Kesä keikkuen tulevi

Ei kirjan tekeminen ihan sitä ole, että kirjoittaa vaan. Toki olen yrittänyt tehdä nimenomaan oppikirjaa, jota voisin tarjota myös väitöskirjaksi.  Kun jotenkin luulin tuntevani alaa, ajattelin ensin, että ei tarvitse muuta kun kirjoittaa kaikki mitä tietää.  No eihän se niin mene. 

Se kaikkihan on jo kirjoitettu, mistäpä minäkään muuten asiaa tietäisin. Ei oppilaitoksissa, ei edes yliopistoissa opeteta mitään, mitä ei varmuudella tiedettäisi. Pitää olla vähintään perussuomalainen, että saisi väitöskirjan aikaan kopioimalla toisten tekstejä.

Istuin yliopistossa tutkijaseminaarin läpi ja opin ymmärtämään, mitä tuo väitös oikeasti tarkoittaa. Asioita on todella tutkittava ja sitten löydettävä vähintään uusi näkökulma, joka tuo myös uutta tietoa.  Keksijäksi ei tarvitse ruveta, vaikka joskus keksintöjäkin syntyy.

Tässä yhteydessä en paljasta vielä kirjani aihetta, mutta kuten arvata saattaa, se jotenkin liittyy materiaalitekniikkaan, onhan se minun alani. Materiaaleja on tuhansia, joten repikää sitten siitä. Sen verran voin paljastaa, että tuhansia tunteja varmaan tuo tutkimustyö tulee kestämään, ja auton mittariinkin kertyy tuhansia kilometrejä. Olisihan se kiva, jos jostakin löytyisi rahoittaja tällekin projektille, mutta tällä hetkellä sekin on vielä vaiheessa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin saanut valmiiksi jo muutamia sivuja, joten usko on kova. Toistaiseksi olen kuitenkin rakennellut tekstiä oman tietoni varassa ja todennut seuraavan lauseen pitävän paikansa: ”Mitä enemmän tietää, sen paremmin tietää, kuinka vähän tietää.”

Näin se siis menee.  Ikä ei paina, eikä tiedonpuute rasita.  Varmaan on kuitenkin painettava pitkää päivää, että ei iso haaveeni jäisi toteutumatta.  Sain aikoinani rahoittajan diplomityölleni, joten täytyy uskoa, että kyllä tällekin teokselle joku löytyy. Onneksi olen jo eläkkeellä, joten ainakin jotain tuloja on.

Eiköhän se siitä … rakennettiinhan me kirkkokin. Antaahan nyt kevään tulla ja katsotaan, mitä on valmiina vuoden päästä.

 

 

En osaa sanoa

Ei politiikka mitään helppoa peliä ole, edes minulle, joka olen koettäaut jotenkin riippua mukana jo melko nuoresta alkaen. Täällä Jyväskylässä olin aikoinani Kokoomuksen nuoriso-järjestössä, mutta mentyäni Ouluun opiskelemaan tunsin silloisen SMP:n jotenkin läheisemmäksi. Veikko Vennamon sanoma meni hyvin perille, ja taisin jossakin vaiheessa olla kunnallisvaalissa ehdokkaanakin. Myös Perussuomalaisissa olin kerran ehdokkaana, mutta tuon puolueen sanoma tuntui jotenkin vieraalta, enkä kertakaikkiaan halunnut hyväksyä puolueen rasistista sanomaa.  Näyttääpä olevan niin, että ihan kaikki muutkaan eivät sitä hyväksyneet, enkä oikein ihmeenä pidä, että puolue sitten hajosi ja syntyi ryhmittymä nimeltä Sininen tulevaisuus.  Ellei sinisiä olisi syntynyt, olisi minun poliittinen urani päättynyt Jyväskylän puoluekokoukseen, josta tuli puolueen vedenjakaja. Silloin ei minulle olisi löytynyt vaihtoehtoista puoluetta. Sinisten ohjelma miellytti minua, sillä siinä oli paljon näitä vennamolaisia ajatuksia, joista olin aina pitänyt.  Korruptio kuriin, puoluetuki pois, eikä poliittisia virkanimityksiä. 

En osaa sanoa, miten Sinisille nyt käy, sillä selvää tuntuu olevan, että kansa ei oikein ole sisäistänyt puolueen ohjelmaa, joka on hyvin vennamolainen.  Kun kaikkea vastustaa ja tarpeeksi räksyttää, niin se näyttää purevan kansaan, mutta onni on, että Siniset eivät ole sellaiseen sortuneet.  Puolueohjelma on edelleen hyvä ja porukassa paljon isänmaallista väkeä, joka todella ajattelee tämän maan ja ihmisten parasta. 

En tiedä miten puolueelle käy, kun puoluejohto hieman tussaroi ennen näitä aluevaaleja, ja ehkä tästä syystä puolueen tulos jäi käsittämättömän heikoksi. Rahaakaan ei ollut, mutta aate elää ja tästä syystä toivoisin kovasti, että tämä isänmaallinen puolue saisi tuulta purjeisiinsa ja nousisi syvästä kuopasta.  Meitä todella tarvitaan.

Jo toisen kerran peräkkäin kävi niin, että olin ehdokkaana, mutta en itse äänestänyt itseäni. Syykin siihen on selvä.  Pidin itseäni kyllä hyvänä ehdokkaana, mutta en ihan parhaana, joten äänestin sitä parhaana pitämääni. Näinhän sen pitäisi oikeasti mennäkin.

En osaa myöskään sanoa, mikä nykyisessä sote-mallissa on hyvää, mutta kaipa joku siihenkin uskoo.  Minä olen jo sen verran konkari, että olen nähnyt lukuisia uudistuksia ja muita mullistuksia. Lopputuloksena on aina ollut edellistä rakennetta huonompi malli. Jos vikoja on, ne pitää pyrkiä korjaamaan eikä rakentamaan uutta järjestelmää, jossa pahimmassa tapauksessa virheetkin kertautuvat.

Katson nyt, mitä tapahtuu näiden vaalien seurauksena ja päätän omasta asiastani sen jälkeen. Minun mielestäni vaalien tuloksessa oli myös jotain hyvää.  Tapahtumia parhaasta päästä lienee ”persujen” ja Vihreiden selvä tappio.  Vihreillä ei oikein ole käsitystä tästä maailmasta ja ”persut” uivat kokonaan vieraassa maailmassa.

 

 

Ei valtaa eikä loistoa

Noin lauletaan joulun aikoihin, ja luultavasti se tulee vilpittömästi useimpien ihmisten sydämestä. Kuten luultavasti useimmat lukijani jo tietävät, olen minäkin ehdolla tulevissa maakuntavaaleissa.

Tuo valtakysymys heräsi mielessäni, kun eräs hyvä ystäväni esitti minulle facebookissa kysymyksen siitä, haluanko valtaa vai vilpittömästi vain vaikuttaa asioihin.

Politiikassahan on aina kysymys vaikutusvallasta, ja toki monet poliitikot haluavat myös henkilökohtaista valtaa. Tämä ei kuitenkaan tulisi olla politiikan tarkoitus, vaikka moni tuntuu sen käsittävän niin. Demokratian lähtökohta on, että poliittiset puolueet pyrkivät keskenään kansalaisten kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun kansakuntaa koskevissa asioissa.

Tosiasia lienee, että silloin, kun joku poliitikko hakee henkilökohtaista valtaa, hän hakeutuu puolueeseen, jossa on parhaat mahdollisuudet henkilökohtaiseen menestykseen.  Jos siis haluaisin henkilökohtaista valtaa, niin tuskinpa olisin sininen. Sininen olen kuitenkin siksi, että tämän puolueen ideologia vastaa parhaiten omaa ajatusmaailmaani. Tuskinpa henkilökohtaisessa elämässänikään muuttaisin ajatuksiani siksi, että joku minua isompi mies ajattelee eritavalla. Onni on, että meitä sinisiä kuitenkin on ainakin puolueen verran.  Toistaiseksi meillä ei ole valtaa eikä loistoa, mutta aate tämän valtakunnan parhaaksi elää, ja uskon että vielä tulee aika, jolloin kansan enemmistökin tajuaa sen.  Milloin se aika sitten tulee, riippuu sinun päätöksestäsi.

Selvää on, että kaiken vastustaminen ei ole oikea tapa hoitaa asioita, vaikka se onkin loistava tapa kerätä ääniä.  Hyvin harva huomaa, että eiväthän nämä oikeasti ole minun puolellani, vaan ne vastustavat lähes kaikkea. Aina joukkoon sopii asioita, joita myös minä vastustan, varsinkin jos ne on onnistuttu myymään minulle haitallisena asiana.  Toinen hyvä tapa on heittäytyminen isänmaalliseksi.  Olen ollut sinisissä mukana puolueen perustamisesta lähtien enkä ole koskaan huomannut puolueen ratsastavan tällä teemalla. Karjalan ”pakolaisena” olen myös aika isämaallinen. Kai siksikin olen sininen, sillä jotenkin sen saattoi aistia sekä puolueen ohjelmasta että tovereista. Myöhemmin on tutkimuksissa todettu, että isänmaallisimmat puolueet ovat ”kepu” ja siniset.  Isänmaallisuutta ei siis ole ”kansallissosialismi” eikä maahanmuuton nimeäminen haitalliseksi.  Isänmaallisuutta on yhteisen edun ajaminen ja toistenkin huomioiminen. Toisten huomioimisella tarkoitan tietysti lojaalisuutta niitä maita kohtaan, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet meitä huonompaan asemaan.

”Kaikki mulle” ei vain ole se oikea tapa ajatella.

              

Tätä kirjoittaessa on vielä noin kuukausi vaaleihin. En toki oleta, että äänestäisitte juuri minua. Kaikille se ei ehkä ole mahdollistakaan, mutta jos se onnistuu, niin olen toki kiitollinen. Äänestittepä ketä tahansa, niin hyvä kuitenkin, että äänestätte, näinhän demokratia toimii. Ottakaa nyt kuitenkin selvää, onko mies tai nainen pelkkä napinpainaja vai oikeasti asioista kiinnostunut ihminen.

 

 

<

Vaalihuumaa

Olen jo kerran päättänyt luopua kaikesta poliittisesta toiminnasta, ihan vain entisen puolueeni epämääräisyyden ja rasistisuuden vuoksi.  Miten olikaan hyväksi luulemalleni puolueelle saattanut käydä niin!  Peruin tuon päätökseni, kun ilmeni, että muitakin puoluetovereitani kismitti sama asia, ja he perustivat uuden puolueen, joka sai ”risriäisissä” nimekseen Sininen tulevaisuus.  Minäkin liityin tuohon puolueeseen ihan vain tukeakseni aatetta, jonka näin ulottuvan pitkälle 60-luvulle, jolloin Veikko Vennamo ärhenteli ”rötösherroille”.

Entisen puolueen rappeutumisen merkkejä alkoi ilmetä jo ennen Jyväskylän puoluekokousta, jota monet pitävät ratkaisevana pisteenä ”persujen” hajoamiselle. No ihan näinhän se ei ollut, sillä varsin summittaisia ”hyvien ihmisten” erottamisia tapahtui jo ennen tuota kokousta.  Toisinajattelijoita kohdeltiin kuin oppositiota Venäjällä.

Olen siis ollut kauan syrjässä päivän politiikasta, mutta nyt pyydettäessä lähdin mukaan sinisten aluevaaliehdokkaaksi, sillä minun mielestäni vain Siniset vastaavat niitä arvoja, joita minäkin arvostan.  Päätin tehdä oman osuuteni, sillä ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei nykyisten valtapuolueiden politiikasta löydy kovinkaan paljon sellaista, joka maistuisi minulle. Oikeasti kaipaan Veikko Vennamoa, jota pidin suoraselkäisenä suomalaisena.  Timo Soini oli Vennamon oppipoika, mutta ilmeisesti hänkin jo väsynyt taistelemaan ”tuulimyllyjä” vastaan.

Vastustamisen vastustaminen on todella väsyttävää, mutta ääniä se näyttää tuovan. Minä en vastusta pääministeriä ehkä edes hallitusta, mutta joku ”soteuudistus” joutaisi kyllä romukoppaan.  Jos järjestelmässämme on jotain vikaa, se on kyllä korjattava, mutta ei sen takia tarvitse purkaa koko systeemiä.  Kokemus on osoittanut, että kokonaisvaltaisista uudistuksista tulee entistäkin huonompia.

Toki on myönnettävä, että yhteiskunnassamme on paljonkin korjaamista, mutta se korjaus ei tapahdu kaikkea vastustamalla, niin kuin joku puolue tuntuu luulevan. Ainahan joku vastustaa samaa asiaa tuo puoluekin, ja yleisöltä jää yleensä huomaamatta, että tuo puolue vastustaa lähes kaikkea, eikä minun mielipiteelläni ole paljonkaan arvoa.  Ääniä sillä systeemillä kyllä saadaan, mutta tuskinpa mitään parannuksia mihinkään.

Kun nyt kuitenkin olen demokratian kannattaja, niin toivon, että jaksamme mennä vaaliuurnille edelleen.  Minua ei toki tarvitse äänestää, vaikka lupaankin tehdä parhaani. Tutkikaa kuitenkin, osaako ehdokkaanne muutakin kun vain vastustaa.  Hyvä hiihtäjä ei ehkä sittenkään ole paras edustaja, ei ainakaan sen takia.

 

 

 

 

 

Muuttuva politiikka

Minä, ja monet muutkin sodan aikana syntyneet ovat saaneet ihmetellä politiikan muuttumista viimeisten vuosikymmenien aikana.  Kun sota oli vielä tuoreessa muistissa, oli luonnollista, että hyvin monet karsastivat äärivasemmistoa, ja vasemman laidan puolueita pidettiin vahingollisina ja jopa vaarallisina.  Mutta niin se vain on ”eskoseni”, että maailma muuttuu.  Äärivasemmistoa siedetään ja ”demarit” ovat nousseet jo muiden puolueiden joukkoon, enkä edes minä katso heitä kovin kieroon. 

Aina on toisinajattelijoita, eikä heitä heitetä vankilaan itäisen naapurimme tavoin, mutta toki syvällisempi tutkimus puolueiden toimintaan saa ainakin minut ihmettelemään, mistä moinen.  Jotkut puolueet ovat selkeästi haitallisia tälle maalle, mutta meidän demokraattinen järjestelmämme on toistaiseksi pitänyt nämä ääriliikkeet kurissa. Haittaa ne toki ovat aiheuttaneet, tai ainakin yrittäneet.  Näitä ”haittaliikkeitä” löytyy puoluekarttamme molemmista laidoista.

Tällä hetkellä minä koen haitallisimpina Perussuomalaiset ja Vihreät.  Perussuomalaiset häikäilemättömässä vallantavoittelussaan ja Vihreät vain ymmärtämättömyyttään.  Kumpikaan puolue ei edes yritä toimia maamme etujen mukaisesti.  Molempiin puolueisiin minulla on ollut jonkinlainen suhde, joten luulen tietäväni mistä puhun. Nuorena opiskelijana kannatin vihreää aatetta ja uskoin johtohenkilöiden vakuutteluun, ettei vihreitä koskaan rekisteröidä puolueeksi. Kaikki tietävät, että toisin kävi ja vihreä aate sai väistyä politiikan tieltä.  Veikko Vennamon SMP ajoi puhtaasti asioita, joita minäkin kannatin, ja minusta tuli jopa puolueen jäsen. Jäsenyys jatkui jopa SMP:n kaatumisen jälkeen perustetussa Perussuomalaisissa, niin kauan kuin se oli mahdollista. Halla-aholaisten ”vallankumouksen” jälkeen puolueen linja kuitenkin muuttui ja mukaan tuli asioita, joita en yksinkertaisesti voinut hyväksyä. Kansallinen etu sai väistyä rasismin ja populismin tieltä, ja joskus tuntui, että tapahtuipa mitä tahansa, se oli halla-aholaisten mukaan maahanmuuttajien syytä.  Järjen pitäisi kertoa, että näin ei ole, joten tästä voi vetää vain sen johtopäätöksen, että järki taitaa puuttua tuoltakin porukalta.

Minä erosin puolueesta Jyväskylän puoluekokouksen aikoihin, joskin olin kyllä tuossa järkyttävässä tilaisuudessa.

Useimmat kai tietävät tuon kokouksen seuraukset, jotka johtivat Sinisen tulevaisuuden perustamiseen.  Puolue, josta nykyisin käytetään vain nimitystä Siniset, omi sekä SMP:n että ”persujen” parhaiksi todetut arvot.  Oli täysin selvää, että ero nykyisistä ”persuista” oli välttämätön.

Kansakunnan, jonka suurin ongelma on pari miljoonaa ulkomailla elävää suomalaista, ei missään tapauksessa pitäisi vastustaa maahanmuuttoa, vaan maastamuuttoa. Sveitsiä pidetään menestyksen mallimaana, miksihän .. Joka neljäs sveitsiläinen on maahanmuuttaja. Hyvin lähellä samaa tilannetta on myös Saksa.

Suuressa itsekkyydessä me suomalaiset julistimme Ruotsin talousihmeen perustuvan suomalaiseen työvoimaan. Näinhän ei todellisuudessa ollut, vaikka toki meitä oli paljon, jopa minäkin muiden mukana. Meitä ”mamuja” oli kyllä paljon ja monesta maasta, joten ihan mitätön meidän arvomme ei ollut.

Toisenlainen maahanmuuttopolitiikka saisi ehkä meidätkin vaurastumaan, eikä meillä olisi näin mittava työvoimapula.

Maahanmuutto ei todellakaan ole kustannuserä, vaan rikkaus.

 

 https://www.youtube.com/watch?v=t8khuEAzp3M

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Todella pettynyt

Olin aikoinani perusuomalainen, mutta erosin puolueesta, kun muutoksen merkit alkoivat näkyä ja hieman epämääräinen aines alkoi saada vaikutusvaltaa puolueessa.  Kun halla-aholainen siipi valtasi puolueen, kääntyi puolue selkeästi rasistiseen suuntaan, ja monet muutkin tekivät saman johtopäätöksen, jonka minä olin tehnyt. Lähes yksimielisesti koko poliittinen kenttä myös totesi, että ei tuollainen puolue voi olla hallituskelpoinen, olkoon vaalitulos mikä tahansa. Vaikka en pystynyt enää äänestämäänkään tätä puoluetta, seurasin sen tapahtumia jonkin verran. 

Nyt kun puolue sai uuden puheenjohtajan, ajattelin, että jonkinlainen muutos olisi mahdollinen. Todella masentavaa oli kuunnella Riikka Purran puheita, joista paistoi läpi sama vanha rasismi. Tuskin suurtakaan muutosta on tulossa. 

Tuskinpa maahanmuuton vastustamista voidaan perustella mitenkään, ellei siihen sisällytetä rasismia tai vieraan kulttuurin vastustamista.  Lähes kaikki asiantuntijat ovat todenneet, että maahanmuutosta on Suomelle ainoastaan hyötyä.  On todettu, että väestöluvultaan suurimmat valtiot pärjäävät taloudellisesti parhaiten.  Tämä pätee myös niihin maihin, joiden maahanmuuttajien osuus on monin verroin suurempi kuin koko Suomen väkiluku.

Maahanmuuttajien ansiosta Suomen väkiluku ei ole alentunut sitä vauhtia kuin on pelätty syntyvyyden laskettua nykyiselle tasolle.  Toki on totta, että maahanmuutostakin on kustannuksia, mutta suomalaisen kasvattaminen aikuiseksi on monin verroin kalliimpaa.  Taloudellista kysymystä ei kummastakaan asiasta kuitenkaan pitäisi tehdä.  Kaikissa tapauksissa väestönkasvu auttaa kansakuntaa. Suomessa maahanmuutto nopeammin kuin syntyvyys. 

Entisenä ”persuna” olen kyllä todella pettynyt ”persujen” nykyiseen linjaan, eikä juuri missään ulostulossa mainita niitä asioita, jotka maahanmuutossa ovat positiivisia.  Lähes kaikki puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että me olemme liian pieni valtio saavuttaaksemme koskaan suurempien verrokkimaiden elintason.  Ainut apu tähän näyttää olevan maahanmuutto, mutta kun meidän omat elintasopakolaisemme kumoavat osittain senkin pakenemalla ulkomaille. Vuosittain maastamme lähtee tuhansia korkeasti koulutettuja ihmisiä ulkomaille täysin välittämättä siitä, että maamme, joka kärsii suuresta osaajapulasta, on kustantanut heidän koulutuksensa. Kyllä se siltä vaikuttaa, että ”persut” haluaisivat sulkea rajat väärään suuntaan.  Tietovuoto ulkomaille on monin verroin suurempi taloudellinen menetys kuin maahanmuuttajien kotoutus.  Miksi emme ottaisi tarjottua apua vastaan, kun meillä kuitenkin on suhteellisen suuri maa, jossa olisi tilaa vaikka kaikille Eurooppaan tuleville pakolaisille?  Saksa on suunnilleen samankokoinen maa, mutta pystyy elättämään lähes 15-kertaisen väestön, jos sitä verrataan Suomeen. Saksan maahamuuttajien määräkin taitaa olla suurempi kuin koko Suomen väkiluku.  Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, Saksa on Euroopan talousveturi.

En nyt ihan niin voi sanoa, että ei Perussuomalaisilta oli ollut mitään opittavaa.  Olen alkanut rakentelemaan väitöskirjaa havaittuani, että kuka tahansa voi tulla tohtoriksi. Ei siihen suuria eväitä tarvita. 

 

 

Iloisia uutisia

Pienikin ilonaihe näin korona-aikojen keskellä tuntuu piristävän.  Aikaisemmin viikolla kerrottiin, kuinka ”demarit” olivat nousseet ohi ”persujen”.  Kyse toki oli vain mielipidekyselyistä, mutta onhan suunta kuitenkin oikea, vaikka en SDP:n kannattaja olekaan.

Tämän aamun Keskisuomalainen räväytti sitten oikean ilopommin: vihreiden kannatus Jyväskylässä on romahtanut.

Olen toki joskus ollut jopa ”persujen” jäsen, mutta ”halla-aholaisten” vallankaappauksen jälkeen aloin vain surra puolueen kohtaloa. Vihreiden arvoja kannatin siihen asti, kun liike ei vielä ollut puolue, mutta politisoituaan porukka rupesi politikoimaan ja ns. vihreät arvot jäivät sanahelinäksi.

Niinhän se on, että jokainen saa tykätä mistä haluaa, mutta joku rotihan sitä kuitenkin pitäisi olla. Eivät vihreät ole pahoja ihmisiä, mutta hei eivät tiedä, mitä tekevät. Päämäärät ovat ihan hyviä, mutta keinot eivät oikein toimi.  Hyvänä esimerkkinä ovat tulimyllyt ja sähköautot. Kumpikaan innovaatio aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Vihreät ovat siis ainoastaan haitallisia, mutta päinvastoin kuin ”persut”, jotka ovat suorastaan vaarallisia. Tähän johtaa yleensä kaiken vastustaminen, ja joskus saattavat keinotkin mennä yli äyräittensä.

Poliittisen kannatuksen nostamiseen tämä on tietysti hyvä keino, sillä melkein jokainen ihminen vastustaa jotain. Jos joku puolue sattuu vastustamaan samaa asiaa, kokee ihminen tämän porukan hengenheimolaisekseen ja muut asiat jäävät huomaamatta. Tällöin saattaa tapahtua, että ihminen äänestää omia tavoitteitaan vastaan.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että meillä on aivan liikaa puolueita, en oikein jaksa tukea vanhoja puolueita.

Suomessahan ei ole tapan korjata tehtyjä virheitä, vaan mieluummin tehdään joku ”sote” tai koulu-uudistus, joka ei yleensä tuo parannusta mihinkään. Tällaisiin ”organisaation uudistuksiin” sortuvat monesti myös yritykset, joiden luulisi osaavan punnita haittoja ja hyötyjä keskenään.  Tuo edellä oleva ei koske enää minua, mutta jonkinlaista poliittista reformaatiota kyllä kaipaisin. Sellaisen uudistuksen päämääränä tuli olla puolueiden lukumäärän rajoittaminen esimerkiksi kolmeen tai korkeintaan viiteen.  Oletan, että tällöin puolueet keskittyisivät asioihin enemmän kuin oman valtansa kasvattamiseen.

Kansanedustajien syytekynnys pitäisi asettaa samalle tasolle kuin muidenkin ihmisten. Ehkä jopa hieman alemmaksikin, sillä luulisi tuon porukan edustavan rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Pieninkin rikokseksi luokiteltava teko olisi nähtävä niin vakavana, että se johtaisi automaattiseen erottamiseen parlamentista.  Ei myöskään ole oikein, että kansanedustajat itse saavat äänestää omasta luottamuksestaan. Näinhän käy silloin, kun hallitus on muodostettu kansanedustajista.

Ei kahden tehtävän palkka ole ainut epäkohta.  Jos ja kun kansanedustaja nimetään hallitukseen, tulisi hänen tilalleen eduskuntaan kutsua varamies.