Minä ja politiikka

Melko yhteensopimaton yhdistelmähän tuo "minä ja politiikka" on, sillä en todellakaan ole mieltänyt itseäni poliitikoksi.  Kyllä se totta on, että yhteiset asiat ovat kiinnostaneet, ja lähes aina olen koettanut jotenkin osallistua kulloisenkin kotipaikkakuntani kehittämiseen.  Pari kertaa olen ollut puolueeni ehdokkaana kunnallisvaaleissa, mutta totuuden nimessä olen ollut täysin väärä ehdokas, sillä minulle on ollut lähes samantekevää pääsenkö vai en. 

Tunnustan kyllä äänestäneeni itseäni, mutta myönnän myös että harkitsin toisiakin vaihtoehtoja. Jos olisin nähnyt jonkun selvästi itseäni parempana vaihtoehtona, tuskin olisin epäröinyt äänestää häntä.  En todellakaan halunnut valtuustoon nyt enkä 80-luvulla SMP:n ehdokkaana, jolloin asetin suostumukseni ehdoksi mahdollisen liikuntalautakunnan paikan.  En päässyt valtuustoon enkä saanut paikkaa liikuntalautakuntaan, sillä SMP:n alamäki oli jo alkanut.

Perussuomalaisten politiikka oli johdonmukainen seuraus SMP:n politiikasta ja mukaan menoni tähän puolueeseen myös luonnollista kun ”Sirkkis” pyysi vaalipäällikökseen 2008 eduskuntavaalien aikoihin.  Valitettavasti en erityistä pyrkyä ole politiikkaan koskaan tuntenut, sillä kyllä minun kunnianhimoni on ihan muualle suuntautunut. Vaikka pyrkyä en ole tuntenut, niin kiinnostusta kuitenkin, ja joskus olen erilaisissa projekteissa ollut mukana erikseen pyydettäessä. Kalajoen kaltaiseen myllytykseen tuskin olisin lähtenyt, ellei ihan kansanedustajatasolta olisi asiaa pyydetty.  Joku täysin nulikka kehtasi jopa vedota ikäänikin, aivan kuin itse en olisi rajoitteitani tajunnut. Samaa ikäluokkaa ollaan presidentin kanssa. Sen hänkin varmaan tajuaa. Tottahan se, että eläkkeellä olen ja kun aikaa oli, niin mukaan lähdin.

Kun Kalajoen yhdistyksellä ei ollut asettaa kelvollista ehdokasta piirihallitukseen, lähdin siihenkin mukaan, koska tosiasiassa olin ainut sääntöjen mukaan kelvollinen. En silloin edes tajunnut, että sääntöjä ei täällä pohjoisessa kovin korkeassa kurssissa pidetä. Entisenä urheilijana olen aina luullut, että säännöt ovat noudattamista varten, ja siksi pyrkinyt niihin tutustumaan.  Nythän sitten olen saanut opin siitäkin, että sääntöjä sovelletaan, mutta ei noudateta.

Totta minä edelleenkin kotipitäjäni kehitystä ajattelen, mutta en todellakaan enää tässä iässä halua riidellä joutomiesten kanssa. Kyllä kai sitä lokinpaskasta voi riidan rakentaa, jos ei halua uskoa asiantuntijoita, mutta eiköhän vesien puhtaus ole puhtaasti ammattimiesten asia.

Kun nyt olen otsikoinut tämänkin blogin niin kuin olen otsikoinut, niin kai minun täytyy tuo asia jotenkin kiteyttää. Sanottakoon sitten vaikka näin: kiinnostunut olen ja mielelläni olen auttanut, jos apua on pyydetty. Kun jäseneksi olen liittynyt, niin myös jäsenmaksun olen maksanut - muulloinkin kun vaalivuonna. Pidän sitä eräänlaisena sitoutumisen merkkinä. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos jäsenmaksut on vuosikausia olleet maksamatta, on turha havitella puolueen johtopaikkoja.

Kaipa tämänkin joku nenäänsä vetää, mutta vetäköön vain. Vuosi sitten kokouksessa päätettiin esimerkiksi se, että Kalajoen Perussuomalaiset ry:n jäsenmaksu on 25 € ja sen on maksanut vain 5 jäsentä.  Sen takia paikallisyhdistyksen hallitus teki päätöksen, että loppuvuodesta ei uusien jäsenien tarvitse maksaa jäsen- eikä liittymismaksua.  Mikäli he täyttävät syyskokouksessa liittymislomakkeen, he saavat rajoitetun äänioikeuden kokouksessa. 

Voihan se mennä toisinkin, mutta tämä on minun ehdotukseni. Haluan Kalajoen Perussuomalaisille hyvät jatkajat, ja jos mahdollista niin itseni kokonaan pois.