon sepelvaltimotaudin takia. Seinältä toki olin pudonnut ja huonommin oli käynyt kuin tuolle katolta pudonneelle miehelle. Hän oli pudonnut pää edellä ja selvinnyt melkein säikähdyksellä. Ehkäpä minunkin pääni olisi sen tärskyn kestänyt, mutta kun olin pudonnut kyljelleni, niin tulihan siitä pitkä sairaalareissu.

Entisenä urheilijana olin joskus jopa ylpeä hyvästä fysiikastani, ja tätä jatkui aina lähes 50 ikävuoteen saakka, kunnes huomasin, että esimerkiksi Oulusta Rovaniemelle polkupyörällä ”syhkästessäni” tunsin rinnassa puristusta. Sama uusiutui pitkässä keilaturnauksessa, ja kun sitten jossakin elämäni vaiheessa kehtasin käväistä terveyskeskuksessa valittamassa, olinkin jo seuraavalla viikolla ohitusleikkauksessa Oulussa. Silloinkin oli tapahtumien alku Kokkolassa, jossa ei kai silloin vielä tehty näitä leikkauksia. Oulussa ei sairaanhoitaja silloin kysellyt, jännittääkö. Olisi minua varmasti jännittänyt, mutta kun yön yli nukuttua leikkauspäivä lähestyi ja leikkaava lääkäri tuli kyselemään, onko kysyttävää, ei minulla mitään kysyttävää ollut. Hädissäni kysäisin: ”Oletkos tehnyt näitä hommia ennen?” Kun lääkäri sanoi tehneensä jo useita, lopetin jännittämisen siihen paikkaan. Miksikäs minä olisin jännittänyt, kun toinen hoiti homman. Leikkauksen jälkeen samainen lääkäri sitten totesi, että tukkeumat olivat niin pahat, että vain vahva sydämeni oli pelastanut henkeni. Jos joku siis sanoo, että urheilusta ei ole mitään hyötyä, lyön ehdottomasti hanttiin. Kohtuullinen urheilu-ura antaa hyvän pohjakunnon sydämellekin, mutta se ei estä sepelvaltimotautia. Niinpä minullekin on sitten pallolaajennuksia tehty Tampereella, Oulussa ja Kokkolassa, ja nyt siis taas Kokkolassa.

Nyt sitten vielä kerron, mitä sairaalassa tapahtui. Aamulla menin sairaalaan omalla autollani ja vaihdettuani sairaalan kamppeet päälle aloin vain odottaa. Noin tunnin kuluttua tuli sairaanhoitaja kertomaan, mitä tapahtuisi. Ei ollut protokolla muuttunut entisestään, joten sitten mentiin sydänosastolle odottamaan, mitä tapahtuisi. Heti ei tapahtunut muuta kuin se, että minua saatellut hoitaja vaihtui, mutta pian pääsin kuitenkin pöydälle. Aina ennen oli ”vaijereita” työnnetty suoneen nivusten kautta, mutta nyt oli poikkeuksena se, että operaatioon käytettiin rannevaltimoa. En minä lääketieteellisistä termeistä paljon ymmärtänyt, mutta oikein kiva, että lääkäri koko ajan selosti, mitä hän teki. Kaksi suonta oli taas tukossa, joten niihin sitten työnnettiin vaijerit. Niissä oli laajentuva pallo,. jonka avulla suoniin kiinnitettiin tukiverkot. Niiden tarkoitus on pitää suoni auki.

Sitten ei muuta kuin yön yli tarkkailuun ja seuraavana päivänä kotiin. Parissa viikossa minusta nyt sitten pitäisi kehkeytyä ”uusi mies”. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin taas mennään näillä eväillä pari vuotta.

Politiikkaan en aio enää osallistua, sillä jos se nyt ei ehkä ole minua sairaammaksikaan tehnyt, niin ei se ainakaan parantanut ole.

Ehkäpä minä vielä keksin tehdä jotain, josta voisin vaikka kirjoittaa. Paljonhan toki olen tehnytkin. Voittanut nyrkkeilyssä SM–mitaleja, suorittanut parikin korkeakoulututkintoa, ajanut polkupyörällä Rovaniemeltä Hämeenlinnaan ja vanhalla 22 km tunnissa liikkuvalla avonaisella traktorilla Nuijamaalta Kalajoelle, melkein pysähtymättä 32 tuntia, ja täällä Kalajoellakin tuli kirkko rakennettua.

Ehkä tähän nyt pitää sotkea sen verran uskontoa sekaan, että voin sanoa: ”Vain Jumalan armosta.” En nyt sitten kyllä tiedä, mikä on ollut tuo Korkeimman voimamme tahto, sillä tuskinpa häntä on kiinnostanut se, mihin minä traktorilla tai polkupyörällä ajan. Tahtoikohan hän vain osoittaa, että kyllä ”vanhassa herrassa” on vielä potkua vaikka kirkon rakentajaksi.

Kun tuulimyllyn lapa katkesi

Ihmettelen suuresti, että kun Pyhäjoella katkesi tuulivoimalan roottoria pyörittävä siipi, ei siitä juurikaan puhuttu. Tosiasiassa kyse oli valtavasta onnettomuudesta, jonka olisi pitänyt räjäyttää koko maailma. Näin heppoisin eväinkö nämä propelit on rakennettu ?

Asia kiinnostaa minua lähinnä suunnittelijan näkökulmasta, sillä tämmöinen onnettomuushan pitäisi olla epätodennäköisempää kuin Titanicin uppoaminen. Kumpaakaan ei olisi pitänyt tapahtua, mutta molemmat tapahtuivat. On siis myös mahdollista, että Pyhäjoella tapahtuu maanjäristys, joka vahingoittaa tulevaa ydinvoimalaitosta. Sellaista elämä on. Aina voi tapahtua jotain, johon emme osaa varautua, mutta on asioita, joilla onnettomuuksien todennäköisyyttä voitaisiin pienentää.

Olen aikoinani itse kouluttanut näitä tuulimyllyn osien valmistajia täällä Suomessa, jossa siis tämä tekniikka myös osataan. Myös siipien lujuuksia olen laskenut, joten nyt todellakin tiedän mistä puhun. Suomaiset turvallisuusmääräykset ovat sitä luokkaa, että on luultavaa, että suomalaiset siivet eivät olisi katkeilleet.

Lavan katkeamiseen on olemassa vain kaksi mahdollista syytä. Joko lujuuslaskelmat on tehnyt joku kiinalainen kalakauppias, tai kyseessä oli maanantaipäivän kappale. Kumpaakaan ei olisi saanut tapahtua. Jos nyt olisi kyse vaikkapa autosta, joutuisivat kaikki määrätynmerkkiset autot syyniin ja toistaiseksi käyttökieltoon. Periaatteessa näin pitäisi tapahtua myös tämäntapaisen tuulivoimalaonnettomuuden seurauksena. Se on kuitenkin pahuksen kallista ja vastuunkantajat kaukana. Siitä huolimatta näin tulisi menetellä ja ihan hieman muunnellen siteeraan seuraavaa lausetta: ”Tuotevastuulaki astuu voimaan kaikessa kauheudessaan”.

 

Tuulivoimaa koskevat kirjoitukseni saattavat vaikuttaa joskus hyvin ristiriitaisilta, sillä olen ollut sekä näitä myllyjä vastaan että niiden puolella. Oikeasti en ole vastaan enkä puolesta, mutta olen kertonut vain sen totuuden, jonka jokainen todellinen asiantuntija jo tietääkin. Tuulivoima on bisnestä, jonka me veronmaksajat kustannamme. Energian tuotto on varsin satunnaista, ja vähintään luultavaa on, että nykyisten myllyjen elinaikana eivät nämä laitokset pysty edes kuolettamaan itse itseään. Näin voidaan kuvitella vain silloin, kun laskentapohjaksi otetaan generaattorin arvokilpeen leimattu maksimiteho, jota ei sellaisenaan juuri koskaan saavuteta. Kun tuulee liikaa, mylly käännetään pois tuulesta, ja liian hiljaisen tuulen aikana se ei vain tuota riittävästi sähköä. Näin saatu sähkö kokonaisuudessaan on siis tosi kallista. En vastusta itse tuotantomuotoa, vaan sitä, että veronmaksajat pannaan maksumiehiksi, halusivatpa he sitä tai eivät. Kyllähän leikkiä saa, mutta maksakoot itse omat lelunsa.

Toinen asia, mitä vastustan on tuo ulkomaalaisuus. Olen antanut itselleni kertoa, että tänne Kalajoen tuulipuistoihin tuodaan tuulivoimalan osia 30 maasta. Sitten ulkomaalaiset komennusmiehet rakentavat tänne kannattamattomia myllyjä. Kukahan uskaltaisi kertoa, miksi näin menetellään, kun kaikki tuo osattaisiin täällä Suomessakin ja saataisiin vähennettyä ainakin osittain lähes 12 % kipuavaa työttömyyttä.

Tuulivoimaloiden rumuudesta tai kauneudesta olen kuulut monenlaisia mielipiteitä. Ne ovat makuuasioita, joihin en ota kantaa. Rumia tai kauniita, mutta ainakin tarpeettomia ne ovat.

Olen kuullut puhuttavan näiden myllyjen aiheuttamasta äänisaasteesta ja terveyshaitoista. Työskentelin vuosikaudet melkein tällaisen myllyn juurella. Voihan olla, että jonkinasteisia aivovaurioita se on synnyttänyt, mutta kun en itse ole niitä vieläkään havainnut, niin ehkä sillä ei sittenkään ole niin suurta merkitystä. Kuulonikin on lähes normaali tällaiselle eläkemiehelle, joten rohkenen väittää, että terveydelliset haitat lähiasuijaimistolle ovat olemattomat. Saman kertoi minulle ihminen, joka vuosikaudet asui melkein keskellä tällaista tuulivoimalapuistoa Keski-Euroopassa.

Rakentakaa vaan millaisia myllyjä tykkäätte, mutta tehkää se suomalaisella työvoimalla, suomalaisista osista ja omilla rahoillanne.